Kaunis kesäpäivä

tiistai 15. heinäkuuta 2025

The Pale King

    










Luin toisen kerran ja tällä kertaa aiempaa tunnollisemmin David Foster Wallacen postuumin teoksen The Pale King. Se on raakile, mutta piristävä sellainen ajoittaisessa sanailottelussaan ja -juoksutuksissaan. Puhun vain omasta lukukokemuksestani. Lähden siitä, että pätee, mitä kirjailija tekstin kirjoittajana väittää Pale Kingissä, sivulta 68 alkavassa yhdeksännessä, kaksikymmensivuisessa luvussa Author’s Foreword – erikoinen välipuhe, mutta Wallacelta aivan odotettu - että se, mitä hän tässä kertoo, on totta ja että kustantajan maininta kirjan alkutekstissä, jonka mukaan teos on fiktiota, tämä maininta itsessään on ainoa fiktio kirjassa. Kuvittelen kirjailijalla olleen yhtenä suurena motiivina tai sysäyksenä, innoitteena The Pale King -tarinaan ja joka tarina jää harmi kyllä keskeneräiseksi, sen kokemuksen, kun tietokone sekoitti 1984 nimet David Foster Wallace ja David Francis Wallace, jotka olivat molemmat muotoa David F. Wallace. Moninaisia harmeja aiheutui molemmille Wallaceille ja päiviä kului ennen kuin ihminen, esimies tuli tekemään tunnistuksen, ratkaisun ja totesi, että David Francis Wallace on oikea ja se toinen feikki. Näin siis olettaessani ja uskoessani, että kirjailija puhuu totta väittäessään puhuvansa totta. Tämä tapahtunut on varmasti syyhyttänyt kyvykkään kynäilijän kättä. Hän ei ole voinut päästää asiaa käsistään eikä saanut häivytettyä sitä mielestään. Samoin hän ei ole voinut kääntää selkäänsä ylipäänsä byrokratialle. Helpolla David Foster Wallace ei päästä lukijaa – ei tässä kirjassa eikä muissakaan teksteissään - eikä helppoa ole ollut varmaan kustannustoimittajallakaan, joka on saanut epäkiitolliseksi tehtäväksi koota kirjailijan keskeneräisistä, jälkeenjääneistä tekstikatkelmista korkeatasoista kirjallisuutta, oikea kirja. Tulos on sellainen kooste, joka innostaa ja kiinnostaa lähinnä vain friikkejä. Tuskin kirjailija olisi itse jättänyt sitä tällaiseksi. Voisiko olettaa, että tukku niitä pieniä tarinanpätkiä, joita on siroteltuna pitkin The Pale Kingiä pitempien katkelmien väliin, ovat niin sanotusti kirjan rakennusvaiheen telineitä ja tukirakenteita ja jotka kirjailija olisi poistanut armotta tarpeettomina, tehtävänsä tehneinä lopullisesta, valmiista versiosta. Miten hienosti kirja alkaakaan: ”Past the flannel plains and blacktop graphs and skylines of canted rust, and past the tobacco-brown river…”, lupaava ja odotuksia herättävä alku, mutta sääli, uupumus voitti tekijän ja jätti vain häivähdyksinä sinne tänne The Pale Kingiin katkelmia kehkeytyvästä Isosta kirjasta.







maanantai 14. heinäkuuta 2025

Taavetissa

    










Hyvää kesäisen viikon alkua. Halusin laittaa tällaisen postauskuvan, koska siinä on kaksi loistavaa ja mallikasta kirjankantta, Loimujen aikaan, Kalle Päätalon Iijoki-sarjan parhaimpia kansia ja toisena Petter Sairasen romaanin, Naali kulki tundran halki, kansikuva, jossa vallitsee hämärä pohjoinen kaamos. Helena sai vastikään luettua loppuun Loimujen aikaan -teoksen ja minä kesäkirjani David Foster Wallacen The Pale Kingin ja siirryin vaihteeksi Petter Sairasen viileämpään fiktiomaisemaan. Tänään aamuvarhaisena oli kahdeksantoista astetta Luumäen Taavetissa. Hellettä. Eilen kävelimme lämpimässä ja kosteassa säässä aamulenkkimme. Helenalla oli järjestelmäkamera kaulassa ja vasemmassa kädessä ohut käsine, josta oli saksittu pois sormenpäät ja jossa kädessä hän kannatteli kameraa. Käsine imi hien. Saimme muutamia hyviä kuvia. Kirjoitin eilen sivun Vanhan-tarinaa. Verkkaan etenee. Helena teki muistiinpanoja itselleen. Hän piirsi jotain, mutta kuulemma kynä pyörii hikisissä sormissa. Illalla naisten em-jalkapallon lohkovaiheen viimeisissä otteluissa Englanti voitti Walesin 6 - 1 ja Hollannin ja Ranskan välinen ottelu päättyi 2 - 5. Huomenna on Kaunis kesäpäivä -blogissa postaus, jossa erittelen mietteitäni David Foster Wallacen teoksesta The Pale King tai oikeastaan lukukokemukseni siitä. Luin kirjan toisen kerran.



































sunnuntai 13. heinäkuuta 2025

Taavetissa

    









Postauskuvana on vanha Bedford kuorma-auto parkkipaikalla eilen, lauantaina, Luumäen Taavetin toria vastapäätä. Siellä oli muitakin museokuorma-autoja ryhmittyneinä. Viime yönä ukkonen herätti yhden jälkeen. Salamailotulitusta pimeässä. Aamulla vartin yli viisi talon lämpömittari näytti kahdeksaatoista astetta. Siili oli eilen vastassa pihanurmikolla, kun lähdimme lenkille. Se kiirehti turvaan naapuritontille. Pururadan notkosta lähti rusakko loikkimaan edellämme ja kääntyi valimolle päin. Harakka istui Puusepäntien tienviitan tolpan päällä. Pääskysiä lennossa. Eilen kauppareissulla oli Riihitiellä armeijan vihreää kalustoa. Kuvasin sen. Kuormureiden viikonloppu. Torilla oli kenkämyyntiä ja Helena osti itselleen lyhytvartiset nokialaiset. Mieli tekee metsälle. Torilla oli enemmänkin kojuja ja tarjontaa. Ostimme Sirkan leipomon autosta muikku- ja ahvenkukot, perunarieskan ja mustikka-vaniljapiirakkalevyn. Lainasimme kirjastosta Helena valmiiksi odottamaan lukuvuoroa Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kahdeksannen osan, Miinoitettu rauha ja minä lainasin Petter Sairasen romaanin Naali kulki tundran halki. Olen lukenut sen ennen ja teki mieli kokeilla, miltä se tuntuu nyt. Kirjoitin eilen iltapäivällä sivun Vanhan-tarinaa, jota on kertynyt seitsemänkymmentäviisi sivua. Illan päätteeksi Ruotsi ja Saksa mittelivät lohkovoitosta. Ruotsi oli parempi ja voitti 4 – 1. Puolan ja Tanskan välinen ottelu päättyi 3 - 2.











































lauantai 12. heinäkuuta 2025

Taavetissa

    










Kuusitoista astetta aamuaikaisin Luumäen Taavetissa. Etelän taivaalla on harmaata pilveä. Säätieto varoittaa ukkosesta. Helena otti eilen aamulenkille varoksi mukaan muovipussin ja keräsimme pururadan laidasta ja metsätien varrelta muutamia kanttarelleja, jotka Helena paistoi kotiin tultuamme. Postauskuvana sienet paistinpannulla. Puukauha on itse vuoltu. Varresta voi todeta, että sen veistopaikka on på Bergö ön i Malax kommun. Vuonna 1986. Kesäilmiönä ukkonen kumisi eilen aamupäivällä Taavetin etelä- ja länsipuolella ja satoi muutaman pisaran. Tuli mieleen Marko Tapion kirjat, salapoliisiromaani Enkeli lensi ohi ja novellikokoelma Se kesä on mennyt, joissa kuvataan ukkosen nousua. Helena laittoi arkkupakastimen kylmenemään. Talon yhdistelmäkaapin pakastinosa on täynnä ja tänään torilla on myynnissä kalakukkoja ja piiraita. Ne pitää saada säilöön kylmään. Kirjoitin eilen sivun Vanhan-tarinaa. Helena luki Kalle Päätalon Iijoki-sarjan teosta Loimujen aikaa. Minä luin David Foster Wallacen postuumia kirjaa The Pale King. Iltamyöhällä katsoimme ensimmäisen puoliajan Italian ja Espanjan välisestä ottelusta. Peli päättyi 1 – 3. Toinen ottelu, Portugali vastaan Belgia, päättyi 1 – 2. Ensimmäisessä puolivälieräottelussa ovat vastakkain Norja ja Italia. Kolmannessa puolivälierässä kohtaavat Espanja ja Sveitsi.




























perjantai 11. heinäkuuta 2025

Taavetissa

    










Neljätoista astetta tänä aamuvarhaisena Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on näkymä Salpausselältä pohjoiseen Väliväylän metsäiseen notkelmaan. Kiersin eilen aamupuolella pienen lenkin tutussa lähimaastossa. Mustikat alkavat kypsyä ja voi olla, että kanttarelleja on runsaasti niiden perinteisillä kasvupaikoilla. Polun varresta, tutusta paikkaa löysin meille maistiaiskanttarellit, jotka söimme paistettuina leivän päällä. Iltapäivällä meillä oli pannukakkua ja sen kanssa mustikoita ja mansikoita. Kauppareissulla kävimme myös torilla ja ostimme perunoita, herneitä ja mansikoita. Kirjoitin eilen kaksi sivua Vanhan-tarinaa. Sivuja on kertynyt seitsemänkymmentäkolme. Helena alkoi lukea kuudetta osaa Kalle Päätalon Iijoki-sarjasta, Loimujen aikaan. Luin yli kaksikymmentä sivua David Foster Wallacen kirjaa The Pale King. Naisten em-jalkapallossa on ratkaisupelien aika, joten ne oteltiin eilen yhtä aikaa eli iltakymmeneltä. Suomi Sveitsi päättyi lukemiin 1 – 1 eli Suomen naismaajoukkueen kisaurakka päättyi. Norjan ja Islannin ottelun tulos oli 4 – 3.

















































torstai 10. heinäkuuta 2025

Taavetissa

    











Kymmenen astetta tänään aamuaikaisin Luumäen Taavetissa. Askartelimme eilen postauskuvakollaasin, jossa on muistona Mai-Artista siellä kehystetty akvarelli vuodelta 2016 ja taulun tekijän kuva vieressä. Mai-Art, Lappeenrannassa melkein viisikymmentä vuotta toiminut taidekauppa, lopettaa toimintansa huomenna, perjantaina. Maija Riikonen perusti firman 1978. Helenalla on ollut yhdeksänkymmentäluvulta lähtien yhteistyötä Mai-Artin kanssa ja maalauksia myynnissä heillä. Helenalle tuli hiljattain soitto ja viesti, että varaston tyhjennyksessä on löytynyt pahvien välistä muutama hänen akvarellinsa ja jotka palautuvat nyt meille. Taide kiertää. Eilen sain tuuman, että tekisimme kävelylenkin Taavetin Teollisuuskadulle Kirppikselle, mutta emme löytäneet paikkaa. Ehkä ilmoitus kaupan taululla on vanhentunut. Kävimme sen sijaan hautausmaalla ja istuimme hetken penkillä ympärysmuurin laidalla. Helena piirsi eilen luonnoksia ja katsoi sarjoja läppäriltä. Minä kirjoitin sivun verran Vanhan-tarinaa. Helena on lukenut kohta loppuun Kalle Päätalon Iijoki-sarjan viidennen osan Nuoruuden savotat. Kaksi seuraavaa osaa odottavat vuoroa keittiön mikrohyllyllä. Mikron sijasta säilytämme siinä tasolla kirjaston kirjoja ja muita tavaroita. Minä olen lukenut yli neljäsataa sivua David Foster Wallacen raakileeksi jäänyttä postuumia teosta The Pale King. Eilen illalla naisten em-jalkapallon lohkovaiheen toisen kierroksen päätösotteluissa Englanti voitti Hollannin 4 – 0 ja Ranska Walesin 4 – 1.