Tilkankadulla

    

Näkymä Helsingin Tilkantorin rannasta eilen aamulla, kun kiersimme sen kautta kauppaan. Sarastuksen aikaa. Aurinko valaisi pilviä Ruskeasuolla Mannerheimintien ja Korppaanmäentien risteyksen yllä. Eilen luin ja muokkasin Nilkka -kertomusta kahteen otteeseen. Helena teki akvarelleja ja virkkasi isoäidinneliöitä, kun pidimme lukutuntia. Luimme loppuun ääneen Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin seitsemännen niteen Sodoma ja Gomorra I-II. Päähenkilö toteaa, että pikku juna, joka yhdistää rannikon paikkakuntia, on kuin jatkoa seurapiireille ja vain liikkuva sellainen. Juna odottaa matkustajia ja pitää taukoja ja siihen voi hypätä kyytiin kesken kaiken. Tutut kokoontuvat siellä yhteiselle matkalle menossa johonkin sovittuun kyläpaikkaan. Otin valmiiksi seuraavan niteen klaffipiirongin päälle: Vanki. Varaamani Alan Mooren Jerusalem -novel odottaa noutoa Munkkiniemen kirjastossa. Teemme siis kävelylenkin sinne. Palautamme viisi lainaa. Allen Ginsberg Collected Poems siirtynee väliaikaisesti jäähylle, koska Jerusalem on in English, tietääkseni yli tuhatsivuinen kummajainen ja ennakoin, että kirja vaatii jonkinmoista paneutumista. Olen utelias siitä. Ginsbergin runoissa olen sivulla 491, en vielä aivan puolivälissä. Oma kirja, joka on aina käsillä ja saatavissa.

Tilkankadulla

    

Syvänsinistä taivasta nyt perjantaiaamuna, täällä etelärannikolla, kun kävin parvekkeella. Lisää isoäidinneliöitä. Helenan viimeisin peitto kuvattuna eilen iltapäivällä. Hän keskittyi eilen jo enemmän maalausaiheiden luonnosteluun. Osan päivää hän purki jotain vanhaa neulomusta, puseroa, joka oli jäänyt jostain syystä pitämättä. Langat kiertoon. Minä kirjoitin eilen aamusella ja myöhemmin iltapäivällä Nilkka -kertomusta. Muokkasin sitä. Iltapäivällä luin ääneen kahden tunnin ajan Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaania, sen seitsemättä nidettä, Sodoma ja Gomorra I-II, josta jäi nelisenkymmentä sivua vielä tälle päivälle. Loppuuko vuosi ennen kuin saamme Proustin päätökseen? Illalla katsoimme jalkapalloa. Meille näytettiin ruhtinaalliset kaksi ottelua, joista myöhempi jäi puoliväliin. Uni voitti.

Tilkankadulla

    

Helena otti tällaisen kuvan hetki sitten, kun hän oli aamuensimmäiseksi sauvakävelemässä. Otimme eilen kauppareissulla lumikuvia, kinoksia ja aurattuja ja auraamattomia jalkakäytäviä. Vaikka en seuraa uutisia, lakon kumu kuuluu silti. Maailma jymisee. Mietin mielessäni mihin suuntaan tämä meidän yhteiskuntamme kehittyy? Edistyy vai taantuu? Eilen luin ja työstin aamulla Nilkka -kertomustani. Päätin lukea sen toistamiseen myöhemmin nähdäkseni onko se valmis: Kävi toisin. Takerruin ensimmäiseen proosakappaleeseen, sen ensimmäiseen riviin, ensimmäiseen sanaan ja poistin sen. Työstin sitten jonkin aikaa tätä Nilkan alkua, ensimmäistä sivua. Nyt tänä torstaiaamuna odotan innolla miltä teksti näyttää, kun avaan sen? Olenko vasta alussa siinä? Helena neuloi eilen valmiiksi uusimman isoäidinpalapeittonsa. Otamme siitä kuvia tänään ja ehkä laitamme jonkin kuvan huomiseksi postauskuvaksi. Helena on tehnyt myös luonnoksia oman työpöytänsä ääressä, siirtymänä käsityöpainoitteisesta ajankäytöstä maalaustaiteeseen. Eilen iltapäivällä luimme ääneen neljäkymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Luimme myöhemmin illalla Helena Karin Slaughterin jännäriä After that Night ja minä Allen Ginsbergin pitkiä, kertovia, kantaaottavia runoja. Helenalla on unikirjana menossa seuraava Erle Stanley Gardnerin Perry Mason -dekkari hyllystämme, Herrasmieskiristäjä. Helmetin sivuilta näin, että varaamani Mooren Jerusalem on Matkalla.

Tilkankadulla

    

Portaille oli leijannut eilen luonnonkoriste, tuulen tuomat lehmuksen terveiset. Taustana vitivalkoinen lumi keskellä kaupunkia, Helsingin Pikku Huopalahdessa. Illan ja yön on satanut lisää lunta. Otin nyt aamulla päivityskuvan parvekkeelta, jossa pihalamppu on lumimittarina. Eilen luin ja työstin jälleen kertaalleen läpi Nilkka -kertomuksen. Muutamia muutoksia ja lisäyksiä. Helena neuloo isoäidinpalapeittoa kokoon. Iltapäivällä luimme ääneen yli neljäkymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaania. Auto, outolainen ilmestyy tarinaan. Se muuttaa päähenkilön katsetta tai huomioita, kun etäisyydet kutistuvat. Hurjaa kyytiä. Voi vuokrata auton yhdessä mekaanikon kanssa. Illemmalla luimme Helena Karin Slaughterin jännäriä After that Night ja minä Allen Ginsbergin runoja. Iltaviimeiseksi katsoimme jalkapalloa, Napoli vastaan Braga, joka ottelu päättyi kaksi nolla. Katsomossa näkyi yleisöä sekä t-paidoissa että toppatakeissa.

Tilkankadulla

    

Lunta sataa. Vein eilen Jonathan Franzenin Maailman äärillä -lintuesseekirjan ulos parvekkeelle kuvattavaksi, jotta linnut olisivat vapaita kuin taivaan linnut. Minulla oli tietenkin Helenan kutomat villasukat jalassa. Eilen aamusella luin ja stilisoin Novellin läpi ja muutin nimen, työnimen tässä vaiheessa lopulliseksi: Nilkka. Sivuja Nilkassa on kahdeksantoista. Helenalla on periaatteessa seuraava erä isoäidinneliöitä valmiina ommeltavaksi yhteen. Jos hän tekee peitosta, peitteestä pitkämäisen, näin on, mutta jos hän tavoittelee neliömäisempää mallia, pitää virkata muutama pala lisää. Eilen iltapäivällä luimme ääneen vajaat viisikymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Vierailu Verdurinien luona päättyy. Luin illalla Parnasson numerosta 5/2023 Ville Hännisen artikkelin Katovuodet, K tovuodet, K t v   d t. Hän on pannut minun tavoin merkille, samoin kuin varmaan moni muukin kirjastonkäyttäjä, että kirjasto on muuttunut ainakin täällä Helsingin kulmilla, kirjojen ja luettavan etsintä on ulkoistettu lukijalle ja kirjat siirretty varastoon. Vähät teokset, sillä teosmäärä on huvennut samalla. On siirrytty jonottamisen aikaan. Malli tulee mieleen, mutta en muista mistä kaukaa, olisiko idästä... Helena kokeili lukea unikirjana Franzenin esseitä, mutta vaihtoi seuraavaan Perry Mason -dekkariin, Herrasmieskiristäjä. Eilisillan päätteeksi katsoimme vaihteeksi naisten jalkapalloa huipputasolla.

Tilkankadulla

    

Vaihteeksi kuva viikko sitten, joulukuun alussa. Talvista säätä Helsingin Pikku Huopalahden puistossa. Eilen Helena teki alustavia töitä tulevaa maalausrupeamaa varten. Virkkaaminen jatkuu silti. Luin eilen niin kuin toissapäivänäkin Novellin läpi, seitsemäntoista sivua ja tein muutoksia. Iltapäivällä jatkoimme ääneenlukua, Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin seitsemättä osaa, Sodoma ja Gomorra I-II, jossa päähenkilö on illallisella Verdurinien luona. Tohtori Cottard kysyy häneltä muun keskustelun ohessa, tuntuuko hengenahdistus helpottavan näin korkealla paikalla? Kaikkitietävä kertoja lisää Cottardin mietteenä ja hoito-ohjeena, että hän suosittelisi nuorelle miehelle rauhoittavia lääkkeitä ja aloittamaan kutomisen. Helena ihastui. Monisatasivuisesta teoksesta löytyy uusia ja kadonneita kohtia. Runsauden lähde. Illan päätteeksi luin loppuun Jonathan Franzenin esseekirjan Maailman äärellä. Lintuja, paljon lintuja. Ehkä niitä katsoo nyt erilaisemmin, vaikka olemme aina ihailleet niitä. Helenalla on yhä Karin Slaughterin jännäri After that Night kesken. Hän sanoo, että teksti on samaa kuin suomeksi luettuna. Unilukemisina hänellä on Erle Stanley Gardnerin Perry Mason -dekkari, Murha hiihtomajalla.

Tilkankadulla

    

Toinen adventtisunnuntai. Aamulla taivas on kaupungin harmaanpunertavassa pilvessä. Valoja Helsingin Mannerheimintiellä eilen, kun kävimme aamuyhdeksältä kaupalla. Kävin sitä ennen läpi Novellin ja tein samalla muutoksia ja lisäyksiä, joten tarinaa on nyt seitsemäntoista sivua. Helena teki eilen myös akvarelleja keittiösyvennyksen tiskipöydällä ja luonnosteli sen lisäksi jotain makuuhuoneen työpöytänsä ääressä ja jatkoi tietenkin virkaten isoäidinneliöitä. Tietoturva tiedottaa joistain murroista nettiyhteyksissä. Kirjaa vaan ei ehkäise. Niinkö? Luimme eilen iltapäivällä ääneen vajaat viisikymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaania. Kolmenkymmenen sivun verran olemme tehneet siinä matkaa pienellä paikallisjunalla menossa illalliselle Verdurinien luo heidän kesäksi vuokraamaansa linnaan. Illemmalla Helena luki Karin Slaughterin jännäriä After that Night ja unilukemisiksi hän valitsi seuraavan Perry Masonin, Murha hiihtomajalla, joka sopii näin talviseen aikaan. Minä luen Jonathan Franzenin esseitä linnuista, ilmastonmuutoksesta ja muustakin.