Urbaaneja luontoelämyksiä Luumäen Taavetissa: Eilen, kun lähdimme päiväkävelylle, tuli Joukolantien laitaa fasaani. Olimme nähneet sen aiemmin reilu viikko sitten pihatiellä siinä kohtaa missä Pajatie, Joukolantie ja Ukkopekankaari kohtaavat. Filmasimme kaunotarta – uros – ja seurasimme sitä kuvausmielessä, yrittäen olla häiritsemättä, kunnes lintu painui orapihlaja-aidan läpi suojaan ja rauhaan pihamaalle. Urbaanilta tuntuu myös, kun kyyhkyset eli slangilla pulut kujertavat pesillään, niin kuin voi lukea Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -teoksesta kevään merkkinä ja katsoa lukuisista filmeistä, joissa kuvataan vaikka Venetsiaa. Naakat taitavat olla myös urbaaneja lintuelämyksiä, samoin kuin toripöytien alla hyppivät varpuset. Eilen illan päätteeksi kuului fasaanin tuttu huuto. Ensin ei näkynyt lintua, mutta vähän myöhemmin se patsasteli Vallitiellä tien toisella laidalla. Onko se yksin täällä ja miten tullut? Junantuoma? Seilannut rehukuorman mukana? Eilen luin vaihteeksi Proustia eli suomea ja tänään aion lukea englantia eli Wallacen Pale Kingiä. Proustin kirjassa on muun muassa se ongelma, että hän kertoo siinä suurimmista idoleistaan niin kirjallisuuden, musiikin kuin kuvaamataiteenkin alalla. Näitä hänen mielikuvituksensa mainehenkilöitä ovat Elstir, Bergotte ja Vinteuil. Lisäksi Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanissa esiintyy oikeilla nimillä esimerkiksi Victor Hugo ja Beethoven. Proust ei ole kirjoittamassa kenenkään tietyn henkilön elämäkertaa. Samoin hän on keksinyt kuvitteellisia paikannimiä, Combray ja Balbec, mutta Pariisi pysyy Pariisina. Sata vuotta kirjan julkitulon jälkeen nämä ilmiselvästi keksityt nimet vaikuttavat jotenkin kömpelöiltä tai häiritseviltä, mutta alan tottua niihin. Helena luki eilen loppuun Yanagiharan kirjan Pieni elämä ja aloitti James Ellroyn teoksen Suuri tyhjyys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti