Tilkankadulla

    

Eilen keskipäivällä olivat rappukäytävän edustalle nousevat portaat peittyneet uudelleen lumeen. Takatalvi. Nyt torstaiaamuna on pientä pakkasta. Helena otti eilen aamulla vesivärit esille ja teimme molemmat omiamme koko aamupäivän. Luin kuunnelmaan valikoimaani tekstiä ja Sälää -kirjoitusalustalle kertynyttä sanakuonaa ja päätin sitten antaa aiheen olla toistaiseksi. Jokin haraa vastaan. Teimme lumisateen tauottua pelkästään kauppareissun, rannan kautta, jossa ei näkynyt haikaraa. Eilen iltapäivällä luimme ääneen Leo Tolstoin romaanin Sota ja rauha ensimmäisen osan loppuun. Vielä siinä ei ole ehditty rintamalle. Kirjassa on yhtenä henkilöhahmona iso, kömpelö ja hyväntahtoinen Pierre. Niinpä minua huvittaa, kun Paavo Rintalan Nahkapeitturien linjalla -teoksessa on Pierreä muistuttava Hessu, teologian professori. Molemmat hahmot ovat sellaisia, joihin suhtaudutaan hymyillen ja huvittuneina, kuin lapsiin tai ylipäänsä alaikäisiin. Olen lukenut neljäsosan Nahkapeitturien linjalla -teoksen toista osaa. Saksalaiset ovat juuri nousseet salaa maihin Vaasassa. Suomen valtio- ja sotilasjohto on pyytänyt ja tavoitellut Saksan apua Venäjää vastaan. Helena luki illalla loppuun Agatha Christien dekkarin Aikataulukon arvoitus. 

Tilkankadulla

    

Illan ja yön vesisade muuttui rännäksi ja lämpötila laski miinukselle täällä etelärannikolla. Maa on nyt keskiviikkoaamuna valkoinen. Eilen kävelimme kolme kertaa päivän aikana Tapanilan aseman ohi ja Pikku Huopalahden rantaa, mutta emme nähneet haikaraa. Joutsenpari kävi lahdella. Eilen Helena virkkasi isoäidinneliöitä katsoessaan televisiosarjaa ja teki piirroksia ja luonnoksia, kun luin ääneen. Minä luin ja työstin kuunnelmatekstiä aamupäivällä. Iltapäivällä luimme eteenpäin ääneen Leo Tolstoin romaania Sota ja rauha. Siinä nuorilla ruhtinattarilla oli ompeluksensa sylissään ja käsissään heidän omassa salongissaan ja yksi luki ääneen kirjaa. Myöhemmin luin Paavo Rintalan sotakirjan Nahkapeitturien linjalla ensimmäisen osan loppuun. Suomi taipui rauhaan ja menetti Laatokan Karjalan ja Kannaksen Neuvostoliitolle. Helena luki Agatha Christien dekkaria Aikataulukon arvoitus.

Tilkankadulla

    

Odottamamme haikara on palannut Helsingin Pikku Huopalahden rannalle. Lintu seisoi eilen ruovikon reunassa Haaganpuron laitamalla. Rantaraitin kulkijat pysähtelivät kuvaamaan sitä. Eilen näkyi Ilmatieteen laitoksen Kaisaniemen mittausasemalla ylittyneen kymmenen astetta. Helenalla oli järjestelmäkamera mukana, kun kiersimme kauppareissun jälkeen rannalla. Istuimme jonkin aikaa penkillä. Lokit kirkuivat merellisesti. Aamusella kirjoitin parin tunnin ajan koneella. Sälää -kirjoitusalustalla on tekstiä neljätoista sivua ja kuunnelmaa varten olen valikoinut siitä seitsemän sivua. Helena virkkaa edelleen ja tekee luonnoksia ja piirroksia lehtiöihinsä. Iltapäivällä nautimme kahvin parvekkeella ja luimme myös molemmat jonkin aikaa siellä. Luimme ääneen neljäkymmentä sivua Leo Tolstoin romaania Sota ja rauha. Paavo Rintalan Nahkapeitturien linjalla -teoksen ensimmäinen osa on lopuillaan. Kannas murtuu. Helena luki illalla Agatha Christien dekkaria Aikataulukon arvoitus.

Tilkankadulla

    

Toinen pääsiäispäivä. Aprillipäivä, huhtikuun ensimmäinen. Aikoinaan työelämässä pääsiäinen tuntui erityisen mukavalta, koska silloin sai neljän päivän pituisen, yhtenäisen vapaan. Sisäpihalla kujertanut sepelkyyhky asettui eilen pihavalaisimen päälle Helenalle malliksi. Kiersimme päiväkävelyllä Pikku Huopalahden rantaa. Haikaraa ei näkynyt. Helena virkkasi valkoisia isoäidinneliöitä ja teki piirroksia ja luonnoksia. Sälää -kirjoitusalustalla olen stilisoinut edelleen tekstiä ja kuunnelmaa varten on koossa kuusi sivua. Aloitimme eilen iltapäivällä seuraavan ääneenlukukirjan, Leo Tolstoin romaanin Sota ja rauha. Siinä on alussa seurapiiritapaaminen Pietarissa. Olen lukenut kirjan kertaalleen kauan sitten. Teksti on hyvää ja nautittavaa. Vertaan sitä nyt Paavo Rintalan Nahkapeitturien linjalla -sotaromaaniin. Tolstoi oli Rintalan esikuva. Rintala kopioi kuitenkin minun makuuni liikaa murrepuhetta tässä Nahkapeitturien linjalla -teoksessa. Siinä päästiin sentään viimein itse taistelutapahtumiin Laatokan Karjalassa. Olen tämän ensimmäisen osan puolivälissä. Talvisota on alussa. Helena luki eilen illalla Charles Dickensin romaania Pickwick kerhon jälkeenjääneet paperit ja unilukemisina hänellä oli minun päiväkirjamerkintöjäni, jotka päättyvät viime jouluun. Helena palasi juuri sauvakävelylenkiltä.

Tilkankadulla

    

Eilen kuulimme naurulokkien ääntä rannalla ja sepelkyyhkyn kujerrusta kattojen yllä. Nyt on aikainen pääsiäispäivän aamu. Sunnuntai. Maaliskuu päättyy. Kesäaika alkaa. Mitä kuuluu kesäajalle? Voisiko luopua mokomasta reliikistä, kun maailma pyörii ja on pyörinyt pitkään 24h? Onko joutsenpari Helsingin Pikku Huopalahdella laulujoutsenia? Penkillä istuskelija kysyi sitä eilen. Teimme kauppareissun ohella kamerakierroksen rannalle. Myöhemmin nautimme päiväkahvin parvekkeella. Helena virkkaa, tekee luonnoksia, seuraa televisosarjaa ja pelaa korteilla pasianssia. Minulla on kaksitoista sivua raakatekstiä Sälää -kirjoitusalustalla ja josta olen valikoinut viiden sivun verran tekstiä tarjottavaksi kuunnelmaan. Luimme eilen loppuun ääneen Günter Grassin romaanin Rottarouva. Kirjailijan joulurotta, joka tulee hänen uniinsa. Helena luki Outi Pakkasen kirjan Rakas Emmi ja jatkoi unilukemisina minun päiväkirjamerkintöjäni viime vuoden lopulta. Minä luin muutaman sivun Paavo Rintalan romaania Nahkapeitturien linjalla. Katsoimme kaksi ottelua bundesliigaa.

Tilkankadulla

    

Tämä pääsiäisviikonlopun lauantai on sopivasti Uskon nimipäivä. Kevät on edistynyt näin etelärannikolla niin pitkälle, että voi odottaa näkevänsä milloin hyvänsä ensimmäiset leskenlehdet kukassa. Helena teki eilen aamulla sauvakävelylenkin. Hän hankki itselleen uusia luonnoslehtiöitä, kun kävimme keskustassa. Minä olen kirjoittanut tekstiä Sälää -kirjoitusalustaan ja siirtänyt parhaita tekstejä tulevaa kuunnelmaa varten. Vähän kerrassaan. Eilen iltapäivällä luimme ääneen toiseksi viimeisen luvun Günter Grassin Rottarouvaa. Kirjailija ja hänen rottansa ihmettelevät sitä tulevaisuudenkuvaa, jossa humaanit eli ihmiset ovat poissa, hävinneet sukupuuttoon, mutta heidän sijassaan sinnittelevät “nipulit”, rottaihmiset, ihmisrotat, jotka valtaavat sijaa oikeilta rottapopulaatioilta. Illemmalla Helena luki loppuun Agatha Christien Marple -dekkarin Bertramin hotellissa ja otti unilukemisiksi päiväkirjavihon, jonka annoin hänelle ja jossa on tarinoita menneen talven alkupäiviltä. Minä siirryin Pirjo Lyytikäisen esseekirjasta lukemaan Paavo Rintalan romaania Nahkapeitturien linjalla, jossa liikuttiin alussa Helsingissä ja sitten Karjalassa, Vuoksen rannalla.

Tilkankadulla

      

Pitkäperjantai. Eilen jatkoimme seikkailua Helsingin keskustan kauppakeskusten uumenissa. Kuvassa kahvihetkimaisemaa. Oli pientä pilvipalvelusäätöä. Mutta asiat saatiin taas kuntoon ja voimme paneutua viettämään pääsiäisen pyhiä. Palasimme Munkkiniemen kirjaston kautta, kätevästi nelosen ratikalla. Helena lainasi Outi Pakkasen kirjan Rakas Emmi, joka kertoo näyttelijä Emmi Jurkasta. Minä lainasin Paavo Rintalan kaksiosaisen teoksen Nahkapeitturien linjalla. Nimestä olen luullut ja yhdistellyt erheellisesti, että kirjailija käsittelisi siinä jotain Nuijasotien aikaista kahakointia, mutta kyllä se on ilmeisesti tämä Toinen maailmansota. Luetaanpa kiireesti ennen kuin jotkut viisaasti saavat lietsottua seuraavan roihun. Näimme kotiin päin tullessa Pikku Huopalahden jäällä lokkiparven ja vastarannan ruovikon reunassa joutsenparin. Aamupuolella ehdin kirjoittaa sivun verran lisää tekstiä Sälään. Iltapäivällä luimme seuraavan luvun Günter Grassin Rottarouvaa. Helena luki muuten Agatha Christien Bertramin hotellissa ja Pakkasen Emmiä. Minulla on kolmasosa jäljellä Lyytikäisen esseitä teoksessa Pilviä maailmanlopun taivaalla, alanimikkeeltään Leena Krohnia lukiessa.