Hyvää joulua. Ensimmäinen joulumme Tilkankadulla, Helsingin Pikku Huopalahdessa. Ulkona pihalla on lumen rippeitä nurmikolla ja hiekkaa ja jäätä kulkuteillä. Eilen illalla satoi vettä, joka muuttui rännäksi ja lumihiutaleiksi ja lunta karttui ohut kerros maan pintaan ennen kuin sää selkeni ja vaihtui pikkupakkaseksi. Luimme eilen loppuun Robert M. Pirsigin kirjan Zen ja moottoripyörän kunnossapito. Tämä oli kai kolmas kerta, kun luin sen. Kysyin Helenalta miltä kirjan loppu tuntui. Hän piti siitä. Minusta se on hieman ikävä. Kirjoittaja toistaa olevansa masentunut ja poika itkee ja kiukuttelee. Viimeisellä sivulla on sentään käänne parempaan, mutta se jää heppoiseksi eikä painu mieleen. Luin loppuun myös Jorge Luis Borgesin Hiekkakirjan. Maagista realismia tai kuvitelmia, jotka eivät lähde lentoon. Hyviä kohtia siellä täällä. Olenko ylikriittinen? Helena sai luettua loppuun Tarantinosta kertovan kirjan, joka kattaa ohjaajan urasta vain Reservoir Dogsin, Pulp Fictionin ja niitä edeltävät filmikokeilut. Helena piti kirjasta. Hän valikoi itselleen unilukemiseksi Nero Wolfen dekkarin, mutta ei vielä kirjaa olohuoneeseen. Sähköiset omat joulukortit on lähetetty. Helena kutoo villasukkia sillä uudella tyylillä. Eilen oli vuorossa keskittymistä vaativa kantapään osuus. Minä tapailen yhä askelmerkkejä Gaz matkaan -fiktiossani. Luulen, että nyt natsaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti