Kaunis kesäpäivä

tiistai 7. maaliskuuta 2023

Tilkankadulla

    







Kaksitoista astetta pakkasta aamulla täällä etelärannikolla. Kokosin eilen ryhmäkuvaan meidän luvussa olevat kirjamme. Luin loppuun Francoise Saganin esikoisteoksen Tervetuloa ikävä. Hyvä kirja ja taidokasta tekstiä. Seksikuvauksia ei siinä ole, ne ovat vain lukijan mielikuvituksessa. Seitsemänkymmentä vuotta sitten seksiä taisi olla verhoissakin. Pidin kirjasta. Saganin Muuan hymy on matkalla Munkkiniemen kirjastoon. Aloitin välipalaksi Tove Janssonin kirjan Kunniallinen petkuttaja. Ei samaa luokkaa Saganin kanssa. Helena alkoi lukea toista nidettä ja kolmatta osaa tai kirjaa Haruki Murakamin teoksesta 1Q84. Eilen iltapäivällä luimme ääneen jälleen yhden luvun Dostojevskin Idiootista. Mallikappale tuleville tv-sarjadraaman tekijöille. Hyvää tekstiä. Helena maalasi eilen akvarelleja aamupäivällä ja virkkasi muun ajan. Ulkoilimme sen verran, että kävimme kaupalla. Etenin kaksitoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Poistin sivun verran tekstiä.







maanantai 6. maaliskuuta 2023

Tilkankadulla

    




   





 Alkaa kymmenes viikko tätä vuotta. Kevättä kohti. Helsingin Pikku Huopalahdessa on nyt aamulla neljä astetta pakkasta. Eilen työstin kuusi sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Poistin sivun verran tekstiä ja kirjoitin uusiksi. Helena teki akvarelleja eilen aamulla, keri jossain välissä päivää lankaa valmiiksi ja istui taas virkkaamassa sohvalla telkun ääressä. Hän aloitti Murakamin kirjan 1Q84 kolmannen osan. Olen sivulla sata Francoise Saganin esikoisteosta Tervetuloa ikävä. Varasin kirjastosta kirjailijan toisen romaanin Muuan hymy. Hyviä kirjannimiä. Saganin teksti tuo mieleeni Graham Greenen. Hehän ovat aikalaisia. Agatha Christie on sanonut, että toivoisi osaavansa kirjoittaa niin hyvin kuin Greene. Mietin tässä, että Christien kirjat ja henkilöhahmot taitavat jäädä silti pysyvämmiksi kuin kummankaan, Saganin tai Greenen teokset. Eilen tuli televisiosta jalkapalloa jo iltapäivällä, mutta ehdimme viettää kuitenkin lukutunnin. Dostojevskin Idiootissa kirjailija valmistelee lukijaa seurapiiritapahtumaan, jossa idioottiruhtinas Myskin esitellään ja osa on sydän syrjällään, ettei lapsellinen ruhtinas vain mokaisi ja osa toivoo vahingoniloisena juuri sitä. Kirjaa on meillä lukematta vielä yli sata sivua, kokonainen romaani.









sunnuntai 5. maaliskuuta 2023

Tilkankadulla

    







Siirsimme parvekepöydän eilen olohuoneeseen ruokapöydäksi korvaamaan toistaiseksi pienen, punaisen, pyöreän ja yksijalkaisen muovipöydän, jota etsimme edelleen. Pöydän ympärillä on kolme keittiötuolia. Työstin eilen viisi sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Etenen varovasti, sillä liikun nyt vieraassa maastossa ja joudun vilkuilemaan taakseni, jotta en eksy. Helena jatkaa virkkaamista, käy välillä työpöytänsä ääressä tekemässä akvarelleja ja palaa taas sohvalle käsitöiden pariin. Kiersimme Pikku Huopalahden rannalla keskipäivällä. Iltapäivällä luimme ääneen kolmekymmentä sivua Dostojevskin Idioottia. Olen luopunut niistä toiveista, joita elättelin kirjan ensimmäisen sadan sivun aikana. Kakku lässähti. Mietin mitä pidin ja koin lukiessani sen ensimmäisen kerran murrosikäisenä? En muista. Kirjaa on jäljellä vajaa kaksisataa sivua. Aloin lukea kolmatta kertaa Francoise Saganin esikoiskirjaa Tervetuloa ikävä. Muistan pitäneeni siitä ensimmäisellä lukukerralla, mutta palatessani siihen toisen kerran muutama vuosi sitten, en nähnyt siinä mitään erikoista. Olinko unessa? Luinko liian nopeasti? Ajattelinko jotain muuta? Nimittäin nyt, luettuani tästä pienestä kirjasta kaksi kolmasosaa, olen vaikuttunut. Kirjoitin päiväkirjaani: Sagan lentää, muut kävelevät. Tietenkin on muitakin kirjailijoita, jotka ovat sillä ylemmällä tasolla, mutta Francoise Sagan on heidän joukossaan, ainakin Tervetuloa ikävä on.








lauantai 4. maaliskuuta 2023

Tilkankadulla

    







Kevätauringon valo leikittelee eilen aamupäivällä kauppareissulla ottamissani kännykkäkuvissa. Otin kuvan myös Riitta Jalosen kirjan Kirkkaus kannesta. Luin sen loppuun pyykkituvassa. Kaikki tilat ovat lukutiloja. Luin takakannen tekstit myöhemmin parvekkeella, jossa istuimme Helenan kanssa hetken päivänpaisteessa. En tiennyt ennen kuin aloitin tämän kirjan, että se on sitä genreä, romaani henkilöstä, mutta ei kuitenkaan mikään eikä kenenkään elämäkerta. Sepitettä, jossa kirjoittaja kuvittelee itsensä täksi toiseksi ja täydentää kuvitteellisia yksityiskohtia tähän henkilöhistoriaan. Kirjalla Kirkkaus on siis tällaiset raamit. Siinä on päähenkilönä Janet Frame, vuosina 1924 – 2004 elänyt, maailmankuulu kirjailija. Syntymämaa Uusi-Seelanti. Gaz matkaan -käsikirjoitus edistyi eilen kuusi sivua. Poistin puoli sivua tekstiä ja kirjoitin uusiksi. Muutin epäsuoran tekstikohdan suoraksi ja päivitin aikamuodon. Helena sukkuloi työpöytänsä ja olohuoneen sohvan väliä, jatkaa akvarellejaan pöytänsä ääressä ja virkkaa sohvalla tai lukee Murakamin kirjaa 1Q84. Iltapäivän lukutunnilla jatkoimme Dostojevskin Idiootin ääneenlukua. Krooninen valehtelija tarinoi ruhtinaalle olleensa kymmenvuotiaana poikana Napoleonin kamaripaasina keisarin Moskovassa ollessa.








perjantai 3. maaliskuuta 2023

Tilkankadulla

   




 



Eilenkin oli aurinkoista ja keväistä Helsingissä. Olimme liikkeellä vaihteeksi ratikalla, kävimme Kalliossa, jossa piikit olivat tarpeen tossujen kantapäissä, näimme sattumoisin yhden Helenan akvarellin kehystettynä ja palasimme Pikku Huopalahteen puolen päivän jälkeen. Ehdin työstää Gaz matkaan -käsikirjoitusta viisi sivua. Helena teki käsitöitään telkun ääressä ja luki Murakamin kirjaa 1Q84. Riitta Jalosen Kirkkaus on minulla yhä kesken. Aikakausi on siinä nyt kuusikymmentäluvun alku. Mielenterveysongelmien ja vilkkaan mielikuvituksen kanssa ponnisteleva nuori kirjailija elää maailmassa, jossa on mekaanisia kirjoituskoneita ja puhelimet ovat pyöritettävällä valintalevyllä varustettuja ja puhelinkioskien puhelimet toimivat kolikoilla. Jalonen kuittaa tekstissä vuosia ja useitakin vuosia hyppäämällä niiden yli eli ohittaa merkityksettömät kohdat ja päähenkilö vanhenee samalla ja hänelle muodostuu henkilöhistoriaa. Hän saavuttaa kirjallista menestystä ja lukee lehdissä ilmestyviä kirjallisuusarvosteluja kirjoistaan. Eilen iltapäivän lukutunnilla jatkoimme Dostojevskin Idiootin ääneenlukua. Houkutukseksi jätetyn rahasumman tai lompakon ongelma aiheuttaa draamaa yhtäällä ja ikuinen rakkausteema punoutuu kaikkeen muuhun kanssakäymiseen. Ei mitään uutta.









torstai 2. maaliskuuta 2023

Tilkankadulla

    







Joimme eilen yhden aikaan päiväkahvit parvekkeella. Aurinko paistaa siihen silloin poppelien ohi. Räystäät tippuivat. On se aika vuodesta. Nurkassa sulanut lumikasa toi mieleeni jäniksen- tai koiran pään. Huomasin parvekkeen viereisen pensaan yläoksalla mustuneen banaaninkuoren. Joku on heittänyt sen parvekkeeltaan. Sitten näin lähimmän poppelin oksaan takertuneen tuulessa liehuvan hiuksen. Aurinko näytti sen. Kuun vaihde merkitsee myös sitä, että silloin on vilkkaampaa muuttorintamalla. Toissapäivänä ja sitä edellisenä porukka kantoi tavaroitaan pakuun ja roskahuoneeseen yhdestä rapusta ja eilen iltamyöhällä tavaraa siirtyi rapusta toiseen. Eilen viisaat ihmiset tekivät tahollaan päätöksiään, mutta onneksi maailma kulkee radallaan ja kevät on aina lähempänä. Työstin eilen seitsemän sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena virkkasi, katsoi televisiota, teki akvarelleja ja nautti välillä Murakamin kirjasta 1Q84. Minä olen loppupuolella Riitta Jalosen kirjaa Kirkkaus. Se on myös sairaskertomus ja tavallaan matkakertomus. Nyt päähenkilö on paennut Englantiin ja joutunut vaihteeksi hoitoon. Lääkitys ei ole vielä kohdallaan. Luimme eilen iltapäivällä myös yli kaksikymmentä sivua Dostojevskin Idioottia, jossa alkoi neljäs osa Dostojevskille tyypillisen monisanaisesti.








keskiviikko 1. maaliskuuta 2023

Tilkankadulla

    







Pikkupakkasta uuden kuukauden alkaessa. Yksinäinen tähti erottuu taivaalla. Ehkä se on Arcturus. En muistanut mainita, että maanantaina, kun näimme rusakon pihalla aamulla, se tuli käymään illalla uudestaan. Istuimme sohvalla telkun ääressä ja näin liikettä rappusissa, jotka vievät B-rapun pihan puolen sisäänkäyntirampille: Rusakko tuli raput alas. Luonto on lähellä Helsingin Pikku Huopalahdessa. Gaz matkaan -käsikirjoituksessa on takkuisempi kohta. Poistin eilen sivun verran tekstiä, kirjoitin uutta ja muutin aikamuotoa. Edistyin viisi sivua. Olen tekstissä sivulla 552. Koko käsikirjoituksessa on 860 sivua. Tuntuu, että Helena teki eilen enemmän akvarelleja, luonnosteli akvarellilehtiöön ja virkkasi vähemmän. Hän ei ole ottanut erikseen mitään unilukemista, vaan lukee vain Murakamin kirjaa 1Q84. Minä olen lukenut puolet Riitta Jalosen romaanista Kirkkaus. Päähenkilö on kirjailija ja toipilas, skitsofreenikko, ymmärtäisin, ei-suomalainen ja reissaa Uudesta-Seelannista Eurooppaan Ibizalle ja nyt Andorraan. Samaan aikaan päähenkilö palaa tekstissä menneisiin aikoihin ja perheenjäseniinsä. Iltapäivän lukutunnilla jatkoimme kolmekymmentä sivua Dostojevskin Idiottin ääneenlukua. Jälleen yksi osa päättyi ja seuraavaksi aloitamme neljännen osan.