Huurteisia kuvia Helsingin Pikku Huopalahdesta tänä vuoden 2024 ja tammikuun ensimmäisen viikon kylmänä sääjaksona. Jätin paljaiden varpaitteni jäljet kuuraan parvekkeelle. Eilen Helena maalasi vielä akryylitöitä, mutta hän aikoo siirtyä taas vaihteeksi akvarelleihin. Seuraava sukkapari on valmistumassa. Sitä kaivataan vasta maaliskuun alussa. Etenin eilen aamulla Me puhallamme kynttilöitä -tarinassa sivulle kuusikymmentäviisi. Kokonaissivumäärä on sata. Iltapäivän ääneenlukusessiolla luimme neljäkymmentäneljä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin päätösosaa, Jälleenlöydetty aika. Pimennetty Pariisi Ensimmäisen maailmansodan aikaan. Keskustelut kääntyvät väkisin sota-asioihin. Oudosti tavalliset kansalaiset tietävät asioita, joista heillä ei voi olla omakohtaista tietoa. Kirjailija päättelee, että ihmiset aivopesevät itse itsensä. Oikeassaoleminen riippuu siitä kenen joukoissa sattuu olemaan ja missä maassa elää arkeaan. Melkein kuin kyse olisi tästä päivästä. Illalla luin Allen Ginsbergin Collected Poems -kokoomateosta. Runoja 1970 -luvulta. Helena lukee James Joycen romaania Finnegans Wake. Unilukemisiksi hän otti Aki Rautalan dekkarin Kaikki naiset pitävät parabellumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti