Monena päivänä ilmavirtaus on käynyt etelästä ja alkaa tuntua jo kesäiseltä Helsingin Pikku Huopalahdessa. Näimme eilen päiväkävelyllä harmaahaikaran lennossa. Helena tekee luonnoksia akvarellien pohjiksi monista kukkimaan alkavista kasveista. Osa kuvista on sitä varten, että hän voi katsoa niistä lehden ja kukintojen mallia. Arvuuttelemme mikä puu on mikin, tuttujen koivujen, tuomen ja pihlajan lisäksi? Jatkoin eilen kolmatta päivää Gaz matkaan -käsikirjoituksen lukua. Olen siinä sivulla 234. Luin välillä sivun verran Kafkan Briefe an Milenaa ja yli puolet Pentti Saarikosken kuusikymmentä vuotta sitten ilmestynyttä kollaasiromaania Ovat muistojemme lehdet kuolleet. Siinä pääsee haistelemaan senaikaista Helsinkiä. Nyt tekstissä on kuitenkin päiväkirjaa Aunuksen retkestä vuodelta 1919. Muistelen, että sitä tekstinosaa kritisoitiin aikoinaan ja sanottiin, että kirjailija on käyttänyt isänsä kirjoittamaa. En muista pitääkö väite paikkansa ja jos pitää, mihin kritiikki kohdistuu? Hyvä minusta, jos Saarikosken isän hengentuote pääsi näin oheisena julkisuuteen ja tietoisuuteen. Näitähän julkaistaan, toisten ihmisten päiväkirjoja, jos niissä tai henkilöissä on jotain mielenkiintoista. Tietenkin kritiikki voi kohdistua siihen, että kirjailija ei kirjoita omaansa, vaan plagioi. Helena on loppupuolella Donna Leonin kirjaa Pimeillä vesillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti