Mannerheimintien laidassa kukkii ahdekaunokki ja pienen omenapuun rangan omenanalut pyöristyvät. Kävelimme kauppareissulla purkutyömaalle asti, jossa talon sisälmykset työntyvät nurmikolle kasaksi kuin kalanperkeet. Eilen aamulla Pikku Huopalahden pinta oli tyyni, kun teimme kamerakävelyn. Menimme rantatietä Paciuksenkadun ali. Jasmiini oli vielä kukassa nurmikon laidassa. Iltapäivällä otimme aurinkoa parvekkeella. Ukkonen kumisi jossain näkymättömissä. Helena on tehnyt joitain luonnoksia ja virkannut pariin otteeseen telkun ääressä isoja, yksivärisiä isoäidinneliöitä. Hänellä on ohutta puuvillalankaa, jolle ei löydy muita värejä pariksi. Valmiita neliöitä on korillinen. Minä olen lukenut 170 sivua Norman Mailerin kirjaa Muinaiset illat. Kirjailija eläytyy aikaan ja kulttuuriin ihmiskunnan aamuhämärässä Egyptissä, Niilin suistomaalla. Reilun viikon tauon jälkeen luin taas Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena. Helena lukee Graham Greenen Pakoteitä ja Doris Lessingin ohutta kirjaa Kissoista. Hän etsii siitä kissojen luonteita. Gaz matkaan -käsikirjoitus on levännyt kohta viikon. Helena on kokeillut lukea sitä kännykästä, muutaman sivun, mutta minä olen antanut sen olla ja asettua. Odotan, että tomu laskeutuu ennen kuin palaan sen ääreen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti