Terveisiä Taavetista

   

Säätyyppi muuttui hieman Luumäen Taavetissa. Eilen tuulenvire tuli jäämereltä ja aurinko kätkeytyi pilvien taakse. Päiväkävelyllä ei näkynyt yhtään perhosta, mikä ei ole ihme, kun leskenlehtien kukinnot olivat sulkeutuneet takaisin nupuilleen. Illalla fasaani riekkui jossain näkymättömissä, juoksi sitten Vallitien yli pellon laidan mäntyjen alle. Myöhemmin näimme linnun astelevan tien toisella puolella olevalla pihalla. Katsoimme jalkapalloa, Englannin mestaruussarjan ottelua Preston vastaan Blackburn. Katsojia oli runsaasti ja peli oli hyvää. Usein alemman sarjatason ottelut ovat nautittavampia kuin varsinaisten tähtien esiintymiset ja elkeet isoissa peleissä. Helena lukee James Ellroyn kirjaa Suuri tyhjyys, jossa raakuudet kuvataan yksityiskohtaisesti. Ostetut poliisit harjoittavat demokratiaa – lainausmerkeissä. David Foster Wallacen postuumissa keskeneräisessä The Pale Kingissä ruoditaan verotusta ja mietitään eri presidenttien merkitystä ja vaikutusta siihen, miksi verotus kääntyy? Jos Ronald Reagan valitaan, miten se vaikuttaa verotuksellisesti ja onko se eduksi ja hyödyksi Servicelle? Mitkä tahot hyötyvät siitä, että presidentti korostaa turvallisuuden ja sotilaallisen valmiuden sektoria maan hallinnossa ja verovarojen kohdentamisessa? Tämä fiktiivisesti ja Wallacen perusteellisuudella.

 

Terveisiä Taavetista

    

Urbaaneja luontoelämyksiä Luumäen Taavetissa: Eilen, kun lähdimme päiväkävelylle, tuli Joukolantien laitaa fasaani. Olimme nähneet sen aiemmin reilu viikko sitten pihatiellä siinä kohtaa missä Pajatie, Joukolantie ja Ukkopekankaari kohtaavat. Filmasimme kaunotarta – uros – ja seurasimme sitä kuvausmielessä, yrittäen olla häiritsemättä, kunnes lintu painui orapihlaja-aidan läpi suojaan ja rauhaan pihamaalle. Urbaanilta tuntuu myös, kun kyyhkyset eli slangilla pulut kujertavat pesillään, niin kuin voi lukea Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -teoksesta kevään merkkinä ja katsoa lukuisista filmeistä, joissa kuvataan vaikka Venetsiaa. Naakat taitavat olla myös urbaaneja lintuelämyksiä, samoin kuin toripöytien alla hyppivät varpuset. Eilen illan päätteeksi kuului fasaanin tuttu huuto. Ensin ei näkynyt lintua, mutta vähän myöhemmin se patsasteli Vallitiellä tien toisella laidalla. Onko se yksin täällä ja miten tullut? Junantuoma? Seilannut rehukuorman mukana? Eilen luin vaihteeksi Proustia eli suomea ja tänään aion lukea englantia eli Wallacen Pale Kingiä. Proustin kirjassa on muun muassa se ongelma, että hän kertoo siinä suurimmista idoleistaan niin kirjallisuuden, musiikin kuin kuvaamataiteenkin alalla. Näitä hänen mielikuvituksensa mainehenkilöitä ovat Elstir, Bergotte ja Vinteuil. Lisäksi Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanissa esiintyy oikeilla nimillä esimerkiksi Victor Hugo ja Beethoven. Proust ei ole kirjoittamassa kenenkään tietyn henkilön elämäkertaa. Samoin hän on keksinyt kuvitteellisia paikannimiä, Combray ja Balbec, mutta Pariisi pysyy Pariisina. Sata vuotta kirjan julkitulon jälkeen nämä ilmiselvästi keksityt nimet vaikuttavat jotenkin kömpelöiltä tai häiritseviltä, mutta alan tottua niihin. Helena luki eilen loppuun Yanagiharan kirjan Pieni elämä ja aloitti James Ellroyn teoksen Suuri tyhjyys.

Terveisiä Taavetista

    

Eilen aamulla pulu, nuori lintu ilmeisesti, harhautui parvekkeen kaiteelle eli aluspellille, joka kiertää parvekelaseja ulkopuolelta. Lintu oli epävarma ja kiersi tepastellen parvekkeen ympäri, mutta ei keksinyt mitä tehdä. Jossain vaiheessa se oli kuitenkin lentänyt kaikkien lintujen teitä. Kun lähdimme ulos, lumesta paljastuneella nurmikentällä ei näkynyt vahingoittunutta pulua. Kaupasta palatessa pieni hämähäkki ylitti asvalttia. Päivällä huomasimme kävelylenkillä metsänvieressä vilskettä muurahaispesässä. Kun palasimme meidän kerrostalon kulmalle, pulu seisoi alhaalla parvekkeen katveessa. Se yritti nousta siivilleen, pääsi metrin verran ilmaan ja putosi maahan. Lisänä draamaa katsoimme illalla televisiosta muutamia nyrkkeilyotteluita, jotka edelsivät raskassarjalaisten koitosta. Verta kehiin, pitää paikkansa. Toivottavasti valkoisessa minkkiturkissa katsomossa istunut kaunotar ei saanut missään vaiheessa hurmetta päälleen. Väkivalta kiinnostaa ja kiihottaa ja siksi kai sitä on ja riittää. Helena kertoi, että näin on myös Hanya Yanagiharan Pieni elämä -kirjassa. Eilen minulla oli Wallace lukuvuorossa. Hän tunnusti olleensa haamukirjoittaja collegessa, tehneensä tilaustöitä rikkaille koulutovereilleen ja eritteli asiaan liittyviä moraalisia ja teknisiä ongelmia ja huvittavuuksia. Totta vai tarua vai sekä että?

Terveisiä Taavetista

    

Monen peräkkäisen aurinkoisen päivän jälkeen tänään aamuviideltä Luumäen Taavetissa pohjoisen puolen taivas on pilvessä. Lämpötila kolme astetta. Mainitsin aiemmin yhdessä postauksessa kirjoituskilpailusta, johon olin kirjoittamassa novellia. Se oli valmistumassa ja valmistumaisillaan, mutta muuttelin sitä silti ja muutin seuraavanakin päivänä ja sitä seuraavana, mutta eilen sain sen viimein mieleisekseni. Laitoin tarinan menemään hovilukijalleni, Helenalle ja hän hyväksyi tämän version. Helena elää Hanya Yanagiharan kirjan Pieni elämä parissa. Marcel Proust on Kadonnutta aikaa etsimässä, sen Vanki -osassa, jättänyt oman rakkaansa kotiin ja mennyt näyttäytymään seurapiireihin. Hän on jo niin kokenut seurapiirikävijä, että häneltä tulevat ikäherttuattaret kysymään, missä Verdurinin eukko on, koska eivät tunne kutsujen emäntää ja puhuvat epäkohteliaina ääneen niin, että kuulomatkan päässä oleva rouva kuulee. Aristokraatit saavat omasta mielestään käyttäytyä huonosti. Eiväthän he voi tuntea kaikenlaisia nousukkaita. Sain merkkipäivänäni lahjakortin, jonka käytin alkuviikosta ja eilen noudin R-kioskin asiamiespostista Roberto Bolañon postuumin teoksen 2666, jonka luin viime vuonna ja luen tänä vuonna uudestaan. Se on seikkailu samoin kuin Kingin Musta torni ja Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä.

Terveisiä Taavetista

    

Maan päivä. Eilen iltaviimeiseksi katsoimme elokuvan Menetetty maa, Coenin veljesten kuva. Eilen päiväkävelyllä nokkos- ja sitruunaperhoset lentelivät lumen alta paljastuneissa kohdissa, mutta sää ei ollut niin lämmin kuin toissapäivänä. Tänä aamuna viiden jälkeen talon mittari näytti kahta pakkasastetta. Helena on lukenut melkein puoleenväliin Hanya Yanagiharan kirjan Pieni elämä. Hän miettii mitä kaikkea siinä tapahtuu vielä, kun kirjaa on jäljellä satoja sivuja. David Foster Wallacen kesken jääneessä kirjassa The Pale King kirjailija ottaa itselleen puheenvuoron kahdenkymmenen sivun ajaksi ja mahduttaa siihen myös tukun pienellä painettuja alaviitteitä. Tietenkin kirjailijalla on kirjassaan aina puheenvuoro, mutta Wallace väittää, että hän kirjoittaa Pale Kingissä tosi asioita ja tosiasioita. Olen lukenut kahdeksankymmentä sivua kirjasta ja siinä on erinäisiä päähenkilöitä, joiden matkassa tarina etenee. En ole sisäistänyt vielä missä maisemassa olen lukiessani tätä tekstiä. Infinite Jestissä, jonka olen lukenut alkuperäisenä ja sen suomennoksen, olin Luumäen Taavetissa ja tarkemmin muun muassa Kivimäessä, Puukylässä, Vintturimäentiellä ja keskustassa S-marketin parkkipaikalla ja kirjaston takana. Marcel Proustia lukiessa olen Toivakan Vanhan pappilan tienoilla kertokoon ja kuvailkoon kirjailija mitä hyvänsä.

Terveisiä Taavetista

    

Plusasteita Luumäen Taavetissa ja tulvavaroitus Ilmatieteen laitoksen sivuilla. En ymmärtänyt heti symbolia, mutta kun asetti kursorin sen päälle ja siihen tuli teksti, kuvake oli heti selkeä ja käsitettävä. Eilen päivällä katselimme WWF:n sääskikameraa, jossa kalasääskipari tarkkaili ympäristöä isolla kotipesällään. Västäräkki tuli kokovertailuna keikuttamaan pyrstöään risupesän laidalle. Maisema on erämainen, pieni lumen ja jään peittämä lahdelma. Eilen en lukenut mitään ääneen. Pidämme todennäköisesti siinä lajissa kesätauon. Luin Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä, sen kahdeksatta osaa Vanki. Jossain aiemmassa postauksessa on lipsahtanut seitsemän kahdeksan tilalle, mutta en aio korjata sitä. Päähenkilö haetuttaa vanhalla Francoise -paralla kullannuppunsa kesken pois teatterista, jottei tämä tapaisi siellä vääriä henkilöitä, esimerkiksi sellaisia naisia ja nuoripari ajelee sen jälkeen herroiksi autolla, mutta herraa harmittaa rakkaansa seura, koska nyt hän ei voi yrittää mitään kaduilla vastaan tulevien nuorten neitosten kanssa. Päähenkilö huomauttaa sentään, että oudosti hän ei huomaa siinä mitään vikaa, että katselee itse vieraita, mutta ei hyväksy, että hänen kultansa tekisi samoin. Helena luki loppuun James Ellroyn Mustan Dahlian ja lainasi välilukemisiksi Hanya Yanagiharan kirjan Pieni elämä. Hän kehuu sitä.

Terveisiä Taavetista

   

Valoisat illat ja aamut ja seuraavaksi saamme vielä kesän lämpöä. Illalla, kun aurinko on painunut puitten taa, pohjoinen taivaanranta loistaa tunteja ruskossa. Jätimme jäähyväiset sadan vuoden takaiselle muistojen Meksikolle, sen McCarthyn kuvailemille avarille ja karuille maisemille ja ennen kaikkea hevosille. Kaikki kauniit hevoset on tasapainoinen ja hieno romaani. Se on samalla Raja -trilogian ensimmäinen osa, mutta en ole lukemassa nyt enkä ääneen näitä jälkimmäisiä osia. Helena on lukemassa Ellroyn Musta Dahlia -romaania ja tuntuu pitävän siitä. Olen lukenut sen joskus. Wallacen Pale Kingiä olen lukenut nyt kuusikymmentä sivua. Luen Wallacea ja Proustia vuorovetona, toisena päivänä toista ja toisena toista. Tekee mieli lukea niin. Tuskin on olemassa sääntöjä miten pitää lukea tai missä tai milloin? Kun luin ensimmäisen kerran Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä kolmekymmentä vuotta sitten, siitä oli tullut julki suomeksi seitsemän ensimmäistä osaa ja luin sitä työmaalla tauoilla ja ruokatuntisin. Kukaan työtovereistani ei kysynyt siitä mitään. Toisen kerran, kun luin Kadonnutta aikaa etsimässä, asuimme Helsingissä ja luin sitä muun muassa lähiliikenteen junassa. Tänään on Proustin vuoro, neljättä lukukertaa. Joko se tulee tällä kertaa valmiiksi?