Tilkankadulla

    

Puoli astetta lämmintä Helsingin Kaisaniemen mittausasemalla. Maaliskuun ensimmäinen viikonloppu. Kuvassa sikermä lainakirjoja. Kansitaidetta. Kävin läpi eilen yhdeksän ensimmäistä sivua kuunnelmatekstiä. Stilisoin. Tänään luen ensimmäiseksi ne läpi ja jatkan. Helena piirtää tussilla, vie paperille ideoitaan. Viisaat ihmiset neuvoivat aikoinaan meitä molempia ja sanoivat, että Mitä sitten, kun ideat loppuvat? Siinä heikäläiset menivät harhaan: Taiteentekeminen ja kirjoittaminen synnyttävät ideoita. Niitä kumpuaa ja tulee lisää sitä mukaa kuin matka edistyy. Ongelmana on vain, mistä riittää kaikki se aika toteuttaa ideansa. Onko tämä lähdeilmiö? Eilen iltapäivällä luimme ääneen eteenpäin Victor Hugon Kurjia. Tiukka paikka on takana. En muista kaikkien näiden väliinjääneiden vuosikymmenien jälkeen, mitä kirjassa seuraa? Sikäli se on ennenlukematon. Helena luki illalla e-kirjana Outi Pakkasen dekkaria Korttelin kuningatar ja otti unilukemisiksi Georges Simenonin kirjan Maigret ja Humalasalko. Minulla on viisikymmentä viimeistä sivua jäljellä Jayne Anne Phillipsin vaikuttavasta teoksesta Murhenäytelmä. 

Tilkankadulla

    

Tervetuloa maaliskuu. Kevät etenee. Helena aloitti uuden kuukauden tekemällä aamuaikaisen sauvakävelylenkin. Eilen kauppareissulla huomasimme katuvieressä lumen alta paljastuneen kaksivärisen kiven. Olemme kulkeneet samasta kohtaa ennenkin, sulan maan aikana ja muulloinkin, mutta emme ole panneet tätä kiveä merkille. Eilisiä luontoelämyksiä oli ensin muhkea hämähäkki, joka pysähtyi keskelle olohuoneen lattiaa ja illalla kolme tai neljä pulua jäi juomaan tai kylpemään lätäkössä parvekkeemme alapuolella eivätkä nousseet lentoon, vaikka ohikulkija asteli metrin päästä katsellen kännykkäänsä. Luin toissapäivänä ja eilen aamulla kokonaan läpi kuunnelman, eilen niin, että en tehnyt siihen mitään muutoksia. Luettuani siirryin tekstin alkuun ja aloin parannella paranneltavia. Tekstiä on nyt kaikkiaan neljäkymmentäyksi sivua. Helena kutoo neliöitä, katsoo samalla televisiota ja käy välillä makuuhuoneen työpöydän ääressä tekemässä tussitöitä tai läppärillään tai pelaa pelikorteilla pasianssia. Eilen iltapäivällä jatkoimme Victor Hugon Kurjien ääneenlukua. Helena luki illemmalla loppuun Outi Pakkasen dekkarin Seuralainen. Kuulemma yllättävä, hieno loppu. Hänellä on Francoise Saganin Pidättekö Brahmsista kesken. Minä olen lukenut yli puolenvälin Jayne Anne Phillipsin upeaa romaania Murhenäytelmä. Se on biofiktiota, joka pysyttelee tapahtumien faktoissa. Henkilöiden puheet ja mietteet ovat kuviteltuja eikä muuten voi ollakaan. Murhenäytelmä tapahtuu Amerikassa pörssiromahduksen jälkeen 1930 -luvun alussa.

Tilkankadulla

    

Karkauspäivä, helmikuun viimeinen päivä. Aste lämmintä Helsingin Kaisaniemen mittausasemalla. Eilen kävimme kaupalla ja samalla Mannerheimintiellä Ruskeasuolla ja sen jälkeen rantaraitilla, jossa oli utuista jäällä ja vastarannalla. Kosteutta ilmassa. Aamupäivällä sain kuunnelmarungon ja ehkä sen kokonaankin valmiiksi, neljäkymmentä sivua ja iltapäivällä kävin tekstin kokonaan läpi. Helena teki mustetöitä aamupuolella ja pitkin päivää. Iltapäivän ääneenlukutunnilla aloitimme Victor Hugon Kurjien toisen niteen. Kurjuuden kuvaus ja juoni menee niin, että välillä ihmiskurja saa päänsä vaivoin pinnalle, mutta vain siksi, että jokin kataluus saa painettua sen takaisin upoksiin. Kirjassa oli kerjuukirjeitä tehtaileva konna. Samoin on Jayne Anne Phillipsin romaanissa Murhenäytelmä lipevä kirjeystävä, joka puhuu uhrinsa pyörryksiin tai oikeammin kirjoittaa. Olen lukenut kolmanneksen tästä Murhenäytelmästä. Helena luki eilen illalla Outi Pakkasen dekkaria Marius ja unikirjana Francoise Saganin kirjaa Pidättekö Brahmsista.

Tilkankadulla

    

Hyvää Kalevalan päivää, suomalaisen kulttuurin päivää. Kevättalvinen pikkupakkasaamu. Teimme eilen kävelylenkin Munkkiniemeen kirjastoon. Lainasin Francoise Saganin romaanin Pidätteko Brahmsista, jonka luin illemmalla. Asiakashyllystä löysimme vuoden 2014 painoksena Kalle Päätalon Iijoki -sarjan ensimmäisen osan Huonemiehen poika. Lainasin kolme muuta kirjaa, Helenalle Outi Pakkasen dekkarin Marius, Paavo Westerbergin suomentaman Anton Tsehovin Vanja enon, jonka jätin kesken ensimmäisten repliikkien jälkeen ja Jayne Anne Phillipsin romaanin Murhenäytelmä. Eilen aamulla työstin viisi sivua kuunnelmaa ja jota on nyt kolmekymmentäseitsemän sivua. Helena piirteli eilen, pelasi pasianssia ja kutoi television ääressä. Iltapäivällä luimme ääneen loppuun Victor Hugon Kurjien ensimmäisen niteen. Nostin toisen niteen valmiiksi odottamaan klaffipiirongin päälle. Helena luki e-kirjana Outi Pakkasen dekkarin Seuralainen. Minä nautiskelin Francoise Saganin lemmenseikkailun. Kesken kirjan sain ajatuksen, lauseen, pitkän lauseen, jonka raapustin ylös muistivihkoon. Aioin jatkaa Sagania, mutta en päässyt kesken jääneestä kohdasta yli, joten avasin läppärin, otin uuden tiedoston ja jäljensin muistivihkoon tallentamani lauseen siihen. Avauslause niin kuin esimerksi Stephen Kingin Revolverimiehen alku Musta Torni -sarjan avauksena. Helena otti Saganin Pidättekö Brahmsista unilukemiseksi.

Tilkankadulla

    

Leutoa. Helsingin Kaisaniemen mittausasema näyttää nollaa. Eilen ulkoilimme vain kauppareissun verran, edestakaisin Tilkankatua. Kuvia matkalta. Asvalttia tulee enemmän näkyviin päivä päivältä. Kuunnelmaa on nyt koossa kolmekymmentäkaksi sivua. Arvioin, että sitä tulee kaikkiaan neljäkymmentä sivua. Onko se liikaa vai liian vähän? Helena piirtää mustetöitään ja kutoo neliöitä. Eilen iltapäivällä jatkoimme Victor Hugon Kurjien ääneenlukua. Tänään saamme kenties luettua loppuun ensimmäisen niteen. Toinen odottaa hyllyssä. Munkkiniemen kirjastossa on noudettavissa Francoise Saganin teos Pidättekö Brahmsista? Luin eilen täytekirjana Ivan Turgenevin Metsämiehen muistelmia. Olen lukenut siitä kolmanneksen. Yllätyin kuinka modernilta teksti vaikuttaa. Kirjailija syntyi Venäjällä ja kuoli Ranskassa. Hän oli kosmopoliitti ja huomioi ja toi julki 1800-luvun venäläisen yhteiskunnan suuret luokkaerot. Helena otti lukuun Harper Leen teoksen Kuin surmaisi satakielen.

Tilkankadulla

    

Nollassa. Sumu pyörteilee pihalamppujen valokeiloissa. Uusi viikko alkaa, helmikuu päättymässä ja alkaa maaliskuu. Luin eilen loppuun Jonathan Franzenin romaanin Crossroads. Hyvää tekstiä. Pidän tätä parhaimpana Franzenilta lukemanani kirjana. Siinä oli kaikki kohdallaan, kun pääsin yli alun - pastori ei erikoisemmin kutsunut minua, mutta kannatti lukea. Eilen aamupäivällä työstin kuunnelmaa melkein seitsemän sivua. Sivuja on koossa kaksikymmentäseitsemän. Helena jatkaa tussitöitä, ideoita kypsyy ja tulee uusia. Välillä hän levittää kortteja työpöydällään, pelaa pasianssia, antaa mielen asettua, kutoo sitten ja katsoo samalla televisiota. Iltapäivälukutunnilla jatkoimme Victor Hugon Kurjien ääneenlukua. Tutustuimme Marius -nimiseen henkilöön, poikaan ja nuorukaiseen, nuoreen mieheen, josta tuntuu kehkeytyvän rojalisti ja nationalisti. Helena on lukenut Simenonin dekkarin Maigret’n tyttöystävä ja hän otti unilukemisiksi Tyyne Saastamoisen runokokoelman Vieras maa. Katsoimme illalla Tarantinon elokuvan Jackie Brown ja sen jälkeen ensimmäisen puoliajan LaLiga -ottelua Real Madrid vastaan Sevilla. Se näkyy päättyneen yksi nolla.

Tilkankadulla

    

Varhainen rospuutto jatkuu. Eilen kauppareissun aikaan oli jäätyvillä kaduilla liikkeellä sekä hiekoitus- että suolauskalustoa. Kuvasimme Tilkantorin rantaa. Sateet lankesivat kuitenkin vetenä ja nyt sunnuntaiaamuna piha on yhtä vetinen ja loskainen kuin se on ollut jo joitain päiviä. Työstin kuunnelmaa eilen aamulla ja toisen kerran iltapäivällä lukutuokion jälkeen. Olen tekstissä sivulla kaksikymmentä. Helena tekee tussitöitä. Luimme ääneen eteenpäin Victor Hugon Kurjia. Olemme lukeneet kaksi ensimmäistä osaa, Fantine ja Cosette ja aloitimme kolmannen osan, Marius. Helenalla on unilukemisina yhä Georges Simenonin dekkari Maigret’n tyttöystävä. Minun lukukirjassani, Jonathan Franzenin romaanissa Crossroads, tapahtumat jatkuvat Arizonassa, navajointiaanien reservaatissa. Valkoisen väestön ja alkuperäasukkaiden välinen jännite kiristyy. Nuoret sekoilevat huumeiden kanssa eivätkä valvojat pysy tilanteen tasalla. Illan päätteeksi katsoimme kaksi jalkapallo-ottelua. Kello oli yli puolen yön ennen kuin menimme levolle.