Eilen saimme ainakin me helsinkiläiset nauttia vesisateesta ja keväisestä ilmavirtauksesta. Tänään aamulla on kaksi astetta lämmintä. Vähät lumet painuvat entisestään ja pihan kävelytien hiekka on paljastunut. Aloin eilen käydä läpi Gaz matkaan -käsikirjoituksen kolmatta osaa. Työstin kaksikymmentä sivua. Kirjoittaessani viime syksynä tämän osan ensimmäisen kerran huomioin jo valmiiksi tarkemmin aikamuodon ja siksi teksti on nyt valmiimpaa, kun palaan siihen. Helenalla oli eilen makuuhuoneen lattialla, työpöydän alla levitettyinä kymmenkunta keskeneräistä akvarellia kuivumassa ja tarkasteltavina. Hän luki loppuun Francoise Saganin kirjan Muuan hymy ja otti illalla unilukemisiksi Leena Krohnin teoksen Hotel Sapiensin. Luemme ja nautimme nyt molemmat samaa kirjaa, mutta eri aikoina. Lainaan kirjasta näytteeksi yhden lauseen, sivulta 61: ”Sillä onhan jokainen kirja, vähäpätöisinkin, oma paikkansa, ja nimenomaan sellainen, missä näkymättömästä tulee näkyvää.” Lauseita ajatuksella. Meitä hemmotellaan hyvällä kirjallisuudella, sillä eilen iltapäivän lukutunnilla oli vuorossa vielä Graham Greenen Kunniakonsuli, joka suorastaan elää silmissä. Siinä toinen kirjailijataituri ja -taikuri. Esikuvia riittämiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti