Kevätpäiväntasaus. Sumua. Eilen aamupäivällä kävelimme Alepaan Mannerheimintielle. Pärjäsi ilman piikkejä. Illalla pihavalot kaareutuivat hienosti yössä. Sain Gaz matkaan -käsikirjoituksen tämän kirjoituskerran valmiiksi. Sivuja käsikirjoituksessa on 867. Helena on lukemassa sen toista osaa kaiken muun ohessa. Lähetin eilen hänelle sähköpostiin valmiiksi odottamaan erillisenä käsikirjoituksen kolmannen osan. Helena luki välillä sänkykirjana jotain Lessingin sci fi -kirjaa ja eilen hän otti muistaakseni jonkin Martha Grimesin dekkarin. Meillä on kaikenlaisia kirjoja hyllyssämme. Minä olen lukenut puolet Francoise Saganin hienosta romaanista Muuan hymy. Kirjan välissä on ollut jokin paperi pitkän aikaa ja jättänyt veikeän valottuman aukeamalle. Iltapäivälukutunnilla jatkoimme Michael Crichtonin kirjaa Junanryöstäjät. Viimeiset valmistelut. Syystä kyllä kirjassa mainitaan aina silloin tällöin myös Krimin sota, ovathan varkauden kohteena sotaretken palkanmaksuun tarkoitetut kultaharkot. Tällä kertaa tekstissä kerrotaan, että Englannin senaikainen, varhainen lehdistö ylisti kansallissankarina kotiin palannutta lordi Cardigania, joka johti Kevyen ratsuväkiprikaatinsa täydelliseen tuhoon ja jota omat sotilaat kutsuivat ”vaaralliseksi aasiksi” ja jonka toimintaa myöhempi historia arvosteli murhaavasti. Lehdistö näki jotain muuta. Onko niin, että sitä ei nähdä, mikä on nähtävänä, vaan se mikä halutaan nähdä tai sovitaan nähtäväksi? Nähtäväksi jää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti