Tilkankadulla

    

 Aamulla kaksitoista lämpöastetta Helsingissä. Eilen kauppareissulla hain edustavinta kuvaa Tilkankadun koivukujasta. Alas rantaan vievällä puistokujalla lukee penkissä Rooma. Päivemmällä kävelyllämme pohjoiseen suuntaavia lintuauroja lensi ylitse. Helena otti kuvia ja lähikuvia linnuista ja kukista ja minä kivistä ja kivenmuruista. Nautimme iltapäivän mittaan auringosta parvekkeella. Harmaa, vanhanaikainen lentokone vaappui pihan yli. Se on nähty monta kertaa. Mietimme ja arvuuttelimme mikä se voisi olla ja minne matkalla? Sotilaskomentaja esikuntineen suuntaamassa Suomenlahden yli. Huumesalakuljettajat menossa hakemaan uutta lastia Suomen markkinoille. Työstin kahteen otteeseen Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Poistin tekstiä kahden sivun verran. Stilisoin. Helena sai minulta Äitienpäivänä vihon täynnä kaunokirjoitusta, jota hän on lukenut parvekkeella ja sängyssä rinnan Simenonin Maigret’n kanssa. Olen ylpeä seurasta. Minä jatkoin sivun verran Kafkan kirjaa Briefe an Milena ja Sebastian Faulksin Englebytä olen lukenut kolmanneksen. Tuttu teksti, mutta en muista sitä yhtään eteenpäin. Odotan mielenkiinnolla mitä siitä kehkeytyy? Illalla myöhään istuimme vielä noin tunnin parvekkeella kesäyössä. Pilviä alkoi kertyä.

Tilkankadulla

    

Tänä aamuna Tilkankadun sisäpihalla juoksenteli kettu, kun menin parvekkeelle haistelemaan aamuilmaa. Otin kännykällä muutaman kuvan, joista näkee eläimen. Eilen ostimme kaupasta hilloa pannukakkua varten ja kuinka ollakaan valitsimme ensimmäisen kerran pihlajanmarjahyydykettä, jossa oli tuttu kettu logona. Helena kiinnitti eilen, äitienpäivänä isoäidinneliöitä peitoksi. Hän istui sohvalla television ääressä ja katsoi jalkapalloa ottelun toisensa perään ja teki käsitöitä. Peitto tuli valmiiksi. Ulkoilimme eilen kaksi kertaa, ensin kauppareissun ja toisen kerran kiersimme Pikku Huopalahden ympäri Paciuksenkadun sillan kautta. Työstin aamupäivällä Gaz matkaan -käsikirjoitusta eli poistin kaksi sivua ja korjailin tarvittavan. Luin pari sivua Franz Kafkan kirjaa Briefe an Milena. Luin myös kymmenen sivua Sebastian Faulksin kirjaa Engleby. Kirjan nykyhetki on vuodessa 1973. Kirjailija muistuttaa siinä mahdollista tulevaa vuoden 2003 lukijaa: ”...älkää vähätelkö minua. (Paitsi tietysti, jos olette täysin mullistaneet minun maailmani ja parantanut sitä, jos olette tuonut sinne rauhaa ja runsautta, parannuskeinon syöpään ja skitsofreniaan, kaikkien ihmisten ymmärrettävissä olevan yhtenäisen tieteellisen selityksen maailmankaikkeudelle…” Lainaus sivulta 89. Päähenkilö elää ja kokee englantilaista sisäoppilaitosta, jossa isommat oppilaat koulivat ja kasvattavat pienempiään ja nuorempiaan, kylvettävät ja pitävät myös päätä veden alla ja muuta kasvattavaa. Helena luki illalla vain muutaman sivun Simenonin dekkaria Maigret virittää ansan ennen kuin nukahti.

Tilkankadulla

    

 Hyvää Äitienpäivää. Täällä etelärannikolla on kesäisen lämmintä, nyt aamulla kymmenen astetta. Hieno juhlapäivän sää. Juhlimme myös Kaunis kesäpäivä -blogin tuhannetta tekstiä, postausta. Eilen oli vilkkaasti tapahtumia meidän kulmilla, Helsinki Citymaratonin juoksijat kiersivät Pikku Huopalahden ympäri, rantapuistossa vietettiin Pikkistä, kaupunginosan omaa juhlaa ja partiolaisilla oli teltta ja hernekeittoa tarjolla nurmikentällä. Kävelimme Meilahden Arboretumiin ja olimme tällä tavalla mukana viettämässä mekin tätä vilkasta lauantaipäivää. Eilen työstin kahdessa rupeamassa Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Poistin kymmenen sivua tekstiä ja parsin aukot. Käsityötä. Helena alkoi ommella isoäidinneliöitä yhteen peitoksi. Puuvillalankaa keveäksi torkkupeitoksi näin kesän ajaksi. Hän luki loppuun Tytti Parraksen kirjan Vieras ja varasi kirjastosta Simenonin Penkillä istuskelijan. Sänkylukemisiksi hän valikoi kotihyllystä toisen Simenonin, Maigret virittää ansan. Minulla on pätkäluvussa Franz Kafkan Briefe an Milena ja varsinaisena lukukirjana Sebastian Faulksin Engleby, jota olen lukenut vajaat sata sivua. Pidän. Olen lukenut sen aiemmin, mutta en tiedä milloin. Engleby on ilmestynyt 2007 ja suomeksi 2009, joten luin sen sanotaan kymmenen vuotta sitten. En kuitenkaan muista tarinaa.

Tilkankadulla

    

Sisäpihalle ovenedustan katokseen ilmaantui uusi amppeli roikkumaan, joten siitä piti ottaa kuva. Asvalttia tulee jo Korppaanmäentielle raitiotiekiskojen vierille. Mannerheimintien laitaa reunustavat vanhat ruotsinpihlajat työntävät lehteä. Keto-orvokit kukkivat kallionkolossa. Rentukoita kaislikon reunassa. Otimme eilen iltapäivällä aurinkoa parvekkeella. Iltamyöhällä istuimme vielä tarinoimassa siellä. Kesällä ei ole aikaa nukkua. Selasin Gaz matkaan -käsikirjoituksen loppuun. Se ei ole valmis. Joudun muokkaamaan sitä. Helena tekee akvarelleja. Hän sai eilen luettua Donna Leonin dekkarin loppuun ja otti uudeksi luettavaksi Tytti Parraksen kirjan Vieras. Minä aloin lukea Sebastian Faulksin teosta Engleby. Olen melko varmaan lukenut sen ennen. Kirjailija, joka ei ole ollut erikoisemmin esillä kymmeneen vuoteen. Jäikö hän eläkkeelle? Helena on katsonut kiinnostuneena televisiosta sarjaa, jossa on historiallisena taustana tietokoneiden ja sen alan kehitys eli yhteistä lähihistoriaamme. Illalla katsoimme yhdessä jalkapallo-ottelun, jossa Köln voitti Hertha Berlinin viisi kaksi.

Tilkankadulla

    

J.V.Snellmanin päivä ja suomalaisuuden päivä. Lämpötila aamulla puoli kuusi kahdeksan astetta täällä etelärannikolla. Höyhen on tipahtanut rappuselle. Mikä puu on Velkuankujalla suoraan edessä, kun tulee Tilkankadulta? Voikukkia kedolla, itse asiassa kävelyraitin vieressä, Tapanilan aseman ja venelaiturin luona. Helenalle tuli eilen kolme ulkoilureissua ja minulle kaksi. Lisäksi vietimme aikaa parvekkeella, iltapäivästä ja illalla, kun hämärä lankesi ja pihavalot syttyivät yöhön asti. Luin eilen vain reilut neljäkymmentä sivua eteenpäin Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena teki akvarelleja ja pesi sen ohella parvekkeen ikkunan ja oven lasit. Hänellä on yhä luvussa Donna Leonin Pimeillä vesillä. Minä luin loppuun Pentti Saarikosken kirjan Ovat muistojemme lehdet kuolleet. Kirjailija kirjoitti sen Jaltassa ja Gagrassa Neuvostoliitossa, jossa hän oli Kirjailijaliiton vieraana. Kirjassa ryssitellään ja tapetaan venäläisiä ja suomalaisia punikkeja. Kirjassa kohelletaan kapakasta toiseen Helsingissä ja mainitaan monia paikkoja ja kadunnimiä. Teksti on osin kokeellista, siinä haetaan luontevaa tai uutta kirjoitustapaa. Tulee mieleen, että Saarikoski kirjoitti Ovat muistojemme lehdet kuolleet samoihin aikoihin, kun hän käänsi James Joycen Odysseuksen. Innoittava esikuva.

Tilkankadulla

    

Monena päivänä ilmavirtaus on käynyt etelästä ja alkaa tuntua jo kesäiseltä Helsingin Pikku Huopalahdessa. Näimme eilen päiväkävelyllä harmaahaikaran lennossa. Helena tekee luonnoksia akvarellien pohjiksi monista kukkimaan alkavista kasveista. Osa kuvista on sitä varten, että hän voi katsoa niistä lehden ja kukintojen mallia. Arvuuttelemme mikä puu on mikin, tuttujen koivujen, tuomen ja pihlajan lisäksi? Jatkoin eilen kolmatta päivää Gaz matkaan -käsikirjoituksen lukua. Olen siinä sivulla 234. Luin välillä sivun verran Kafkan Briefe an Milenaa ja yli puolet Pentti Saarikosken kuusikymmentä vuotta sitten ilmestynyttä kollaasiromaania Ovat muistojemme lehdet kuolleet. Siinä pääsee haistelemaan senaikaista Helsinkiä. Nyt tekstissä on kuitenkin päiväkirjaa Aunuksen retkestä vuodelta 1919. Muistelen, että sitä tekstinosaa kritisoitiin aikoinaan ja sanottiin, että kirjailija on käyttänyt isänsä kirjoittamaa. En muista pitääkö väite paikkansa ja jos pitää, mihin kritiikki kohdistuu? Hyvä minusta, jos Saarikosken isän hengentuote pääsi näin oheisena julkisuuteen ja tietoisuuteen. Näitähän julkaistaan, toisten ihmisten päiväkirjoja, jos niissä tai henkilöissä on jotain mielenkiintoista. Tietenkin kritiikki voi kohdistua siihen, että kirjailija ei kirjoita omaansa, vaan plagioi. Helena on loppupuolella Donna Leonin kirjaa Pimeillä vesillä.

Tilkankadulla

    

Tänä aamuna on viisi astetta täällä etelärannikolla. Kirsikka kukkii. Eilen kauppareissulla huomasimme, että kieloja kasvaa Mannerheimintien laidalla Ruskeasuolla ja tietenkin valkovuokkoryppäitä. Päiväkävelyllä kuljimme Pikku Huopalahden rantaraittia Paciuksenkadulle nouseville portaille asti. Porraskorkeus on siellä sopivan matala Helenan jaloille. Joutsenia ja harmaahaikara kalastamassa. Luin vajaa sata sivua eteenpäin Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Sen jälkeen vaihdoin Tytti Parraksen kirjaan Vieras, jonka luin loppuun, mutta josta jäi mielestäni puuttumaan jonkinmoinen loppuhuipennus. Ehkä se oli kirjailijan tarkoituksellinen valinta? Luin välillä parvekkeella, jossa oli melko tuulista. Otin hetken aurinkoa siellä ja Helena tuli siihen myös. Hän vietti eilen pitkät tovit oman työpöytänsä ääressä, mutta ehti myös tekemään käsitöitään. Helenalla on kaksi kirjaa luvussa, Donna Leonin Pimeillä vesillä olohuoneessa ja makuuhuoneessa vaeltavat Erno Paasilinnan Kadonneen armeijan rippeet.