Karkauspäivä, helmikuun viimeinen päivä. Aste lämmintä Helsingin Kaisaniemen mittausasemalla. Eilen kävimme kaupalla ja samalla Mannerheimintiellä Ruskeasuolla ja sen jälkeen rantaraitilla, jossa oli utuista jäällä ja vastarannalla. Kosteutta ilmassa. Aamupäivällä sain kuunnelmarungon ja ehkä sen kokonaankin valmiiksi, neljäkymmentä sivua ja iltapäivällä kävin tekstin kokonaan läpi. Helena teki mustetöitä aamupuolella ja pitkin päivää. Iltapäivän ääneenlukutunnilla aloitimme Victor Hugon Kurjien toisen niteen. Kurjuuden kuvaus ja juoni menee niin, että välillä ihmiskurja saa päänsä vaivoin pinnalle, mutta vain siksi, että jokin kataluus saa painettua sen takaisin upoksiin. Kirjassa oli kerjuukirjeitä tehtaileva konna. Samoin on Jayne Anne Phillipsin romaanissa Murhenäytelmä lipevä kirjeystävä, joka puhuu uhrinsa pyörryksiin tai oikeammin kirjoittaa. Olen lukenut kolmanneksen tästä Murhenäytelmästä. Helena luki eilen illalla Outi Pakkasen dekkaria Marius ja unikirjana Francoise Saganin kirjaa Pidättekö Brahmsista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti