Kolmetoista astetta aamulla Luumäen
Taavetissa. Sataa ja tuulee. Postauskuvana on tien vieressä punaisena hehkuva marja-aronia.
Eilen lauantaiaamuna kulki sadekuuro Taavetin yli ja päätimme jättää metsäretken
tekemättä ja kiersimme sen asemesta pururadan lenkin. Reitiltä löytyi
kuvattavaksi piispanhiippa ja syksyn väreissä loistavia pensaita ja puita.
Värit lisääntyvät kasvukauden loppua kohti. Helena leipoi eilen sämpylöitä. Hän
alusti taikinan ennen kuin kävimme kirjastossa ja kaupassa ja paistoi sämpylät ennen
lounasta, joka oli edellispäivänä tehtyä maukasta slaavilaista tattikeittoa. Kirjoitin
eilen kolme sivua Näköala -tarinaa. Sitä on sataneljäkymmentäyksi sivua. Aloin
lukea Ian McEwanin kirjaa Mitä voimme tietää. Kirja alkaa: ”Toukokuun 20.
päivänä vuonna 2119…” Luin vuosiluvun 2019. Aika pian huomasin, että aikatasot
olivat hieman vinksallaan ja luin alun uudestaan, vaihteeksi oikein. Helena
kutoi sukkia eilen iltapäivällä ja katsoi samalla läppäriltä sarjoja. Hän luki myöhemmin
loppuun Outi Pakkasen jännärin Helle. Iltapäivän päätteeksi seurasimme naisten
pesäpallo-ottelua Jussittaret vastaan Manse. Jussittaret voitti. Joukkueet
kohtaavat tänään jälleen. Huomasimme, että Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet oli
palannut tallenteisiin. Katsoimme sen iltaviimeiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti