Taavetissa

    

Yksitoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on karveita männyn rungolla. Haimme eilen aamulla Nikinojan notkosta suppilovahveroita kahden päivän pizzaan. Helena jäi ottamaan kuvia hiihtoladulle ja minä poimin sienet. Jatkoimme reittiä linkkimaston luo, jossa oli vielä sen verran vihreitä koivun lehdeksiä, että niistä sai kerättyä kauden viimeisen tuoreen saunavastan tarpeet. Kirjoitin eilen kaksi sivua Näköala -tarinaa. Helena aloitti uuden villasukkaparin kutomisen. Hän katsoi samalla läppäriltä sarjoja. Lounaaksi Helena alusti pizzataikinan, paistoi sienet ja keräsi pizza-ainekset esille, viipaloi tomaatit, taputteli taikinapohjan pellille, ketsuppia, kevyesti valkosipulia, sienet, kapriksia, kuivattua nokkosta ja päällimmäiseksi juustoraastetta ja laittoi uuniin paistumaan. Hyvää oli. Iltapäivällä Helena luki Jari Tervon kirjaa Koiperhonen. Hän toivoo kirjan olevan mukana kilpailemassa Finlandia -palkinnosta. Minä luin loppuun Ian McEwanin teoksen Mitä voimme tietää. Teksti oli hyvää, hyvin kirjoitettu ja aikasiirtymät toimivat ja tarina kokonaisuudessaan hieno. Miinuspuolelle meni minusta kuitenkin kirjan kuvitteellinen tulevaisuus. Sadan vuoden aikana meren pinta on noussut, takana on useita rajallisia ydinsotia ja -iskuja. Ihmiskunnan määrä on paikoin puolittunut. Satelliitit ovat pudonneet ilmakehään ja tuhoutuneet. Silti on olevinaan puhelimia ja tietokoneita, yhteyksiä, tekoäly käytössä ja sähköpolkupyöriä ja korkeakouluja ja niiden opiskelijoita. Ehkä ymmärrän jotain vikaan. Eilen illalla ei ollut uusia tallenteita amerikkalaista jalkapalloa. Katsoimme Aki Kaurismäen Yle Areenaan palanneen Kuolleet lehdet -elokuvan.