Lämpöasteita edelleen nyt aamulla. Pihatien jääpinta näkyy pehmenneen loskaksi. Eilen piikit olivat tarpeen talvilenkkarien kantapäissä, kun kuljimme varoen kaupalle ja takaisin. Sää oli harmaan hämärä ja ajattelin, että tänään löydän tuskin mitään mitä haluaisin kuvata, mutta heti oli muutaman askeleen päässä edessäni jalkakäytävällä luonnon muovaama pieni joki tai käärme, joka vaati ikuistamaan sen. Huomenna se olisi jo poissa, sulanut kaistaksi asvalttia tai peittynyt kenties lumen ja rännän alle. Helena paistoi eilen kinkun ja teki lanttulaatikkoa ja paistoi sen. Minä avustin kuorimalla ja pilkkomalla lantut ja viemällä roskat. Keittiön virkattu verho, johon Helena on lisännyt kerroksia isoäidin neliöiden ympärille kehykseksi, on melkein valmis ripustettavaksi takaisin ikkunaan. Edistyin muutaman sivun Gaz matkaan -tarinaa. Luimme ääneen Pirsigin kirjaa Zen ja moottoripyörän huolto ja olemme siinä nyt sivulla neljäsataa. Kirjoittaja valittaa masennusta. Kirjassa on nyt jonkinmoinen lähdön tunnelma. Isä ja poika ovat saapuneet Kaliforniaan, meren rantaan. Luin myös Jorge Luis Borgesin Hiekkakirjaa ja ensimmäisen kerran tuli vastaan sellaista tekstiä, joka vaikutti upealta ja hienolta. Alanko päästä Borgesin tyyliin sisälle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti