Tilkankadulla

    

 Naisten viikko. Eilen maanantaina kaikki näkyi Kaunis kesäpäivä -blogissa niin kuin pitääkin. Näin tietokoneiden ihmeellisessä maailmassa. Eilisaamun ikkunanpesu riitti liikunnaksi Helenalle, joten ulkoilimme vain kauppareissun verran. Helena etsi ja valikoi lisäksi lankalaatkoistaan ja -valikoimastaan materiaalia seuraavaan projektiin. Jalkapallon naisten MM-kisat alkavat ylihuomenna ja kotikatsomo juhlistaa niitä käsitöin. Kiersimme eilen kaupalle rannan ja Tilkantorin kautta. Sulkasatoinen urossorsa ui lahdella. Valkoposkihanhet lepäsivät parvena vielä multaisella, tulevalla nurmikaistalla. Kuvasin maisemaa. Taivaalla oli pilvihöytyviä. Maitohorsmat kukkivat. Helena on loppusivuilla Graham Greenen kirjaa Pakoteitä. Hän käy yhä läpi Doris Lessingin kirjaa Kissoista, kirjoittaa jotain läppärille ja välillä kynällä vihkoon. Minä olen lukenut yli puolet Norman Mailerin teoksesta Muinaiset illat. Luin loppuun Vaununajajan kirjan ja aloitin Kuningattarien kirjan. Sodasta haaremiin. Sotaosio pani ajattelemaan Homeroksen Iliasta. Luin myös sivun Kafkan kirjeitä Milenalle, Briefe an Milena. Olen kirjan puolivälissä.

  

Tilkankadulla

    

Mikä oli vikana eilisessä Kaunis kesäpäivä -blogin postauskuvassa, kun sen tilalla oli blogit.fi:n ”rinkula” harmaalla pohjalla? Oliko kuva liian uskallettu, alastomista kivistä aseteltu hahmo, josta tulee mielikuva raskaana olevasta naisesta? Olen huomannut, että näitä rinkulapostauksia on alkanut esiintyä viime aikoina päivittäin, siis ainakin kulttuuriblogien osastolla, kaikkiin blogeihin niitä ei näemmä hyväksytäkään. Kokeillaan sopiiko postauskuvaksi näkymä Helsingin Tilkantorin rannasta, jonka otin eilen kauppareissulla? Samalla reissulla kalalokki päivysti kerrostalopihallamme ja meriharakka seisoi mallina Tapanilan asemarakennuksen harjalla. Olen yhä kaukaisessa muinaisuudessa Norman Mailerin kirjassa Muinaiset illat. Luin eilen myös sivun verran Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena. Kirjoitan postaustekstejä, päiväkirjaani ja täytän kaunokirjoituksella vihkoa, joka päätyy tulevaisuudessa Helenan käsiin. Viikko sitten, samoin sunnuntaina, sain Gaz matkaan -käsikirjoituksen stilisoitua. Nyt odottelen oikeaa hetkeä lukeakseni sen jälleen kerran. Helena pesi eilen aamulla makuuhuoneen ikkunan ja parvekkeen oven lasit. Hänellä oli sellainen into. Olin avustamassa ikkunan aukaisemisessa ja pitämässä siitä kiinni. Muuten Helena on työstänyt omia luonnoksiaan, tehnyt kirjallisia merkintöjä, ollut vuorostaan läppärillä ja virkannut telkun ääressä. Hänellä on kesken luvun Graham Greenen Pakoteitä. Tänään maanantaiaamuna, kun saamme laitettua päivän postauksen maailmalle, juomme aamuteen ja pesemme olohuoneen ison ikkunan.

Tilkankadulla

    

 Tässä eräänä päivänä Helena otti järjestelmäkameran pitkällä objektiivilla mieleisen kuvan Pikku Huopalahden rannan pohjukassa olevasta kiviasetelmasta. Vastarannalta, Tapanilan aseman edustalta. En tiedä onko teoksella nimeä? Eilen teimme jälleen aamuaikaisen kamerakiertelyn merenlahden laitaa. Keskikesän korkeat kaislat peittävät osin veden näkyvistä. Iso lokki nokki raatoa kävelytiellä. Raato osoittautui kaniksi. Näimme emokanin ja kaksi pientä kerrostalon piha-aidan juuressa. Kaksi meriharakkaa, kottaraisia ja lahdella uimassa valkoposkihanhien parvi. Luin sivun Franz Kafkan kirjaa Briefe an Milena. Norman Mailerin kirjasta Muinaiset illat olen lukenut kolmasosan, kolme ensimmäistä kirjaa, Kuolleen miehen, Jumalten ja Lapsen kirjan ja aloitin Vaununajajan kirjan. Verkkaan edeten. Mieleen tulee Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen ja toisaalta Stephen Kingin kirjat, joissa kuullaan ja tajutaan mitä toinen ajattelee. Vieläkö kiinnostaa? Helena hämmästelee. Hänellä on yhä kesken Graham Greenen Pakoteitä ja hän tutkii yhä Doris Lessingin tekstiä Kissoista ja tekee muistiinpanojaan. Välillä hän virkkaa telkun ääressä yksivärisiä isoäidinneliöitä.

Tilkankadulla

    

Mannerheimintien laidassa kukkii ahdekaunokki ja pienen omenapuun rangan omenanalut pyöristyvät. Kävelimme kauppareissulla purkutyömaalle asti, jossa talon sisälmykset työntyvät nurmikolle kasaksi kuin kalanperkeet. Eilen aamulla Pikku Huopalahden pinta oli tyyni, kun teimme kamerakävelyn. Menimme rantatietä Paciuksenkadun ali. Jasmiini oli vielä kukassa nurmikon laidassa. Iltapäivällä otimme aurinkoa parvekkeella. Ukkonen kumisi jossain näkymättömissä. Helena on tehnyt joitain luonnoksia ja virkannut pariin otteeseen telkun ääressä isoja, yksivärisiä isoäidinneliöitä. Hänellä on ohutta puuvillalankaa, jolle ei löydy muita värejä pariksi. Valmiita neliöitä on korillinen. Minä olen lukenut 170 sivua Norman Mailerin kirjaa Muinaiset illat. Kirjailija eläytyy aikaan ja kulttuuriin ihmiskunnan aamuhämärässä Egyptissä, Niilin suistomaalla. Reilun viikon tauon jälkeen luin taas Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena. Helena lukee Graham Greenen Pakoteitä ja Doris Lessingin ohutta kirjaa Kissoista. Hän etsii siitä kissojen luonteita. Gaz matkaan -käsikirjoitus on levännyt kohta viikon. Helena on kokeillut lukea sitä kännykästä, muutaman sivun, mutta minä olen antanut sen olla ja asettua. Odotan, että tomu laskeutuu ennen kuin palaan sen ääreen.

Tilkankadulla

    

Kesäistä perjantaiaamua täältä etelärannikolta. Eilen aamuyhdeksältä kävelimme vaihteeksi Munkkiniemen kirjastoon. Kaivinkone näkyi ja kuului kolistelevan sillalla Paciuksenkadun Pikku Huopalahden puolella, joten alitimme kadun tunnelia pitkin ja jatkoimme matkaa. Veneitä kytkettyinä kiinni kapean lahden laitaa myötäilevään ponttoonilaituriin. Munkkiniemen puistotiellä piti ottaa kuvia värikkäistä leijonankidoista. Pysähdyimme Ärrällä ottamaan kahvit mukaan ja joimme ne kirjaston edustan penkillä. Kirjoitin pari riviä kaunokirjoitusvihkooni. Palautin muutaman kirjan ja lainasin Ford Madox Fordin kirjan Kelpo sotilas. Kansi oli tuttu eli olen ainakin katsellut sitä. Graham Greenen Pakoteitä oli sekin joltain osin tuttu. Ymmärsin sen, kun luin kirjan viimeiset rivit toissailtana ja siinä kirjailija mainitsi hänenä maailmalla liikkuvan kasoisolennon. Eilen aloin lukea Norman Mailerin kirjaa Muinaiset illat, joka sijoittuu muinaiseen Egyptiin, Niilin ja pyramidien vaiheille. Helena lukee yhä Doris Lessingin kirjaa Kissoista. Yöpöydällä hänellä on nyt Graham Greenen Pakoteitä -teoksen rinnalla Milan Kunderan Olemisen sietämätön keveys in English: The Unbearable Lightness of Being, muistini mukaan.

Tilkankadulla

    

 Peltikukat heijasivat eilen Eduskunnan lisärakennuksen päädyssä. Emme menneet vieläkään katsomaan niitä lähempää, koska valtiossa liikkuu vieraita ja nämä voivat herkistellä. Toimitimme yhden pikaisen asian keskustassa ja palasimme samalla lipulla Paciuksenkadulle ja kävimme burgereilla. Otin kuvan rannasta ja kotipihalta. Eilen aamulla, kun Helena laittoi postauksen julki parvekkeella ja minä tutkin siinä vieressä telkkuohjelmia kännykästä, tulin tietoiseksi miesäänistä. Nuorukaisia istui E-rapun seinustalla olevalla penkillä. Päättelin, että he ovat palaamassa öiseltä reissulta. Joku kopsautti päänsä katoksen kannatinraudasta riippuvaan amppeliin, joka kukka sai sen jälkeen muutaman iskun kuin se olisi ollut nyrkkeilypallo. Samassa nuoret huomasivat meidät parvekkeella ja lähtivät jatkamaan matkaansa. Eilen illalla helikopteri sätkytteli työkseen etelän ja lännen väliä. Tapahtuiko Kalastajatorpalla jotain? Helena piti eilen välipäivää akvarelleista ja luonnoksista, samoin kuin minä pidän taukoa kirjoittamisesta. Naputtelin kuitenkin päiväkirjaa ja postaustekstejä ja raaputin lyijytäytekynällä otteita kaunokirjoitusvihkoon. Luin loppuun Graham Greenen kirjan Pakoteitä. Se siirtyi Helenan iltalukemisiksi. Seuraava kirjavaraukseni odottaa noutoa Munkkiniemen kirjastossa: Ford Madox Fordin kirja Kelpo sotilas. Olen kuullut tästä kirjailijasta, mutta en ole ennen tutustunut häneen. Luulin henkilön olevan amerikkalainen, mutta wikipediasta näin hänen olevan englantilainen. Vanhaa kaartia.

Tilkankadulla

    

Kävimme eilen Helsingin keskustassa asioilla ja samalla pistäydyimme Rikhardinkadun kirjastossa. Arvioin, että siitä on noin viisikymmentä vuotta, kun kävin siellä sisällä viimeksi. Upea rakennus, palatsi ja mahtavat portaikot. Olin katsonut kotona lähtiessä helmetin sivuilta, että Leena Krohnin Oofirin kultaa ja Charles Dickensin Suuria odotuksia olivat siellä hyllyssä. Munkkiniemen kirjastossa oli lisäksi noudettavissa varaamani Norman Mailerin Muinaiset illat, joten ajoimme paluumatkalla sitä kautta. Minulla on nyt yhdeksän lainakirjaa klaffipiirongin päällä. Yksi varaus, jonka tein eilen aamulla, Ford Madox Fordin Kelpo sotilas on Matkalla. Graham Greene mainitsi teoksessaan Pakoteitä Dickensin Suuria odotuksia ja Fordin Kelpo sotilaan. Greene hakeutui sotien jälkeen tekemään reportaaseja eri kriisipesäkkeistä. Kirjailija mainitsee, ettei hän tehnyt sitä saadakseen aiheita kirjoihinsa, vaan sen takia, että jokin luoti tai kranaatti, putoava lentokone tai uppoava laiva tai trooppinen tauti tappaisi hänet ja ratkaisisi kaikki ongelmat. Esimerkiksi Vietnamiin hän teki neljä reportaasimatkaa Ranskan joukkojen sotiessa siellä ennen amerikkalaisia. Itsetuhoisia mietteitä. Nuoruuden muistelmissaan kirjassa Eräänlaista elämää Graham Greene kertoo harjoittaneensa venäläistä rulettia, menneensä revolverin kanssa joutomaalle, laittaneensa yhden panoksen rullaan, pyöräyttäneensä rullaa, painaneensa aseen piipun ohimoilleen ja vetäneensä liipaisimesta. En muista kuinka monta kertaa hän teki niin. Ei lauennut. Kohtalo oli toista mieltä.