Tilkankadulla

    

Helluntaipäivä ja Kaatuneitten muistopäivä. Me olemme asuneet Helsingin Pikku Huopalahdessa, Tilkankadulla vuoden ja kahdeksan kuukautta. Eilen oli Pikkiksen päivä, Pikku Huopalahden juhlapäivä vai mikä sen virallinen nimi onkaan? Kävelimme puiston läpi Munkkiniemen kirjastoon, palautimme luetut kirjat ja lainasin noutoa odottaneet Nathanael Westin Vastaathan kirjeeseeni, Miss Lonelyhearts ja Marguerite Duras’n Hiroshima, rakastettuni. Sieviä kirjoja, Helena sanoi, niin pieniä. Lonelyheartsissa on 125 sivua ja Hiroshimassa 102. Niitä varten ei olisi tarvinnut lähteä matkaan reppu selässä, mutta kauppaostoksia varten kyllä. Jäimme tuokioksi kahville Ärrän terassille. Eilen aamupäivällä luin ja kirjoitin Siks -tarinan toista Allas -osaa. Tarinassa on myös kolmas osa, puoli sivua tekstiä, joka siirtyy edellä. Olen työstämässä sivulla neljäkymmentäneljä ja sivuja on kaikkiaan yksi enemmän. Helena täytti eilen sudokua ja pelasi muutaman pasianssin. Otimme molemmat aurinkoa parvekkeella. Helena vaihtoi seuraavaan Agatha Christien dekkariin Hänet täytyy tappaa. Minä luin Nathanaelin Miss Lonelyhearts -kirjan. Siinä alkaa kappale ensimmäisen sivun puolivälissä sanalla: “Hänen...” Onko alkuperätekstissä “His...?” Neljä sivua myöhemmin on luonnehdinta: “...näytti silti baptistipapin pojalta.” Koska suomen kielessä hän -sanassa ei ole sukupuolta, suomeksi lukevalle ei suoda vihjeitä yhtä paljon kuin monissa muissa kulttuurikielissä.

Tilkankadulla

    

Espoon Lakiston niityltä löysin eilen nokkosia puronvarresta. Kiipesin myös kallioille ja otin muutamia kuvia maisemasta. Hirvenpapanoita siellä täällä. Kaksi korvasientä. Tuomi alkaa kukkia. Pihalla angervossa on valkoisia kukintoja. Helena perkasi tuomani nokkoset kuivumaan tarjottimille ja laittoi tarjottimet kirjahyllyyn. Hän teki akvarelleja, kun olin reissussa. Minä avasin Siks -tarinan vasta iltapäivällä, mutta en edistynyt siinä. Luin loppuun Georges Simenonin dekkarin Maigret verschänkt seine Pfeife. Ukonilmaa Pariisissa. Helena valikoi itselleen seuraavaksi luettavaksi Agatha Christien kirjan Murhenäytelmä kolmessa näytöksessä. Vietimme iltapäivän tunteja parvekkeella auringossa. Illalla puolikas kuu lipui esiin talojen kattojen takaa ja kaksi kuumailmapalloa ajelehti sen seurana.

Tilkankadulla

    

Toinen kesäinen aamu perään. Eilen kuvassa veden kiloa merenlahdella Helsingin Pikku Huopalahdessa. Auringon kuumat säteet ja mereltä käyvä viileä viri. Joutsen hautoo pesällään. Luulen, että yksi Suomen kuvatuimpia joutsenia tälle kesälle. Helena järjesteli eilen enimmäkseen ja vietti iltapäivän paisteisimmat hetket parvekkeella. Minä siirsin Siks -tekstissä vajaan kahden sivun mittaisen tekstinosan paikkaa tekstissä varhemmaksi, poistin lisäksi sivun verran tekstiä ja kirjoitin väliin uutta, mutta Siks ei kokonaismäärältään muuttunut. Neljäkymmentäneljä sivua. Helena alkoi lukea Kati Tervon romaania Iltalaulaja. Minulla on menossa auf Deutsch Georges Simenons Kriminalroman Maigret verschenkt seine Pfeife. Olen lukenut sen ennen kerran saksaksi ja ainakin kerran suomeksi, Maigret ja selvänäkijä, Otavan julkaisema vuonna 1981, suomentajana Ulla-Kaarina Jokinen. Signe Pigpus on dekkarin alkuperäinen nimi, vuodelta 1944.

Tilkankadulla

    

Toissaillan kuvassa poppelinlehdet ovat avautumassa hämärissä. Eilen lämpötila kohosi melkein kahteenkymmeneen asteeseen täällä etelärannikolla. Illalla istuimme parvekkeella. Taivaalla vaelsi puolikuu ja hämärän langettua erottui pienenä pisteenä yksi tähti, Arcturus, oletan. Nyt torstaiaamuna parvekkeella tuntui kesäiseltä. Teimme eilen kävelyretken Munkkiniemen kirjastoon, palautimme kaksi kirjaa ja lainasimme Helenalle kaksi Kati Tervon kirjaa ja kierrätyshyllystä löytyi Kaari Utrion Karjalan kruunu. Kirjoitin eilen sivun verran Siks -tarinaa, jota on nyt neljäkymmentäneljä sivua. Helena teki aamupuolella akvarelliluonnoksia ja purki enimmäkseen vanhoja villasukkia. Otimme parvekkeella aurinkoa iltapäivän. Helena lukee Kati Tervon kirjaa Punainen pata ja minä luin loppuun Leena Krohnin pienen kirjan Donna Quijote ja muita kaupunkilaisia, alanimikkeeltään Muotokuvia. Kirjaston järjestelmässä se on luokiteltu novelleihin. Luin sen nyt kolmannen kerran.

Tilkankadulla

    

Luin eilen loppuun Jean-Paul Sartren teoksen Mitä kirjallisuus on? Kansikuva, Delfiini -kirjasarjan 1976 painoksessa, on Kosti Antikaisen taattu taidonnäyte. Painottaako Antik Sartren näköä, puhetta ja haistamista, vainuamista, koska kuvittaja on värittänyt muotokuvan näiltä osin ja tyytynyt muuten ehyeen viivaan. Antik on sopiva kansikuvittaja teokselle jo senkin vuoksi, että kuvittaja on itseoppinut. Mietin mitä Sartre olisi tuumannut nykytilanteesta, kun kirjoittajia on miljoonia, jotka pääsevät kaiken aikaa kosketuksiin toistensa kanssa? Tosin on lisäksi oikeita kirjailijoita, rajoitetummin ja he ovat oma oikeaoppineiden eliittinsä, mutta joita kaupallinen paine muokkaa yhtenäiseksi kirjoittavaksi sapluunaksi. Näkisikö Sartre kehityskulun tällaisena? Eilen Helena luonnosteli akvarellia eilisen postauskuvan perusteella ja toissapäivän postauskuvan akvarelliluonnos on hänellä kesken. Eilen kirjoitin kolme sivua Siks -tarinaa. Ulkoilimme kahdesti kesäisessä säässä, aamupäivällä teimme kauppareissun ja iltapäivällä haimme Helenan netistä tilaamat lenkkarit Pikku Huopalahden asiamiespostista. Helena luki loppuun Kati Tervon Kesäpäiväkirjan. Minä varasin kirjastosta Nathanael Westin romaanin Vastaathan kirjeeseeni, Miss Lonelyhearts ja joka on matkalla noutopaikkaan. Toinen tekemäni kirjavaraus on samoin matkalla, Marguerite Duras’n Hiroshima, rakastettuni.

Tilkankadulla

    

Kuva Haukilammelta eiliseltä vaellukseltani Espoon Luukin pellolta Lakiston päätebussipysäkille, Rinnekodille ja siellä toimivan golfkentän laidalle. Nokkosia ei tullut vastaan, mutta kahdessa kohdassa oli metsätienluiskassa muutama pieni korvasieni, joista Helena keitti yhden korvasieniannoksen. Näin rusakon pellolla, jonkin kanalinnun tiellä metsän varjossa, kaksi lumikinosta ja viimein bussinikkunasta takaisin tullessa kesän ensimmäiset pääskyset lennossa keveinä Vihdintien peltojen yllä. Törmä- tai räystäspääskysiä. Näin metsässä miehen kolmen koiran kanssa, yhden pyöräilevän mieskaksikon ja jonkin urheiluseuran veteraanin, joka oli viemässä rasteja kohteisiin. Helena purki kotona parvekkeella poisraakattuja villasukkia ja teki varmaan joitain luonnoksia. Hän luki äitienpäivän lahjaksi minulta saamaansa päiväkirjavihkoa ja loppuun Kati Tervon Kesäpäiväkirjan. Minä avasin iltapäivän lopulla Siks -tarinan ja jatkoin sivun verran. Luin eteenpäin Jean-Paul Sartren esseekirjaa Mitä kirjallisuus on?

Tilkankadulla

    

Mikähän lintu tämä on? Ei ollutkaan lintu, vaan oksa. Kuva eilen iltapäivältä, kun kiersimme Pikku Huopalahden tuonpuoleiselle rannalle ja istuimme hetken penkillä. Eilen edistyin vain sivun verran Siks -tarinaa, toista osaa Allas. Kolmekymmentäyhdeksän sivua yhteensä. Helena teki omia akvarellejaan sekä aamupäivällä että iltapäivän aluksi. Nyt kun otimme kesälomaa ääneenluvusta, aikaa on kaksi tuntia päivässä muuhun. Helena lukee Kati Tervon Kesäpäiväkirjaa ja minä olen lukenut kolmanneksen Jean-Paul Sartren esseekirjaa Mitä kirjallisuus on? Sartre - nobelpalkittu kirjailija, joka kieltäytyi vastaanottamasta palkintoa, koska sen myönsi hänen kritisoimansa järjestelmä. Jos hän olisi vastaanottanut palkinnon, olisi voitu sanoa, että hän siis hyväksyykin moittimansa järjestelmän. Mietin kuinka kauan Sartre harkitsi asiaa? Vaikka naurahtiko hän tätä ovelaa ansaa, jota kukaan ei ollut asettanut ja jollainen se kuitenkin oli. Veikeitä elämäntilanteita. Olen lähdössä nyt maanantaiaamun varhaisella bussivuorolla Nuuksioon. Ehkä löydän tulevan nokkospaikkamme ja toivon mukaan näen muutamia korvasieniä.