Tänään sunnuntaina on Minna Canthin päivä, tasa-arvon päivä ja virallinen liputuspäivä. Juhlimme sitä ja samalla pyöreää puolta vuotta, joka on kulunut siitä, kun muutimme Luumäen Taavetista Tilkankadulle, Helsingin Pikku Huopalahteen. Postauskuvaksi sopii varmasti ruusun kuva, yksi Helenan uusimmista akvarelleista. Hän kuvasi eilen töitään sekä kameralla että kännykällä. Kissa-aiheita ei näkynyt vielä. Minä työstin eilen 43 sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Sitä on läpikäymättä enää kaksikymmentäneljä sivua. Loppuliuku on ollut vauhdikas. Jatkoimme eilen iltapäivällä Michael Crichtonin kirjan Junanryöstäjät ääneenlukua. Mielenkiintoista ja jännittävää luettavaa, vaikka tietää etukäteen sekä sen, että ryöstö tapahtuu ja sen, että porukka jää kiinni. Värikästä ajankuvaa on paljon, historiallista dokumenttiaineistoa, kuten esimerkiksi lisätietona ja -täsmennyksenä Krimin sodasta se, että englantilaiset lähtivät sotaan kuin huviretkelle, purjehtivat jahteineen ja palveluskuntineen Mustalle merelle, mutta sota meni pieleen. Englannin sotajoukkojen seniili ylipäällikkö puhui koko ajan hyökkäämisestä ranskalaisten kimppuun, vaikka nämä maat olivat sillä kertaa liittolaisia. No, kukapa sen tietää kuka tänään on kaveri ja huomenna vihollinen? Voi väittää myös, että näitä tyyppiä televisiosotia on ollut jo ennen elokuvan ja television aikakautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti