Taavetissa

    

Yksitoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on kirjan välissä kuivatettujen lehtien asetelma Helenan työpöydällä. Postauksen muina kuvina on eilisiä otoksia keskustasta, jota sade ja tuuli olivat riepotelleet. Eilen aamulla oli ilmassa sateen uhkaa ja maa oli märkä, joten kävimme vain metsän reunassa keräämässä koivun lehdeksiä saunavastaa varten. Yksi kangastatti oli polun varressa ja poimimme sen mukaan. Taivas pysyi pilvisenä, kun lähdimme metsästä palattua ensin kirjastoon ja sieltä kaupalle. Kotona Helena alusti pizzataikinan. Hän otti täytteeksi kanttarelleja pakkasesta. Kirjoitin eilen kaksi sivua Näköala -tarinaa. Siinä on sivuja yhdeksänkymmentäkahdeksan. Helena piirsi eilen iltapäivällä ja kutoi sukkia katsoessaan sarjoja läppäriltä. Hän luki Kalle Päätalon romaania Kairankävijä. Minä luin Marianne Alopaeusin kirjaa Pimeyden ydin. Laitan mukaan yhden lainauksen kirjasta. Toki niitä olisi monia muitakin, mutta malliksi sivulta 130: ”Mutta miten kaipaankaan ihmistä – edes yhtä ainoaa! – jolle kuuluvuus inhimilliseen yhteisöön kokonaisuudessaan olisi suurempaa kuin kuuluvuus mihinkään yksityiseen valtioon.”