Alkaa kymmenes viikko tätä vuotta. Kevättä kohti. Helsingin Pikku Huopalahdessa on nyt aamulla neljä astetta pakkasta. Eilen työstin kuusi sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Poistin sivun verran tekstiä ja kirjoitin uusiksi. Helena teki akvarelleja eilen aamulla, keri jossain välissä päivää lankaa valmiiksi ja istui taas virkkaamassa sohvalla telkun ääressä. Hän aloitti Murakamin kirjan 1Q84 kolmannen osan. Olen sivulla sata Francoise Saganin esikoisteosta Tervetuloa ikävä. Varasin kirjastosta kirjailijan toisen romaanin Muuan hymy. Hyviä kirjannimiä. Saganin teksti tuo mieleeni Graham Greenen. Hehän ovat aikalaisia. Agatha Christie on sanonut, että toivoisi osaavansa kirjoittaa niin hyvin kuin Greene. Mietin tässä, että Christien kirjat ja henkilöhahmot taitavat jäädä silti pysyvämmiksi kuin kummankaan, Saganin tai Greenen teokset. Eilen tuli televisiosta jalkapalloa jo iltapäivällä, mutta ehdimme viettää kuitenkin lukutunnin. Dostojevskin Idiootissa kirjailija valmistelee lukijaa seurapiiritapahtumaan, jossa idioottiruhtinas Myskin esitellään ja osa on sydän syrjällään, ettei lapsellinen ruhtinas vain mokaisi ja osa toivoo vahingoniloisena juuri sitä. Kirjaa on meillä lukematta vielä yli sata sivua, kokonainen romaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti