Joimme eilen yhden aikaan päiväkahvit parvekkeella. Aurinko paistaa siihen silloin poppelien ohi. Räystäät tippuivat. On se aika vuodesta. Nurkassa sulanut lumikasa toi mieleeni jäniksen- tai koiran pään. Huomasin parvekkeen viereisen pensaan yläoksalla mustuneen banaaninkuoren. Joku on heittänyt sen parvekkeeltaan. Sitten näin lähimmän poppelin oksaan takertuneen tuulessa liehuvan hiuksen. Aurinko näytti sen. Kuun vaihde merkitsee myös sitä, että silloin on vilkkaampaa muuttorintamalla. Toissapäivänä ja sitä edellisenä porukka kantoi tavaroitaan pakuun ja roskahuoneeseen yhdestä rapusta ja eilen iltamyöhällä tavaraa siirtyi rapusta toiseen. Eilen viisaat ihmiset tekivät tahollaan päätöksiään, mutta onneksi maailma kulkee radallaan ja kevät on aina lähempänä. Työstin eilen seitsemän sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena virkkasi, katsoi televisiota, teki akvarelleja ja nautti välillä Murakamin kirjasta 1Q84. Minä olen loppupuolella Riitta Jalosen kirjaa Kirkkaus. Se on myös sairaskertomus ja tavallaan matkakertomus. Nyt päähenkilö on paennut Englantiin ja joutunut vaihteeksi hoitoon. Lääkitys ei ole vielä kohdallaan. Luimme eilen iltapäivällä myös yli kaksikymmentä sivua Dostojevskin Idioottia, jossa alkoi neljäs osa Dostojevskille tyypillisen monisanaisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti