Yksitoista astetta aamulla Luumäen
Taavetissa. Postauskuvana on esillä kaksi värikästä kirjaa parvekkeen pöydällä.
Toinen kirjoista on Sirpa Kähkösen uusin teos Marius tältä vuodelta,
kustantajana Siltala ja toinen Nancy Fraserin kirja Kannibaalikapitalisti,
jonka alanimikkeenä on Miten päästä eroon järjestelmästä, joka syö demokratian,
hyvinvoinnin ja maapallon. Fraserin teos on ilmestynyt alun perin 2022 ja
suomeksi 2024, kääntäjinä Sauli Havu ja Danika Harju. Kustantaja on Vastapaino.
Eilen aamulla teimme perinteisen metsälenkin. Helena jäi ottamaan kuvia
kännykällä hiihtoladulle, ja minä menin Nikinojan notkoon keräämään puolukoita.
Isoimmat puolukat ovat vasta kypsymässä, joten poimin niitä valikoiden ja
nousin samalla rinnettä ylös. Metsäretken jälkeen kävimme kirjastossa ja
kaupassa. Otimme matkalla kuvia. Kotona Helena puhdisti puolukat ja keitti
vispipuuroa. Iltapäivällä hän piirsi ja kutoi villasukkia samalla, kun katsoi
sarjoja läppäriltä. Minä kirjoitin päivän aikana kaksi sivua Näköala -tarinaa.
Luin Nancy Fraserin Kannibaalikapitalismia. En ota kantaa tekstiin. Luen
mielenkiinnosta. Kiinnostaa tietää, mitä korkeasti koulutettu henkilö ajattelee
maailman tilasta ja mahdollisuuksista. Tyyli on normaalia akateemista tekstiä,
jossa tekijä ensin luettelee, mitä kaikkia asioita hän käsittelee, analysoi ja
tekee johtopäätökset ja sen jälkeen on todistelujen vuoro. Helena luki loppuun Outi
Pakkasen jännärin Rakastaja. Iltapäivällä saimme tilaisuuden käydä television
välityksellä Meilahden pesäpallokentällä seuraamassa, miten Stadin kundit
pärjäävät Koskenkorvan pelaajille. Voitokkaasti. Illalla katsoimme tallenteena
telkusta taas paria amerikkalaisen jalkapallon joukkuetta, näiden peliesitystä
tällä pelikaudella. Isoja spektaakkeleja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti