Hyvää Kalevalan päivää, suomalaisen kulttuurin päivää. Kevättalvinen pikkupakkasaamu. Teimme eilen kävelylenkin Munkkiniemeen kirjastoon. Lainasin Francoise Saganin romaanin Pidätteko Brahmsista, jonka luin illemmalla. Asiakashyllystä löysimme vuoden 2014 painoksena Kalle Päätalon Iijoki -sarjan ensimmäisen osan Huonemiehen poika. Lainasin kolme muuta kirjaa, Helenalle Outi Pakkasen dekkarin Marius, Paavo Westerbergin suomentaman Anton Tsehovin Vanja enon, jonka jätin kesken ensimmäisten repliikkien jälkeen ja Jayne Anne Phillipsin romaanin Murhenäytelmä. Eilen aamulla työstin viisi sivua kuunnelmaa ja jota on nyt kolmekymmentäseitsemän sivua. Helena piirteli eilen, pelasi pasianssia ja kutoi television ääressä. Iltapäivällä luimme ääneen loppuun Victor Hugon Kurjien ensimmäisen niteen. Nostin toisen niteen valmiiksi odottamaan klaffipiirongin päälle. Helena luki e-kirjana Outi Pakkasen dekkarin Seuralainen. Minä nautiskelin Francoise Saganin lemmenseikkailun. Kesken kirjan sain ajatuksen, lauseen, pitkän lauseen, jonka raapustin ylös muistivihkoon. Aioin jatkaa Sagania, mutta en päässyt kesken jääneestä kohdasta yli, joten avasin läppärin, otin uuden tiedoston ja jäljensin muistivihkoon tallentamani lauseen siihen. Avauslause niin kuin esimerksi Stephen Kingin Revolverimiehen alku Musta Torni -sarjan avauksena. Helena otti Saganin Pidättekö Brahmsista unilukemiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti