J.V.Snellmanin päivä ja suomalaisuuden päivä. Lämpötila aamulla puoli kuusi kahdeksan astetta täällä etelärannikolla. Höyhen on tipahtanut rappuselle. Mikä puu on Velkuankujalla suoraan edessä, kun tulee Tilkankadulta? Voikukkia kedolla, itse asiassa kävelyraitin vieressä, Tapanilan aseman ja venelaiturin luona. Helenalle tuli eilen kolme ulkoilureissua ja minulle kaksi. Lisäksi vietimme aikaa parvekkeella, iltapäivästä ja illalla, kun hämärä lankesi ja pihavalot syttyivät yöhön asti. Luin eilen vain reilut neljäkymmentä sivua eteenpäin Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena teki akvarelleja ja pesi sen ohella parvekkeen ikkunan ja oven lasit. Hänellä on yhä luvussa Donna Leonin Pimeillä vesillä. Minä luin loppuun Pentti Saarikosken kirjan Ovat muistojemme lehdet kuolleet. Kirjailija kirjoitti sen Jaltassa ja Gagrassa Neuvostoliitossa, jossa hän oli Kirjailijaliiton vieraana. Kirjassa ryssitellään ja tapetaan venäläisiä ja suomalaisia punikkeja. Kirjassa kohelletaan kapakasta toiseen Helsingissä ja mainitaan monia paikkoja ja kadunnimiä. Teksti on osin kokeellista, siinä haetaan luontevaa tai uutta kirjoitustapaa. Tulee mieleen, että Saarikoski kirjoitti Ovat muistojemme lehdet kuolleet samoihin aikoihin, kun hän käänsi James Joycen Odysseuksen. Innoittava esikuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti