Reissasimme eilen keskustaan, kun nyt pääsee mainiosti liikkumaan ilman liukuesteitä. Ratikka kääntyi uudelle reitille Oopperan kohdalta eli Runeberginkadulle. Olihan siitä luettu tiedotusvälineistä, mutta se oli silti uutta. Kävimme Fidassa, Temperassa ja Stokkalla. Löysimme pienen kahvinkeittimen, jossa on sihti suodatuskarkealle kahville. Jes. Sen jälkeen unohdimme muut ostokset ja ajelimme takaisin Pikku Huopalahteen. Pidimme tällaisen lomapäivän. Helena kuvasi akvarellilehtiönsä töitä. Hän luki aamulla pyykkituvassa loppuun Gaz matkaan -käsikirjoituksen kakkososan ja aloitti kolmannen. En ollut varoittanut häntä, että siinä kohdassa tarinankulku hypähtää seitsemäntoista vuotta eteenpäin, vuodesta 2053 vuoteen 2070 ja Helena oli vähän, että – Mitä tämä tarkoittaa? Mitä voimme tietää niistä vuosista? Voimme vain arvailla. Jatkoimme iltapäivän lukutunnilla Michael Crichtonin kirjaa Junanryöstäjät, joille tulee useita hankaluuksia, jotka siirtävät aiottua ryöstöpäivää aina kuukauden kerrallaan eteenpäin. Luin eilen aamulla pyykkituvassa loppuun Francoise Saganin kirjan Muuan hymy. Lainaan tähän kirjan suomennoksesta katkelman: ”...jaetun unen suloinen seura…” Mietin mahtoiko kirjailija olla itse tyytyväinen tähän kirjoittamaansa hienoon kuvaan? Aloitin Miki Liukkosen tuhatsivuisen eepoksen Elämä: Esipuhe. Onko tämä vasta esipuhe? Luin viisikymmentä sivua. Olen tarinassa. Onko kaanonissa jälkiä kirjailijoista David Foster Wallace, Don DeLillo ja Claude Simon, muutaman mainitakseni?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti