Tilkankadulla

    

Reissasimme eilen keskustaan, kun nyt pääsee mainiosti liikkumaan ilman liukuesteitä. Ratikka kääntyi uudelle reitille Oopperan kohdalta eli Runeberginkadulle. Olihan siitä luettu tiedotusvälineistä, mutta se oli silti uutta. Kävimme Fidassa, Temperassa ja Stokkalla. Löysimme pienen kahvinkeittimen, jossa on sihti suodatuskarkealle kahville. Jes. Sen jälkeen unohdimme muut ostokset ja ajelimme takaisin Pikku Huopalahteen. Pidimme tällaisen lomapäivän. Helena kuvasi akvarellilehtiönsä töitä. Hän luki aamulla pyykkituvassa loppuun Gaz matkaan -käsikirjoituksen kakkososan ja aloitti kolmannen. En ollut varoittanut häntä, että siinä kohdassa tarinankulku hypähtää seitsemäntoista vuotta eteenpäin, vuodesta 2053 vuoteen 2070 ja Helena oli vähän, että – Mitä tämä tarkoittaa? Mitä voimme tietää niistä vuosista? Voimme vain arvailla. Jatkoimme iltapäivän lukutunnilla Michael Crichtonin kirjaa Junanryöstäjät, joille tulee useita hankaluuksia, jotka siirtävät aiottua ryöstöpäivää aina kuukauden kerrallaan eteenpäin. Luin eilen aamulla pyykkituvassa loppuun Francoise Saganin kirjan Muuan hymy. Lainaan tähän kirjan suomennoksesta katkelman: ”...jaetun unen suloinen seura…” Mietin mahtoiko kirjailija olla itse tyytyväinen tähän kirjoittamaansa hienoon kuvaan? Aloitin Miki Liukkosen tuhatsivuisen eepoksen Elämä: Esipuhe. Onko tämä vasta esipuhe? Luin viisikymmentä sivua. Olen tarinassa. Onko kaanonissa jälkiä kirjailijoista David Foster Wallace, Don DeLillo ja Claude Simon, muutaman mainitakseni?

                          

Tilkankadulla

    

Kevätpäiväntasaus. Sumua. Eilen aamupäivällä kävelimme Alepaan Mannerheimintielle. Pärjäsi ilman piikkejä. Illalla pihavalot kaareutuivat hienosti yössä. Sain Gaz matkaan -käsikirjoituksen tämän kirjoituskerran valmiiksi. Sivuja käsikirjoituksessa on 867. Helena on lukemassa sen toista osaa kaiken muun ohessa. Lähetin eilen hänelle sähköpostiin valmiiksi odottamaan erillisenä käsikirjoituksen kolmannen osan. Helena luki välillä sänkykirjana jotain Lessingin sci fi -kirjaa ja eilen hän otti muistaakseni jonkin Martha Grimesin dekkarin. Meillä on kaikenlaisia kirjoja hyllyssämme. Minä olen lukenut puolet Francoise Saganin hienosta romaanista Muuan hymy. Kirjan välissä on ollut jokin paperi pitkän aikaa ja jättänyt veikeän valottuman aukeamalle. Iltapäivälukutunnilla jatkoimme Michael Crichtonin kirjaa Junanryöstäjät. Viimeiset valmistelut. Syystä kyllä kirjassa mainitaan aina silloin tällöin myös Krimin sota, ovathan varkauden kohteena sotaretken palkanmaksuun tarkoitetut kultaharkot. Tällä kertaa tekstissä kerrotaan, että Englannin senaikainen, varhainen lehdistö ylisti kansallissankarina kotiin palannutta lordi Cardigania, joka johti Kevyen ratsuväkiprikaatinsa täydelliseen tuhoon ja jota omat sotilaat kutsuivat ”vaaralliseksi aasiksi” ja jonka toimintaa myöhempi historia arvosteli murhaavasti. Lehdistö näki jotain muuta. Onko niin, että sitä ei nähdä, mikä on nähtävänä, vaan se mikä halutaan nähdä tai sovitaan nähtäväksi? Nähtäväksi jää.

Tilkankadulla

    

Tänään sunnuntaina on Minna Canthin päivä, tasa-arvon päivä ja virallinen liputuspäivä. Juhlimme sitä ja samalla pyöreää puolta vuotta, joka on kulunut siitä, kun muutimme Luumäen Taavetista Tilkankadulle, Helsingin Pikku Huopalahteen. Postauskuvaksi sopii varmasti ruusun kuva, yksi Helenan uusimmista akvarelleista. Hän kuvasi eilen töitään sekä kameralla että kännykällä. Kissa-aiheita ei näkynyt vielä. Minä työstin eilen 43 sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Sitä on läpikäymättä enää kaksikymmentäneljä sivua. Loppuliuku on ollut vauhdikas. Jatkoimme eilen iltapäivällä Michael Crichtonin kirjan Junanryöstäjät ääneenlukua. Mielenkiintoista ja jännittävää luettavaa, vaikka tietää etukäteen sekä sen, että ryöstö tapahtuu ja sen, että porukka jää kiinni. Värikästä ajankuvaa on paljon, historiallista dokumenttiaineistoa, kuten esimerkiksi lisätietona ja -täsmennyksenä Krimin sodasta se, että englantilaiset lähtivät sotaan kuin huviretkelle, purjehtivat jahteineen ja palveluskuntineen Mustalle merelle, mutta sota meni pieleen. Englannin sotajoukkojen seniili ylipäällikkö puhui koko ajan hyökkäämisestä ranskalaisten kimppuun, vaikka nämä maat olivat sillä kertaa liittolaisia. No, kukapa sen tietää kuka tänään on kaveri ja huomenna vihollinen? Voi väittää myös, että näitä tyyppiä televisiosotia on ollut jo ennen elokuvan ja television aikakautta.

Tilkankadulla

    

 Teimme eilen päivällä kävelylenkin Pikku Huopalahden rantaraittia pitkin. Keväistä. Tien hiekkapinta on osin näkyvissä, kuraisena ja lätäkköisenä. Nyt lauantaiaamuna tuulee reippaasti etelästä ja kännykän mukaan sataa, mutta katulamppujen valossa ei näytä vielä siltä. Työstin eilen 41 sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Olen edennyt siinä sivulle 800 ja koko käsikirjoituksessa on nyt kaikkiaan 867 sivua. Vauhti kiihtyy lopussa. Selittyy sillä, että kun kirjoitin syksyllä tämän kolmannen osan ensimmäisen version, huomioin jo siinä vaiheessa oikean, tavoittelemani aikamuodon, joten teksti on siltä osin kunnossa. Helena teki akvarelleja eilen aamupuolella ja virkkasi telkun ääressä myöhemmin. Luimme ääneen noin kolmekymmentä sivua Michael Crichtonin kirjaa Junanryöstäjät. Pidämme molemmat kirjailijan kirjoitustyylistä. Se on asiallinen ja selkeä. Luin loppuun Leena Krohnin teoksen Hotel Sapiens ja luulen, että Helena luki saman kirjan viimeiset sivut eilen illalla sängyssä. Vaihdamme kirjaa. Minua odottaa Francoise Saganin Muuan hymy. Kelpaa hyvin.

Tilkankadulla

    

Munkkiniemen kirjastossa oli eilen vastassa kaksi hienoa, erikoista ja värikästä mielikuvitusfiguuria. Siinä pienemmät ja isommatkin silmät hämmästyvät. Eilen aamupuolella, kun kävelimme Munkkiniemen suuntaan, oli pakkasen puolella ja tänäänkin on aamulla pikkupakkasta. Eilen illalla Orion kallisteli taivaalla viereisen talon katon yllä ja Seulaset erottuivat juuri ja juuri himmeänä utuläikkänä. Tänään aamuviiden jälkeen Arcturus oli länsiluoteessa ja kaakossa aavisti aamurusotuksen. Kolme kuukautta sitten, joulukuussa, joulunaluspäivinä aloin työstää läpi Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Arvioin silloin, että kevät on pitkällä ennen kuin tämä kirjoituskerta on ohi. Tässä vaiheessa olen sivulla 759 ja viimeinen satanen alkaa. Nyt vaikuttaa siltä, että työ tulee valmiiksi tässä kuussa. Helena tekee akvarelleja, kukkia, niitä omasta päästä ja tänään hän aikoo keskittyä kissoihin. Kaksi tuttujen kissaa, joista pitäisi tai olisi kiva saada luonnekuvat. Luemme vuorotellen Leena Krohnin älykästä ja ajatuksia herättävää teosta Hotel Sapiens. Eilen iltapäivän lukutunnilla aloimme lukea ääneen kirjastosta lainaamaani Michael Crichtonin kirjaa Junanryöstäjät, joka kertoo Englannissa 1800-luvun puolivälissä tapahtuneesta Suuresta Junaryöstöstä, Englannin Krimin sodan sotajoukkojen palkanmaksukultaharkkojen varkaudesta. Se sota, jonne suomalaisiakin vietiin taistelemaan, vaikka sitä uhria ei kai haluttu eikä toivottu. Rauha on aina parempi vaihtoehto, jos toinen vaihtoehto on sota, noin tavallisen kansan ja arkijärjen kannalta.

Tilkankadulla

    

Vesihelmiä. Veden pintajännitys pitää pisarat imeytymättöminä pellavaliinalla. Kun tiskaan astioita, ihmettelen ja ihailen sitä aina. Arjen tavallisia ihmeitä. Eilen päivällä paistoi taas aurinko täällä etelärannikolla ja teimme pienen kävelylenkin ja istuimme hetken penkillä. Jatkoin eilen Gaz matkaan -käsikirjoituksen parissa. Olen siinä sivulla 727 ja koko käsikirjoituksessa on 866 sivua. Helena on maalannut akvarelleja myös tapetille ja eilen hän laittoi valmiita töitä painoon karttakirjan väliin suoristumaan. Luimme eilen ääneenlukutunnilla loppuun Graham Greenen Kunniakonsulin. Kirja loppui yhtä hallitusti kuin se oli kaiken aikaa. Rikollisissa tarinoissa osa joutuu kuolemaan, mutta Helenan mielestä oikeat henkilöt selviytyivät tässä teoksessa jatkamaan fiktiivistä elämäänsä. Luin myös muutaman sivun Leena Krohnin kirjasta Hotel Sapiens ja Helena luki sitä päiväunilla ja iltaviimeiseksi. Kirja siirtyy olohuoneen ja makuuhuoneen väliä. Eilen tuli ilmoitus noudettavasta kirjavarauksesta. Seuraava ääneenlukukirjamme: Michael Crichtonin Junanryöstäjät. Luultavasti olen lukenut sen. Muistin sen nimen olevan Suuri junaryöstö ja sen muistamani kirjan olen lukenut kerran ja se sopii mielestäni meidän molempien, Helenan ja minun makuun

Tilkankadulla

    

Eilen saimme ainakin me helsinkiläiset nauttia vesisateesta ja keväisestä ilmavirtauksesta. Tänään aamulla on kaksi astetta lämmintä. Vähät lumet painuvat entisestään ja pihan kävelytien hiekka on paljastunut. Aloin eilen käydä läpi Gaz matkaan -käsikirjoituksen kolmatta osaa. Työstin kaksikymmentä sivua. Kirjoittaessani viime syksynä tämän osan ensimmäisen kerran huomioin jo valmiiksi tarkemmin aikamuodon ja siksi teksti on nyt valmiimpaa, kun palaan siihen. Helenalla oli eilen makuuhuoneen lattialla, työpöydän alla levitettyinä kymmenkunta keskeneräistä akvarellia kuivumassa ja tarkasteltavina. Hän luki loppuun Francoise Saganin kirjan Muuan hymy ja otti illalla unilukemisiksi Leena Krohnin teoksen Hotel Sapiensin. Luemme ja nautimme nyt molemmat samaa kirjaa, mutta eri aikoina. Lainaan kirjasta näytteeksi yhden lauseen, sivulta 61: ”Sillä onhan jokainen kirja, vähäpätöisinkin, oma paikkansa, ja nimenomaan sellainen, missä näkymättömästä tulee näkyvää.” Lauseita ajatuksella. Meitä hemmotellaan hyvällä kirjallisuudella, sillä eilen iltapäivän lukutunnilla oli vuorossa vielä Graham Greenen Kunniakonsuli, joka suorastaan elää silmissä. Siinä toinen kirjailijataituri ja -taikuri. Esikuvia riittämiin.