Kaunis kesäpäivä

tiistai 27. joulukuuta 2022

Tilkankadulla







 Nyt aamulla pyryttää lunta Pikku Huopalahdessa. Heikkoa pakkasta. Joulunpyhät ovat taas kerran takana. Viisi päivää jäljellä tätä vuotta. Eilen kävelimme Mannerheimintiellä, kun kävimme kaupassa. Yritin kuvata näkymää Korppaanmäentien ja Manskun risteyksen yli Tilkanmäen suuntaan. Pilvistä kahden aurinkoisemman päivän jälkeen. Luin ja työstin eilen kuusi sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Olen käynyt sitä läpi 47 sivua. Käsikirjoituksessa on 824 sivua. Helena hahmotteli kynällä kuvioita pohjamaalatuille pahveille. Hän otti jo illalla akryylivärit valmiiksi tätä aamupäivää varten. Työ etenee. Eilen Tapaninpäivänä oli televisiossa nähtävänä neljä jalkapallo-ottelua, perinteisen Englannin Boxing Dayn merkeissä. Jätimme iltapäivän ensimmäisen matsin katsomatta ja luimme sen sijaan Dostojevskin Karamazovin veljeksiä. Tarkistin netistä, että kirja tuli julki 1880. Se jäi kirjailijan viimeiseksi. Hyvää tekstiä. Tunnelma vie 1800-luvun Venäjälle, kynttilöiden, hevosajoneuvojen ja ikonien aikaan. Luin myös muutaman sivun Georgicaa ja Helena Rex Stoutin Nero Wolfe -dekkaria.





  



maanantai 26. joulukuuta 2022

Tilkankadulla

    






 Eilen kun päivä valkeni, teimme kävelylenkin puiston muhkuraisia käytäviä pitkin jääpeitteisen Pikku Huopalahden rantaan ja rantaraittia pitkin Paciuksenkadun laitaan ja takaisin. Herrastelimme emmekä käyneet kaupalla. Nyt, Tapaninpäivän aamuna on kännykän mukaan kolme astetta pakkasta, mutta loppuviikosta on luvassa lämpöasteita. Etenin eilen muutaman sivun Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Luin nautittavaa Claude Simonin Georgicaa ja olen siinä sivulla 48. Luin myös iltapäivällä ääneen Dostojevskin Karamazovin veljeksiä, jossa olemme sivulla 73. Kirjassa on kaikkiaan 1098 sivua. Eli vietämme sen parissa erinäisiä päiviä. Simonin ja Dostojevskin tekstit ovat aika erilaisia, mutta pidän molemmista. Helena sai inspiraation järjestää kirjahyllyssä olevat Sienilehden vuosikerrat, jotka ovat syyskuun muutossa menneet sekaisin. Meille on tullut Sienilehti neljäkymmentä vuotta, neljä numeroa vuodessa. Helenan kirjankansikuvitusprojekti on odotusvaiheessa. Pohjamaalatut pahvit kuivuvat hyllyssä kirjojen päällä. Helena on kutonut villasukkaa maalaamisen sijaan ja luki eilen loppuun yhden Rex Stoutin Nero Wolfe -dekkarin ja otti seuraavan unilukemiseksi. Taas kirja oli pudonnut yöllä omia aikojaan ja kirjamerkki lojui lattialla erillään.








sunnuntai 25. joulukuuta 2022

Tilkankadulla

    







Jupiter loisti eilen illalla etelätaivaalla. Nyt joulupäivän aamuna on kuusi astetta pakkasta ja muutama, himmeä tähti erottuu. Vietimme jouluaaton, joka ei juuri eronnut tavallisesta lauantaista. Kävin läpi viitisen sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Aloin lukea iltapäivällä ääneen Fedor Dostojevskin tuhatsivuista Karamazovin veljekset -teosta. Luin sen ensimmäisen kerran viisi vuotta sitten, mutta se ei tehnyt silloin niin järisyttävää vaikutusta kuin esimerkiksi Rikos ja rangaistus ensimmäisellä lukukerrallani. Luulen, että syy oli siinä, että luin liian nopeasti. Soitin ikään kuin äänilevyä väärällä nopeudella. Toinen syy oli varmaan aihe, joka jäi kesyksi. Eilen luimme kirjan alun kappaleet, joissa kerrotaan ja käytännössä esitellään Karamazovin kolme veljestä ja heidän isänsä ja molemmat jo menehtyneet äidit ja totesin, että teksti on upeaa ja nautittavaa. Nyt myös aihe ja alkuasetelma vaikuttaa herkulliselta. Ehkä tällainen kirjajärkäle vaatii, että se pitää lukea kahdesti ennen kuin teksti saavuttaa täyden arvonsa ja vaikuttavuutensa? Helena kutoi villasukan vartta kuunnellessaan. Hänellä on Rex Stoutin jokin Nero Wolfe -tarinoista kesken. Eilen valikoin itselleni lukukirjaksi omasta kirjahyllystä Claude Simonin Georgican. Olen lukenut sen ennen vuosia sitten, mutta nyt tuntui alussa, että jaksanko paneutua siihen. Aloitin sen jo toissailtana, mutta eilen luin alun uudestaan ja pääsin sillä tavoin tekstiin kiinni.









lauantai 24. joulukuuta 2022

Tilkankadulla

    







Hyvää joulua. Ensimmäinen joulumme Tilkankadulla, Helsingin Pikku Huopalahdessa. Ulkona pihalla on lumen rippeitä nurmikolla ja hiekkaa ja jäätä kulkuteillä. Eilen illalla satoi vettä, joka muuttui rännäksi ja lumihiutaleiksi ja lunta karttui ohut kerros maan pintaan ennen kuin sää selkeni ja vaihtui pikkupakkaseksi. Luimme eilen loppuun Robert M. Pirsigin kirjan Zen ja moottoripyörän kunnossapito. Tämä oli kai kolmas kerta, kun luin sen. Kysyin Helenalta miltä kirjan loppu tuntui. Hän piti siitä. Minusta se on hieman ikävä. Kirjoittaja toistaa olevansa masentunut ja poika itkee ja kiukuttelee. Viimeisellä sivulla on sentään käänne parempaan, mutta se jää heppoiseksi eikä painu mieleen. Luin loppuun myös Jorge Luis Borgesin Hiekkakirjan. Maagista realismia tai kuvitelmia, jotka eivät lähde lentoon. Hyviä kohtia siellä täällä. Olenko ylikriittinen? Helena sai luettua loppuun Tarantinosta kertovan kirjan, joka kattaa ohjaajan urasta vain Reservoir Dogsin, Pulp Fictionin ja niitä edeltävät filmikokeilut. Helena piti kirjasta. Hän valikoi itselleen unilukemiseksi Nero Wolfen dekkarin, mutta ei vielä kirjaa olohuoneeseen. Sähköiset omat joulukortit on lähetetty. Helena kutoo villasukkia sillä uudella tyylillä. Eilen oli vuorossa keskittymistä vaativa kantapään osuus. Minä tapailen yhä askelmerkkejä Gaz matkaan -fiktiossani. Luulen, että nyt natsaa.









perjantai 23. joulukuuta 2022

Tilkankadulla

   




 



On joulun aatonaatonaamu ja suojasäätä edelleen. Eilen pihalle ilmestyi lumiukko poppelin viereen. Sillä oli musta kaulahuivi kiedottu kaulan ympäri ja porkkananenä ja jota nenää ei kuitenkaan näkynyt enää nyt aamulla. Katurakennustyöt jatkuvat Mannerheimintien ja Korppaanmäentien kulmauksessa. Kaivinkoneiden telaketjut kalisivat, kun puikkelehdimme savisen kulkutien yli. Helena sai virkattua keittiön verhon valmiiksi ja ripustimme sen takaisin ikkunaan. Nyt se yltää ikkunan alareunaan asti. Gaz matkaan -käsikirjoitusta olen käynyt läpi kolmekymmentä ensimmäistä sivua. Luimme yli kolmekymmentä sivua Pirsigin kirjaa Zen ja moottoripyörän huolto. Matka Minnesotasta Kalliovuorten yli länsirannikolle alkaa olla päätöksessään. Filosofisten pohdiskelujen sijassa on muistikuvia niiltä päiviltä, kun valkotakkiset tulivat hakemaan. Tänään jätämme jäähyväiset ja luemme kaksikymmentä viimeistä sivua. En muista miten kirja päättyy, mutta jotain kuitenkin ja että siinä on liite teoksen kymmenvuotisjuhlajulkaisun kunniaksi. Luin myös jonkin matkaa Jorge Luis Borgesin Hiekkakirjaa, argentiinalaisia sana-akrobaattisia juttuja. Iltamyöhällä meillä kävi kaksi nuorta vierailijaa pikavisiitillä ja he toivat kimpun tulppaaneja ja omatekoisen italialaisen kuivakakun. Joulu on jo ovella.








torstai 22. joulukuuta 2022

Tilkankadulla

    







Lämpöasteita edelleen nyt aamulla. Pihatien jääpinta näkyy pehmenneen loskaksi. Eilen piikit olivat tarpeen talvilenkkarien kantapäissä, kun kuljimme varoen kaupalle ja takaisin. Sää oli harmaan hämärä ja ajattelin, että tänään löydän tuskin mitään mitä haluaisin kuvata, mutta heti oli muutaman askeleen päässä edessäni jalkakäytävällä luonnon muovaama pieni joki tai käärme, joka vaati ikuistamaan sen. Huomenna se olisi jo poissa, sulanut kaistaksi asvalttia tai peittynyt kenties lumen ja rännän alle. Helena paistoi eilen kinkun ja teki lanttulaatikkoa ja paistoi sen. Minä avustin kuorimalla ja pilkkomalla lantut ja viemällä roskat. Keittiön virkattu verho, johon Helena on lisännyt kerroksia isoäidin neliöiden ympärille kehykseksi, on melkein valmis ripustettavaksi takaisin ikkunaan. Edistyin muutaman sivun Gaz matkaan -tarinaa. Luimme ääneen Pirsigin kirjaa Zen ja moottoripyörän huolto ja olemme siinä nyt sivulla neljäsataa. Kirjoittaja valittaa masennusta. Kirjassa on nyt jonkinmoinen lähdön tunnelma. Isä ja poika ovat saapuneet Kaliforniaan, meren rantaan. Luin myös Jorge Luis Borgesin Hiekkakirjaa ja ensimmäisen kerran tuli vastaan sellaista tekstiä, joka vaikutti upealta ja hienolta. Alanko päästä Borgesin tyyliin sisälle?








keskiviikko 21. joulukuuta 2022

Tilkankadulla

       








 Tänään vietämme talvipäivän seisausta. Hienoa. Kohta päivät alkavat pidetä. Jouluun on kolme päivää. Etsiessään kätköistään kynttilöitä ja jouluista pöytäliinaa Helena löysi yllätyksen, minun kuulakärkikynällä tekemän kuusipiirroksen kaukaa menneiltä päiviltä. Muistojen aikaa. Sää on tänä aamuna perin leuto, kolme astetta lämmön puolella. Kun kävin unisena parvekkeella katsomassa sataako, kastoin sukkani. Eilen tapailin jälleen askelmerkkejä Gaz matkaan -tarinassa. Robert M. Pirsig puhuu kirjassaan Zen ja moottoripyörän kunnossapito loukuista, joihin on vaarassa juuttua, kun on korjaamassa pyörää – nimenomaan eilen luimme niistä ja mietin tietenkin, olenko törmännyt nyt sellaiseen kirjoittamisessa? En ole. En usko. Sain vain käsikirjoituksessa yhden vaiheen valmiiksi sopivasti joulun alla. Ajattelin, että ehkä on hyväksi siirtää teksti syrjään juhlapyhien yli, mutta kun aikaa on, aloin kuitenkin lukea sitä alusta alkaen ja tehdä pois ilmiselviä korjauksia. Ihmetellen kuka kumma on salakuljettanut tavallisia ja lyöntivirheitä tekstiini? Sama tyyppi, jonka näen peilissä. Etenen hitaasti ja hiipien ja yritän olla tarkkana. Haen vasta rytmiä kirjoitustyöhöni. Ohessa otin eilen keittiön virkatun palapeittoverhon alas verhokiskosta ja Helena virkkaa siihen nyt kiertävää reunusta ja samalla verho pitenee ja levenee. Luimme myös noin kolmekymmentä sivua mainittua Pirsigin Zeniä ja Helena välillä kirjaa Tarantinosta.