Tänään vietämme talvipäivän seisausta. Hienoa. Kohta päivät alkavat pidetä. Jouluun on kolme päivää. Etsiessään kätköistään kynttilöitä ja jouluista pöytäliinaa Helena löysi yllätyksen, minun kuulakärkikynällä tekemän kuusipiirroksen kaukaa menneiltä päiviltä. Muistojen aikaa. Sää on tänä aamuna perin leuto, kolme astetta lämmön puolella. Kun kävin unisena parvekkeella katsomassa sataako, kastoin sukkani. Eilen tapailin jälleen askelmerkkejä Gaz matkaan -tarinassa. Robert M. Pirsig puhuu kirjassaan Zen ja moottoripyörän kunnossapito loukuista, joihin on vaarassa juuttua, kun on korjaamassa pyörää – nimenomaan eilen luimme niistä ja mietin tietenkin, olenko törmännyt nyt sellaiseen kirjoittamisessa? En ole. En usko. Sain vain käsikirjoituksessa yhden vaiheen valmiiksi sopivasti joulun alla. Ajattelin, että ehkä on hyväksi siirtää teksti syrjään juhlapyhien yli, mutta kun aikaa on, aloin kuitenkin lukea sitä alusta alkaen ja tehdä pois ilmiselviä korjauksia. Ihmetellen kuka kumma on salakuljettanut tavallisia ja lyöntivirheitä tekstiini? Sama tyyppi, jonka näen peilissä. Etenen hitaasti ja hiipien ja yritän olla tarkkana. Haen vasta rytmiä kirjoitustyöhöni. Ohessa otin eilen keittiön virkatun palapeittoverhon alas verhokiskosta ja Helena virkkaa siihen nyt kiertävää reunusta ja samalla verho pitenee ja levenee. Luimme myös noin kolmekymmentä sivua mainittua Pirsigin Zeniä ja Helena välillä kirjaa Tarantinosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti