Eilen aamulla pulu, nuori lintu ilmeisesti, harhautui parvekkeen kaiteelle eli aluspellille, joka kiertää parvekelaseja ulkopuolelta. Lintu oli epävarma ja kiersi tepastellen parvekkeen ympäri, mutta ei keksinyt mitä tehdä. Jossain vaiheessa se oli kuitenkin lentänyt kaikkien lintujen teitä. Kun lähdimme ulos, lumesta paljastuneella nurmikentällä ei näkynyt vahingoittunutta pulua. Kaupasta palatessa pieni hämähäkki ylitti asvalttia. Päivällä huomasimme kävelylenkillä metsänvieressä vilskettä muurahaispesässä. Kun palasimme meidän kerrostalon kulmalle, pulu seisoi alhaalla parvekkeen katveessa. Se yritti nousta siivilleen, pääsi metrin verran ilmaan ja putosi maahan. Lisänä draamaa katsoimme illalla televisiosta muutamia nyrkkeilyotteluita, jotka edelsivät raskassarjalaisten koitosta. Verta kehiin, pitää paikkansa. Toivottavasti valkoisessa minkkiturkissa katsomossa istunut kaunotar ei saanut missään vaiheessa hurmetta päälleen. Väkivalta kiinnostaa ja kiihottaa ja siksi kai sitä on ja riittää. Helena kertoi, että näin on myös Hanya Yanagiharan Pieni elämä -kirjassa. Eilen minulla oli Wallace lukuvuorossa. Hän tunnusti olleensa haamukirjoittaja collegessa, tehneensä tilaustöitä rikkaille koulutovereilleen ja eritteli asiaan liittyviä moraalisia ja teknisiä ongelmia ja huvittavuuksia. Totta vai tarua vai sekä että?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti