Tilkankadulla

    

 Nollassa nyt perjantaiaamuna Helsingin Pikku Huopalahdessa. Kylmää säätä niin kuin eilenkin. Tuuli käy luoteesta. Eilen kaupasta tullessamme pyöreä pilvi leijui taivaalla kuin löyhästi kokoon pyöritetty kuu. Helenalla oli erillisessä kassissa kiinanruusu, joka on nyt kunniapaikalla olohuoneen ikkunalaudalla. Lähdimme syömään Mäkkäriin. Rantatiellä Helena kuvasi sinisiä, pieniä kukkia penkassa. Yksinäinen meriharakka etsi matoja nurmikentältä valkoposkihanhien parven liepeillä. Haikara seisoi vastarannalla ruovikon reunassa. Kun palasimme takaisin satoi hetken pieniä rakeita. Helena sai valmiiksi omat, uudet villasukkansa. Minä naputtelin sivun verran lisää Nyt -tarinaa. Iltapäivällä kännykässä oli viesti kirjastosta: kolme kirjaa odottaa noutoa. Luin Kafkan kirjeitä Briefe an Milena ja Helena viimeisiä sivuja Kafkan romaanista Der Prozess. Illan päätteeksi jalkapalloa televisiosta, Girona vastaan Mallorca, joka päättyi kaksi yksi.

Tilkankadulla

    

Ruusun päivä. Onnea kaikille Ruusuille. Onko tänään myös Kirjan ja ruusun päivä? Helsingin keskustassa Kaisaniemessä lämpötila on nolla pilkku kaksi astetta kaksikymmentä vaille kuusi. Kylmä aamu, kirkas taivas. Helena on lähdössä nyt sauvakävelylenkille. Iltayöstä näimme täysikuun, kun pilvet väistyivät sen tieltä. Puissa ja pensaissa viheriöi ja arvuuttelimme eilen kauppamatkalla mitä lajikkeita mikäkin on? Kaikki eivät ole selvillä. Tuomien lehdet ovat isoimpia, koivut vihertävät vielä hennosti ja hevoskastanjien komeat kukkatertut työntyvät esiin. Raidetyömaa etenee ripeästi Korppaanmäentiellä kohti Mannerheimintien risteystä. Saammeko pian kadun ennalleen? Nimi Korppaanmäentie ei ole minulla vieläkään hallinnassa, takaraivossa, vaikka kuljemme siitä melkein päivittäin. Olen naputellut tässä kuussa yhteensä seitsemän sivua Nyt -tarinaa. Se hakee muotoaan. Helena tekee akvarelleja ja jatkaa sukkien kutomista. Huomasin, että hän on pitemmällä Franz Kafkan kirjaa Der Prozess kuin eilen väitin postauksessa. Kirja on lopuillaan. Minä olen lukenut kaksikymmentä sivua Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena. Varaamani kirjastokirjat ovat kaikki matkalla. Luulen, että saan tänään ilmoituksia niistä. Frankfurt voitti eilen jalkapallossa Stuttgartin ja kohtaa DFB-Pokalin loppuottelussa Leipzigin.

Tilkankadulla

    

Huoltoyhtiön työntekijät suorittivat eilen pihan siivousta. Lumen alla talvehtineet lehtikeot kärrättiin pois. Päivän aikaan satoi vähän, mutta illalla näkyi jo kuu taivaalla. Ylihuomenna se on täysi. Helena teki akvarelleja eilen aamupuolella ja kutoi myöhemmin sukkiaan. Kantapäät tulivat valmiiksi. Hänellä on ehkä neljännes luettuna Franz Kafkan kirjaa Der Prozess. Minä kirjoitin kaksi sivua lisää uuteen Nyt -tiedostoon. Välityö, kun annan Gaz matkaan -käsikirjoituksen kirjoitustunnelmien asettua tarpeeksi kauan ennen kuin luen tekstin kertaalleen läpi. Arvioiden. Luin eilen Don DeLillon uusimman kirjan Hiljaisuus. Siinä on mottona Albert Einsteinin lausuma: ”En tiedä, millä aseilla kolmas maailmansota käydään, mutta neljännessä maailmansodassa taistellaan kepeillä ja kivillä.” Taattua DeLillon tekstiä. Kirjassa on niukasti sivuja, mutta se herättää ajatuksia, niin kuin kunnon kirjan pitääkin. Otin omasta hyllystä seuraavan kirjan, koska kirjaston varauksista on kaksi matkalla ja yksi varaustilassa, mutta ei vielä mitään noudettavissa. Halusin lukea kielillä ja otin Franz Kafkan Briefe an Milena, jonka olen hankkinut lokakuussa 1974. Olen lukenut sen kerran aiemmin läpi. Teksti on pientä tihrua, mutta joudun joka tapauksessa tankkaamaan. En aio tukeutua sanakirjaan.

Tilkankadulla

   

 

Lätäköitä. Vappu päättyi illalla sateeseen täällä etelärannikolla ja yön on satanut vaihtelevasti. Kännykän säätieto ilmoittaa, että nyt aamulla on Helsingissä kuusi astetta, tuuli käy etelästä ja sadekuuroja on odotettavissa. Eilen oli harvinaisen hieno vappusää. Kävimme ulkoilemassa vain kauppareissun verran, rannan kautta ylös Mannerheimintielle ja takaisin. Sepelkyyhky huhuili näkymättömissä kerrostalojen välissä. Naputin toissapäivänä ensimmäiset rivit uutta tekstiä. Annoin sille työnimeksi Nyt. Eilisen jälkeen olen tehnyt sitä neljä sivua. Hapuilen. Helena teki aamupuolella jotain akvarellia ja iltapäivällä hän kutoi sukkaa. Kantapää kuulostaa tuottavan hankaluuksia. Hän lukee edelleen Franz Kafkan kirjaa Der Prozess. Minä luin loppuun Juhani Peltosen kirjan Valaan merkkejä. Lopun umpikujasta pelastaudutaan Taun tähden lähistöltä pudotetun solmuisen köyden avulla. Loppui ennakoi Elmoa. Otin lukuun seuraavaksi Fritiof Nilsson Piratenin kirjan Kirjakauppias joka lopetti uimisen. Jaksoin sitä kaksikymmentä sivua ennen kuin luovutin. En ollut sillä tuulella enkä usko olevani jatkossakaan millään Nilsson Piratenin kirjan lukutuulella. Viime aikoina olen valikoinut kirjoja niin, että jonkun kirjailijan tai kirjan nimi nousee mieleen ja sen jälkeen käyn netissä, tutkin onko mitä saatavissa lähikirjastosta ja jos ei ole, teen varauksia. Eilen suoritin onnistuneesti kolme kirjavarausta. Kaikki olivat saatavilla, joten hyvässä lykyssä ennen viikonloppua on noudettavissa jotain. Helenalla on samoin varauksia kirjastosta, mutta useimmat hänen valinnoistaan ovat uusia kirjoja ja niissä on pitkä odotusaika ja -jono.

Tilkankadulla

    

Hyvää vappua ja toukokuun ensimmäistä päivää. Aamun sarastaessa on kaksi astetta lämmintä. Otin eilen kuvan Ravintola Tilkanrannan ikkunasta kaltereineen ja Helsingin Yliopiston rakennusryhmän graffiteista täällä Ruskeasuolla, Mannerheimintien pohjoisimmassa päässä. Helena kuvasi kevään hentoja lehtiä. Väkeä oli liikkeellä aamuyhdeksältä kovin vähän. Pikku Huopalahden hiekkakentällä aikuinen mies ja keskenkasvuinen poika harjoittelivat rankkareita. Rantaraitti oli autio, mutta tuli sitten kuitenkin vastaan yksi lenkkeilijä, yksi hortoilija perässä ja Tilkantorilla kaksi poikaa pallotteli jalkapallolla. Eilen sommittelin aamupuolella tulevia saatesanoja Gaz matkaan -käsikirjoitusta varten. Luin ne Helenalle ja hän hyväksyi ne. Helena lähetti kuvia muutamasta uusimmasta akvarellistaan ja ne on tallennettu läppärille. Päivemmällä hän kutoi sukkaa ja katsoi telkkua. Illalla näimme kaksi jalkapallo-ottelua, Napoli yritti varmistaa liigamestaruutensa kotikentällä, kun sarjaa on jäljellä vielä kuusi ottelua, mutta Salernitana nousi lopussa yksi yksi -tasapeliin ja mestaruusjuhlat jouduttiin siirtämään tuonnemmas. Seuraavaksi Napoli pelaa vieraissa ja viikon päästä kotona. Myöhäisottelussa Atletico Madrid otti vierasvoiton Valladolidista lukemin kaksi viisi. Kuusikymmentä sivua lukematta Juhani Peltosen kirjaa Valaan merkkejä. Katsoin tähtikartasta missä sellainen tähdistö on: Valaskala on Seulasista länteen. Nähdään talvella.

Tilkankadulla

    

 Sunnuntaiaamu, huhtikuun viimeinen päivä, vappuaatto ja ulkona öisen sateen jälkeen pisaroita parvekkeen kaiteella. Sain viikolla lahjaksi Helenalta luonnoslehtiön, jossa on kertyneitä töitä tältä vuodelta. Otin niistä valikoidun tukun kuvia kännykällä ja tallensin läppärille tuleviksi postauskuviksi. Eilen ulkoilimme vain pidennetyn kauppareissun verran. Ensin Pikku Huopalahden rantaan, Tilkantorin viertä ja katuja ylös kohti Mannerheimintietä. Raitiotiekiskoja lasketaan työmaalla. Uusi kirjoitusaihe pilkehtii mielessä. Voi olla, että naputan ensimmäiset lyönnit siitä tänään. Eilen avasin Saatteet -tiedoston ja aloin luonnostella saatetekstejä Gaz matkaan -käsikirjoitusta varten. Sähköpostissa on hyvä mainita kohteen nimen ja aiheen lisäksi jokin taikasana ja käsikirjoitustiedostossa pitää olla myös taiten muotoiltuja sanoja, jotka markkinoivat parhaiten tarjoamaani tekstiä. Niitä kustantajia varten, joilla on oma sähköinen lomakkeensa käsikirjoituksen lähettämistä varten ja siinä osio, johon voi kirjoittaa lyhyen kuvauksen esillä olevasta tekstistä – heille pitää olla myös valmisteltuna sopiva tekstikooste. Askaroin eilen toista tuntia näissä toimissa. Tänään luen mielenkiinnolla, minkälaiset tekstiaihiot olen saanut aikaiseksi. Helena akvarellasi eilen aamupuolella ja iltapäivällä hän viihtyi television ääressä kutimen kanssa. Katsoimme yhdessä jalkapalloa viiden aikaan ja myöhemmin illalla. Helena lukee edelleen Franz Kafkan kirjaa Der Prozess. Minä olen loppupuolella Juhani Peltosen kirjaa Valaan merkkejä.

Tilkankadulla

    

 Palautimme eilen aamupäivällä kolme kirjaa Munkkiniemen kirjastoon. Kävelimme Pikku Huopalahden lännenpuolen rantapolkua. Sää oli viileä ja luonto tuntui pidättävän henkeä. Palasimme kaupan kautta kotiin. Kokeilin liittää Gaz matkaan -käsikirjoituksen alkuun Helenan tekemän kansikuvaehdotuksen. Se onnistui. Kun otin tekstistä pdf -tiedoston, se aukesi myös kännykässä. Kirjoitin eilen vain postaustekstin, reilu puoli tuntia, päiväkirjaa läppärillä ja kolmeen otteeseen lisäilin päivän tapahtumia ja mietteitäni kaunokirjoituksella vihkooni. Helena valikoi eilen postaukseen tulevat kuvat ja laittoi sen julki. Hän teki jonkin aikaa käsitöitä telkun ääressä ja luki iltaviimeiseksi Franz Kafkaa auf Deutsch. Minä olen lukenut puoleen väliin Juhani Peltosen kirjan Valaan merkkejä. Tuli mieleen, että se on kirjoitettu viisikymmentä vuotta sitten, josta oletan, että kirjailija on naputellut tekstin manuaalisella kirjoituskoneella. Milläpä muulla. Valaan merkkejä on outo ja erikoinen kirja. Peltonen tuottaa nokkelaa ja oivaltavaa tekstiä. Liioittelua ja huumoria, sitä kevytmielistä lajia, jota en arvostanut nuoruudessani, mutta joka menettelee nyt. Kun Valaan merkkejä ilmestyi, olin vasta lopettelemassa koulua. Elin haavemaailmassa, jossa minusta oli tuleva kirjailija, vaikka en tehnyt enkä varsinkaan ponnistellut asian eteen. Vuosilukujen tuottamia muistumia, elämän kuonaa. Kirjoitin silloin kauan sitten itsekin manuaalisilla kirjoituskoneilla eli tein historiaa. Sittemmin oli käytössäni Brother -kirjoitus- ja tekstinkäsittelykone, jossa oli dd-tallennuslevyke ja viimein ennen vuosisadan ja -tuhannen vaihdetta pääsin näppäilemään oikeaa tietokonetta, läppäriä ja iPadia.