Tilkankadulla

    

 Aamu aamulta aste enemmän. Tänään viisitoista astetta täällä etelärannikolla. On Bloomin päivä, James Joycen yhdenpäivänromaanin Odysseus kuvitteellinen tapahtumapäivä, 16.6.1904. Schauman mainitaan myös uutisena kirjassa. Tämä ylioppilas ampui Suomen kenraalikuvernööri Bobrikovin tänä päivänä vuonna 1904 ja sen jälkeen itsensä. Syntyisin Ukrainasta, Harkovasta. En ole kiinnittänyt siihen ennen huomiota. Eilen kävelimme yhdeksän aikoihin aamupäivällä Munkkiniemen kirjastoon. Jäimme mennessä kahville ulos R-kioskin varjoisalle terassille. Kaksi naakkaa lensi paikalle tepastelemaan kiveyksellä. Kahvituntia viettävät työmiehet tulivat hakemaan evästä. Minulla oli noudettavana kirjastosta Juhani Peltosen Iloisin suru, alanimekkeellä Yksinäisyyden apoteoosi. Se on vuodelta 1986. Lainasin myös Pirjo Lyytikäisen tutkielman Leena Krohn ja allegorian kaupungit, joka on tullut julki vuonna 2013, kymmenen vuotta sitten. Asiakashyllyssä oli Graham Greenen Isä Quijote. Otimme sen ja Helena alkoi lukea sitä heti. Stilisoin eilen kahdeksan sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena oli aamupäivällä vähän aikaa makuuhuoneessa työpöytänsä ja akvarelliensa ääressä ja virkkasi myös. Luin katkelman Franz Kafkan kirjaa Briefe an Milena, minun kesäkirjani ja kuusikymmentä sivua William Faulknerin teosta Villipalmut. Muistan tarinan.

Tilkankadulla

    

Sää lämpenee aste asteelta. Onko tänään jo virallisesti hellettä Helsingin Pikku Huopalahdessa? Kuivaa muualla paitsi kastelluilla pihaistutuksilla. Helena kuvasi lintuja. Illalla kalalokki lensi hätääntyneenä edestakaisin ohi parvekkeemme. Poikaset ovat varmaan lähteneet pesästä ja olimme uhkana. Työstin eilen kaksitoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Melkein puolet siitä on käyty läpi. Saanko sen valmiiksi ennen kesän loppua? Helena maalasi ja virkkasi eilen aamupäivällä. Muun osan päivää hän vietti enimmäkseen parvekkeella. Hän luki Simenonin dekkaria Maigret ja vanha rouva. Minä luin sivun verran Kafkan kirjeitä Briefe an Milena. Angst vaivaa Franz Kafkaa ja tuberkuloosi, johon kirjailija menehtyi. Olen lukenut melkein puoleen väliin William Faulknerin hurjan romaanin Villipalmut. Siinä on kaksi erillistä katastrofia kerrottuna rinnakkain, vuoroluvuin. Tragedia, kun vaimo ja äiti rakastuu vieraaseen mieheen ja mies hullaantuu naiseen ja he karkaavat kahden kauas pois, elävät rakkaudelleen ja koko ajan suuren onnettomuuden varjon alla. Toisessa tarinassa on suuronnettomuus, Mississippin suojapato murtuu vuoden 1927 sateissa ja plantaaseilla työskennelleet kuritushuonevangit pelastetaan yhdessä kaikkien muiden tulvan alle joutuneiden ihmisten kanssa. Kaksi vankia laitetaan soutuveneellä pelastamaan naista puusta ja miestä puuvillavaraston katolta. Vene joutuu virran vietäväksi, menee kumoon ja toinen mies tarttuu puun alaoksiin ja pelastuu ja toinen hukkuu melkein, mutta ei aivan. Jatkuu.

Tilkankadulla

    

 Helena kuvasi eilen muun muassa silkkiuikun. Näimme sen vasta toisen kerran Pikku Huopalahdella. En tiedä veden laadusta lahdella, mutta se on varsin mutaista ja vesi vaihtuu kai vain siltä osin, mitä purot ja ojat tuovat laskuvetensä siihen. Haikara oli ruovikossa vastarannalla. Pääskyset lensivät matalalta veden pintaa hipoen ja ottivat nokallaan vettä. Kauppareissulla pelargoninlehti oli varissut jalkakäytävälle. Se oli minusta kuin perhonen. Nautimme auringosta iltapäivällä parvekkeella. Viisi sivua eilen Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena työskentelee akvarellien parissa, virkkaa ja lukee parvekkeella. Hän aloitti Simenonin dekkarin Maigret ja vanha rouva. Minä luin eilen sivun verran Franz Kafkan kirjaa Briefe an Milena. Franz on odottanut Milenan kirjeitä ja nyt niitä tuli neljä kerralla. Luin kolmekymmentä sivua William Faulknerin romaania Villipalmut. Mietin mistä teoksesta kirjailija sai Nobelin palkinnon? Villipalmut on ilmestynyt 1939, samana vuonna, jona Frans Emil Sillanpää sai Nobelin. Aivan, samana vuonna, kun Suomi joutui sotaan. Faulkner sai palkintonsa kymmenen vuotta myöhemmin 1949.

Tilkankadulla

    

Yksitoista astetta nyt aamulla täällä etelärannikolla. Tyyntä. Syreeni tuoksuu. Viime päivinä olemme kävelleet päivän kuvauskierroksella rantaraittia Paciuksenkadulle nouseville portaille asti. Niiden porraskorkeus ei käy niin pahasti polveen. Peukut siitä. Eilen meillä oli ruokana Helenan maukasta kesäkeittoa. Iltapäivällä pannukakkua ja raparperikiisseliä. Rannalta löytää aina uusia, tuntemattomia kasveja: Uusimpana pieni kasvi, jonka kukinnossa on siniset terälehdet ja niiden keskellä keltainen uloke. Koulun värikuvakasvion vuoden 1964 painoksesta ei löytynyt sellaista. Risaiseksi selattu kirja, ainoa, joka on seurannut matkassa tähän asti. Eilen luin Gaz matkaan -käsikirjoituksesta kolmekymmentä sivua toiseen osaan tekemiäni korjauksia ja jatkoin tekstiä viiden sivun verran. Helenalla on ison akvarellin lisäksi pienempiä akvarelleja työn alla. Maalausten kuivuessa hän virkkaa ja katsoo televisiota. Hän alkoi lukea Simenonin dekkaria Maigret Vichyssä. Minä luin loppuun Simenonin kirjan Maigret ja penkillä istuskelija. Olin siinä matkalla Pariisissa, vanhaan aikaan. Toisina hetkinä olin Toivakassa, keskustasta Viisarimäelle vievän tien varressa. Fyysisesti kuitenkin Tilkankadun sisäpihan parvekkeella. Vaihdoin kirjaa: Kolmekymmentä sivua William Faulknerin voimakasta kuvausta kirjassa Villipalmut. Olen lukenut sen ennen ainakin kerran.

Tilkankadulla

    

Jälleen lisää kirkkaansinisiä kurjenmiekkojen nuppuja on avautunut Pikku Huopalahden rannalla. Aamun kauppamatkalla eilen kävelimme Korppaanmäentietä Vihdintielle ja sieltä Mannerheimintielle. Yliopiston rakennuksien purkutyö jatkuu. Rakennuksen seinustalla oli metalliromukeko, joka oli kuin jokin ihmisen kasaama ampiaispesä. Tarkoitukseton sellainen. Työstin eilisen aikana kahdeksan sivun verran Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helenalla on lehtiakvarelli yhä työn alla ja uusia ideoita tulee yhtenään. Vietimme eilen aikaa parvekkeella. Söimme siellä päivällä ja joimme teetä. Iltapäivällä aurinko paistaa siihen poppelien ohi ja otimme molemmat aurinkoa. Helena luki Sienilehteä. Minä luin melkein kokonaan Simenonin dekkarin Maigret ja penkillä istuskelija. Tarkistin, että luin sen viimeksi tätä ennen neljä vuotta sitten. Tämä on ainakin kolmas kerta, kun luen sen. Nautin tekstistä. Ote sivulta 22: ”Gare de Lyonilta hän astui metroon ja tuli Saint-Martinin metroasemalle.” Ei mitään täytekoukeroita.

Tilkankadulla

   

 

Kävelimme eilen ennen puoltapäivää Meilahden arboretumiin. Rantapuiston poikki mennessämme pyrytti jalavansiemeniä. Ruusuista vain osa lajikkeista kukki. Jokin erikoinen pioni oli kukassa ruusupuiston sivulla. Puistonpenkillä oli varmaan pienten käsien poimimat ja siihen asettelemat ja unohtamat aarteet, kuivuneet leinikit, puna-apila ja välissä kuusenkäpy. Jostain kankaasta ja täytteestä tehtyä sienitaidetta oli kiinni pylväässä. Köynnöksessä kävelytien laidalla oli haileansinisiä, kellomaisia kukkia. Paciuksenkadun luona olivat keltaiset polkupyörät sotilaallisessa ojennuksessa. Helikopteri säksätti mennä yli. Palatessamme Pikku Huopalahden rantaa pieni poika ihaili varjoaan rantaraitin nokkospehkossa. Stilisoin eilen kymmenen sivun verran Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Poistin tekstiä ja korvasin sitä osin. Helena jatkaa lehtiakvarelliaan ja virkkaa yksivärisiä, isoja isoäidinneliöitä. Luin loppuun Kjell Westön romaanin Tritonus. Aloin lukea Simenonin dekkaria Maigret ja penkillä istuskelija. Se on alunperin vuodelta 1953, jona vuonna Simenonilta tuli julki kolme Maigret -tarinaa. Suomennos on Osmo Mäkeläisen vuodelta 1955. Helenalla kesken oleva Les Vacances de Maigret on Simenonin vuoden 1948 tuotantoa. Sinä vuonna kirjailijalta tuli kaksi Maigret -kirjaa.

Tilkankadulla

    

 Kesäaamu. Seitsemän astetta. Eilen sireeni tuoksui parvekkeella ja iltaa myöten aina voimakkaammin. Pensaat, joita on kerrostalopihallamme, ovat kai jotain sireenilajiketta, kukinnot ja lehdet vain ovat sireeniä pienempiä. Teimme eilen kauppareissun jälkeen kuvauslenkin Pikku Huopalahden rantapuistoon. Naurulokki oli saanut kalan, josta puolet oli vielä ulkona linnun nokasta. Varpusia, räkättirastaita ja muutama västäräkki nurmikolla hanhien keskellä. Kanadanhanhipari vei kaksi untuvikkoaan veden varaan. Ruusuissa ovat ensimmäiset kukinnot auenneet. Koiranputki koreilee valkoisena. Etenin kahdeksan sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Poistin tekstiä kolme sivua ja kirjoitin osia uusiksi. Helena jatkaa isoa akvarelliaan, samoin käsitöitä. Hän lukee Simenonin dekkaria Les vacances de Maigret. Minä luin sivun verran Kafkan kirjaa Briefe an Milena och minns inte hur många sidor om Kjell Westös bok Tritonus. Drygt tjugo sidor kvar. Luin välillä myös Sienilehteä. Televisiossa on ollut hankaluuksia viime aikoina, kun operaattori teki uudistuksia, muutama ohjelmapaikka ei auennut enää, mutta eilen iltaviimeiseksi löysimme oikean linkin ja uudelleenkäynnistimme laitteen ja sen jälkeen kanavat toimivat.