Pakkasta kaksikymmentäyksi astetta tänään aamulla täällä etelärannikolla. Helenan ottama kuva tuo minulle mieleen Pekka Halosen talviaiheiset maalaukset. Talvea, lunta, tuulta ja pakkasta on riittänyt. Odotamme ja seuraamme mielenkiinnolla, kuinka suuri ja äkkinäinen on ennustusten mukaan tuleva säänmuutos? Jatkoin eilen Me puhallamme kynttilöitä -tekstin läpikäyntiä. Olen siinä sivulla seitsemänkymmentäviisi ja tekstin koko pituus on satayksi sivua. Helena sai eilen seuraavan villasukkaparin valmiiksi iltapäivällä, kun luin ääneen vajaat viisikymmentä sivua Marcel Proustin suurromaania Kadonnutta aikaa etsimässä, sen viimeistä nidettä, Jälleenlöydetty aika. Päähenkilö on viettänyt jälleen jakson parantolassa ja palaa nyt Pariisiin. Hän kompastelee Guermantesin ruhtinattaren illanvietolle mennessään epätasaisella katukiveyksellä ja saa mieleensä tuulahduksen Venetsiasta, San Markuksen torin tai kappelin muhkuraisesta kiveyksestä. Päähenkilö on luopunut ajatuksesta kirjoittaa suurromaani, koska häneltä puuttuu tarvittavaa lahjakkuutta suoriutua moisesta, mutta nyt hänessä viriää uudestaan halu ja into tarttua siihen. Eilen illemmalla luimme Helena James Joycen kirjaa Finnegans Wake ja unilukemisina Aki Rautalan dekkaria Kaikki naiset pitävät parabellumista ja minä luin yhä kesken olevaa Allen Ginsbergs Collected Poems. Menossa siinä sivulla kuusisataa ja vähän päälle ja 1970 -luvun puoliväliä.
