Tilkankadulla

    

Naisten viikko päättyi. Kukkia naisille kauppamatkallamme eilen iltapäivällä. Pilviä kerääntyi taivaalle, mutta Mannerheimintien yllä näkyi kuunsirppi. Vietämme tänään Jaakon päivää. Nyt tiistaiaamuna puoli kuudelta lämpötila on kaksitoista astetta. Eilen oli kolme ottelua jalkapallon naisten mm-kisoissa, Italia voitti Argentiinan yksi nolla, Saksa Marokon kuusi nolla ja Brasilia Panaman neljä nolla. Nyt Kolumbia ja Etelä-Korea ovat vastakkain. Ensimmäinen kierros päättyy. Luin loppuun Juhani Peltosen kirjan Kuolemansairauteen rinnastettava syli-ikävä. Luin myös kaksi sivua Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena. Helena seuraa ottelutuloksia. Hän kutoo jotain ja tekee muistiinpanoja ja luonnoksia kissoista. Kolumbian ja Etelä-Korean ottelu on puoliajalla. Kolumbia johtaa kaksi nolla.

Tilkankadulla

    

 Kolmetoista astetta aamukuudelta täällä etelärannikolla. Helena teki munakkaan ja otti siihen lisukkeeksi herneitä pakkasesta. Minä näin lautasella herneitten muodostavan Australian kartan. Eilen länsinaapurimme Ruotsi aloitti jalkapallon MM-turnauksen voittamalla kaksi yksi Etelä-Afrikan. Hollanti voitti Portugalin paitsiomaalilla, jota ei tulkittu sellaiseksi. Tosin en tiedä viimeisimpiä paitsiosääntöjä. Ranska otteli Jamaikaa vastaan nolla nolla taspelin. Eilen ulkoilimme vain kauppareissun verran. Söimme parvekkeella ja illalla istuimme siellä puoleen yöhön. Luin eilen ohessa muutamia sivuja Gaz matkaan -käsikirjoitusta, mutta totesin sitten, että joudun ottamaan siinä aikalisän. Ajankohta ei ole oikea, koska kisat ovat menossa ja toiseksi: Teksti ei ole levännyt tarpeeksi. Kolmanneksi: Selitystä. Helena kirjoittaa läppärillään, lukee ajoittain viimeisintä hänelle lähettämääni Gaz matkaan -versiota ja virkkaa katsoessaan jalkapalloa. Hän kirjaa ylös tuloksia. Minä luin eilen sivun Franz Kafkan kirjeitä teoksessa Briefe an Milena. Siinä on sivuja vajaat kaksisataa, tiheää pränttiä ja olen siinä sivulla 110. Luin illemmalla myös Juhani Peltosen kirjaa Kuolemansairauteen rinnastettava syli-ikävä. Parasta lukemaani tekstiä Peltoselta. Hyvää luonnonkuvausta. Majuri af Åkerlille, yksi kirjan hahmoista elää mielessään aikaa kahdensadanviidenkymmenen vuoden päässä tulevaisuudessa. Osuu yksiin siihen ajankohtaan, jonka olen valinnut Gaz matkaan -tarinani aikataustaksi. Åkerlille ei usko sotaan eikä sotimiseen, vaan ihmistenväliseen ystävyyteen. Hän ymmärtää valinneensa väärän uran.

Tilkankadulla

    

Nukuimme pitemmät yöunet. Jalkapallon naisten MM-kisat Australiassa ja Uudessa Seelannissa vaativat oman veronsa. Helena seuraa niitä tarkemmin, mutta minä vain puoliksi. Aloin nimittäin lukea eilen otteluiden välissä ja jälkeen Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Luin eilen 25 sivua. Välillä kävimme kaupassa ja myöhemmin kävelemässä rannalla. Otimme muutamia kuvia ja tallensin niitä läppärille. Helena virkkasi eilen sohvalla samalla, kun hän katsoi otteluita. Sänkykirjana hänellä on yhä Doris Lessingin Kissoista. Minä luin sivun verran Franz Kafkan pitkiä kirjeitä Milenalle, Briefe an Milena. Aloitin myös Juhani Peltosen kirjan Kuolemansairauteen rinnastettava syli-ikävä, jonka luin kesällä, vuosi sitten. Olen utelias näkemään, minkä vaikutuksen kirja tekee minuun nyt, Suomen sotien 1808 – 1809 jälkeinen vankisaattue matkalla Venäjälle, kirjailijan vapaasti tulkitsemana kapteeni Herman Henrik Värnhjelmin muistiinpanolappusten pohjalta. Eläytymistä, josta lajista on käyty kiistaa viime vuosina. Mutta mitä muuta kirjailijan työ on kuin eläytymistä ja kuvittelua? Neljännes luettu kirjasta. Pasifismi henkii siitä. Nuori ja innokas upseeri on koti-uskonto-isänmaahenkinen ja iäkkäämpi upseerivanhus pessimistinen ja elämänkoulima ja joka ei usko sotaan. Sota muuttuu naurettavaksi, kun löytää oikean kuvakulman: Ihmiskunnan viisaat tappavat muuten vain toisiaan, kun eivät jaksa elää rauhassa.

Tilkankadulla

    

Luin eilen loppuun Norman Mailerin kirjan Muinaiset illat. Sen takakannessa on tuhansien vuosien takaisen egyptiläisen ylimyksen kuva. Ehkä se on faaraon kuva. Sen ei tarvitse eikä pidä olla näköinen. Huonon kuvan faaraosta maalaava voi joutua rangaistuksi ja tapetuksi, sovittamaan verellään väärän tekonsa. Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen on enemmän seikkailukirja, jos luotan muistiini ja jos vertaa Mailerin Muinaiset illat -teokseen. Molempien kirjailijoiden tekstistä saan kuitenkin sen mielikuvan, että aikojen ja tapojen eroista huolimatta olemme samoja ihmisiä nyt ja kaukaisessa menneisyydessämmekin. Mailerin kirjaa on syytetty verkkaan eteneväksi. Samaa mieltä. Luin sen kymmenessä päivässä, mutta alun tapahtumat olivat enää utuisena muistissa, kun pääsin loppuun ja tarina kiertyi takaisin alkuun. Nimiä hukkui matkalla. En pidä sitä onnistuneinpana Mailerin kirjana. Kuitenkin hän on paininut kymmenen vuotta tämän kertomuksen parissa. Jokin on saanut hänet tekemään sellaisen työmäärän. On lauantaiaamu. Heräsimme yöllä katsomaan Yhdysvaltain ja Vietnamin välistä jalkapallo-ottelua, mutta jatkoimme unia ensimmäisen puoliajan jälkeen. Eilen oli kolme ottelua. Ennakko-odotusten vastaisesti Kanada jäi maalittomaan tasapeliin Nigeriaa vastaan, mutta Sveitsi voitti Filippiinit kaksi nolla ja Espanja otti kolme nolla voiton Costa Ricasta. Eilen kävimme puolilta päivin kaupassa ja myöhemmin iltapäivällä kiersimme Pikku Huopalahden rannassa.

Tilkankadulla

   

 

 Suomalainen Lina Lehtovaara on kentällä tänään erotuomarina, kun Nigeria ja Kanada ottelevat Uuden Seelannin ja Australian järjestämissä jalkapallon naisten MM-kisoissa. Eilen avajaispäivänä oli kaksi ottelua: Uusi Seelanti voitti Norjan yksi nolla ja Australia Irlannin yksi nolla. Avajaisissa oli esillä alueen vanha kulttuuri. Oikein. Katsoin tätä esitystä kuitenkin kahtalaisissa tunnoissa, sillä kolonialismi tulee mieleen, ihmisten jako sivistyneisiin ja alkuasukkaisiin, hallitsijoihin ja alistettuihin, hyviksiin ja pahiksiin, meihin ja muihin. Kaksinaismoraalia, jokin väittää sisälläni. Nyt aamulla oli meillä säheltämistä ennen kuin saimme ottelun näkymään telkusta. Eilen teimme aamupäivällä yhdistetyn ulkoilu- ja kauppakierroksen ja otimme muutamia kuvia kesäisestä luonnosta. Helena on tehnyt omiaan läppärinsä ja työpöytänsä ääressä ja virkannut, kun hän istuu katsomassa telkkua. Minä olen loppuluvuissa Norman Mailerin kirjassa Muinaiset illat. Mietin kirjailijan mietteitä ja hänen mahdollista sanomaansa tässä teoksessa: Viestiikö hän sitä, että despootteja oli ennen ja on nyt, jumalien asemaan korotettuja yksilöitä? Varoittaako kirjailija mustavalkoisesta ajattelusta, vihasta, sotaisuudesta, vastakkainasettelusta, nationalismista? Nationalismi on pahaa, kun se on muiden maiden nationalismia, mutta omalla kohdalla se on oikein. Niinkö? Ovatko nationalismi ja rasismi kytköksissä tai peräti saman kolikon eri puolia? Missä moraali tulee kuvaan mukaan ja kenen määrittelemänä?

Tilkankadulla

    

Maailman parhaat jalkapalloilevat naiset aloittavat tänään mestaruustaistonsa. Suomen joukkue ei selviytynyt mukaan. Käytännössä koko itäinen Eurooppa puuttuu kisoista, yksistä ja toisista syistä. Eilen kävin bussikyydillä Lakiston maisemissa tutustumassa marja- ja sienitilanteeseen. Mustikoita oli niukasti ja marjat pieniä. En nähnyt sieniä. Mennessä heti Kehä kolmosen jälkeen bussi joutui odottamaan pysäkiltä lähtiessä, kun kaurisemo ja kaksi vasaa oli tiellä. Metsässä näin kaksi sammakkoa ja pysäkillä poislähtiessäni huomasin maassa kuolleen talitiaisen. Olikohan se liikenteen uhri? Meillä on ollut nyt muutaman päivän ajan jälleen molemmilla oma läppäri käytössä. Helena on totutellut masiinaan. Sen ohella hän on aloitellut uutta virkkausprojektia. Hänellä on unikirjana yhä Doris Lessingin kirja Kissoista. Minä luin eilen loppuun Kuningatarten kirjan Norman Mailerin teoksesta Muinaiset illat ja aloitin Faraon kirjan. Alle kaksisataa sivua jäljellä. Viimeinen osa siitä on Salaisuuksien kirja. Kun saan tämän lukuprojektin päätökseen, avaan ehkä Gaz matkaan -käsikirjoituksen. Tykyttää sillä lailla. Luin myös sivun Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena.

Tilkankadulla

    

Tänään on kymmenen kuukautta muutosta Helsingin Pikku Huopalahteen. Paljon on sinä aikana Helena tehnyt uusia akvarelleja ja luonnoksia, täyttänyt luonnosvihkoja ja virkannut isoäidinneliöitä. Minä olen ahertanut Gaz matkaan -käsikirjoituksen parissa. Tekstin kolmas osa on tehty alusta loppuun täällä Helsingissä ja sen lisäksi olen työstänyt koko tekstiaineistoa mennen tullen useaan kertaan. Nyt käsikirjoitus odottaa läpilukua. Olen lähdössä nyt aamulla bussilla Nuuksioon. On marjojen ja sienten aika. Eilen aamulla teimme aamukävelyn kiertäen rannan kautta ylös Tilkanmäelle ja Korppaanmäelle – ovatko ne eri kallioita? – ja poikkesimme Ruskeasuon Teboilille kahville ja munkkirinkelille. Helena luki loppuun Graham Greenen Pakoteitä. Minä olen lukenut kaksi kolmasosaa Norman Mailerin kirjasta Muinaiset illat. Yö on siinä lopuillaan ja isoisoisä vaikenee välillä, kun hän huomaa, että vain nuori poika on hereillä. Pojan isä on nukahtanut ja pojan äiti ja farao ovat poissa, missä ovatkaan. Luvussa on Kuningatarten kirja ja faraota vihaavat henkilöt tekevät loitsujaan. Isoisoisä, koska mies elää neljättä elämäänsä. Henkien, rajattomien yksinvaltiaiden ja orjien maa ja aikakausi.