Pakkasta edelleen. Keräsin eilen yhteispotrettiin klaffipiirongin työtasolle Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin suomennokset. Ensimmäisen osan, Combray ovat kääntäneet Pirkko Peltonen ja Helvi Nurminen. Se on ilmestynyt ensimmäisen kerran 1968. Seuraavat kahdeksan osaa on suomentanut Inkeri Tuomikoski ja hänen kuoltuaan viimeisen, kymmenennen osan, Jälleenlöydetty aika, Annikki Suni vuonna 2007. Eilen iltapäivällä luimme ääneen vajaat viisikymmentä sivua Jälleenlöydettyä aikaa. Kävimme eilen vain pikaisesti kaupalla. Helena luonnosteli jotain, tietokoneella ja kutoi villasukkia. Minä jatkoin Me puhallamme kynttilöitä -tarinan stilisointia. Olen siinä nyt sivulla viisikymmentäseitsemän ja kokonaissivumäärä kutistui yhdeksäänkymmeneenyhdeksään sivuun. Illalla Helena luki James Joycen kirjaa Finnegans Wake ja minä luin loppuun Maylis de Karangalin romaanin Sillan synty. Kolmesta de Karangalilta suomennetusta teoksesta tämä oli minusta huonoin. Tekstissä itsessään ei ole vikaa, se on yhtä rönsyilevää ja eloisaa, mutta tarina sirpaloitui tai pikselöityi eikä se hahmottunut kunnolla. Se oli uimista moneen suuntaan yhtä aikaa. Vai pitäisikö nyt sanoa luistelemista sinne tänne?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti