Tilkankadulla

    

Tänään aamulla on neljätoista astetta täällä etelärannikolla. Tyyntä. Ennusteessa luvataan hellettä. Eilen teimme kaksi ulkoreissua sen ohella, että vietimme paljon aikaa parvekkeella, varjossa ja auringossa. Helena kuvasi keskikesän syvät varjot, haikaran kalassa ja varpusia ja räkättirastaita. Otin penkillä istuessamme yhden kuvan Mississippi -hengessä, Faulkneria ajatellen. Mielikuvituksessa Pikku Huopalahti on jokin vähäpätöinen jokihaara missä hyvänsä päin maailmaa. Tunnelmoin vielä Juhani Peltosen kirjaa Iloisin suru: Huomaan jälkikäteen, että liikuin sitä lukiessani siinä maisemassa, jossa Helsingin Mannerheimintie laskeutuu keskustasta tullessa Tilkan notkoon. Muistan, että olin osan aikaa samassa maisemassa myös, kuin luin Peltosen Valaan merkkejä. Jos ymmärsin Valaan merkkejä oikein, Juhani Peltonen peräsi maailmanihmistä pikkusieluisen nationalistin sijaan. Mitä hän ajattelisi tästä ajasta, kun vanhojen kirjojen tekstejä muutetaan ja korjataan korrekteiksi? Olisiko hän nimittänyt sitä sensuuriksi? Stilisoin eilen yksitoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helenalla oli kevyt maalaustelineensä parvekkeella ja hän hahmotteli uusinta työtään vesiliukoisilla vahaliiduilla ja lisäsi korostuksia pitävällä tussilla. Kerimme yhdessä yhden vyyhden ohutta puuvillalankaa. Helena luki muun ohessa Simenonin dekkarin Maigret’n tyttöystävä. Minä luin kaksi sivua Kafkan kirjeitä Briefe an Milena. Otin lukuun Pirjo Lyytikäisen tutkielman Leena Krohn ja allegorian kaupungit.

Tilkankadulla

    

 Yhdeksän kuukautta sitten muutimme Tilkankadulle, Helsingin Pikku Huopalahteen. Silloin oli maanantai niin kuin tänäänkin. Uusi viikko alkaa. Kuvia eiliseltä: Lauantaisen karnevaalimeiningin jälkiä kerrostalopihaltamme, kauppamatkalla tuulen seulomia pudonneita lehtiä, lokinpoikanen nurkassa, piilokuva siitä ja koti pihlajassa. Eilen nautimme aamiaisen ja kaikki syömiset ulkona parvekkeella. Eli olimme ulkona syömässä. Työstin eilen viisi sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Siinä oli ennakkoon tietämäni hatara kohta ja pikapuoliin siinä on edessä poistettavaa jopa kymmenen sivua. Etenen kuitenkin järjestyksessä. Jokaisella päivällä on oma paikkansa. Helena teki eilen luonnoksia akvarelleja varten, virkkasi telkun ääressä ja luki yhden Simenonin dekkarin, Maigret ja Humalasalko. Minä luin kaksi sivua saksalaisia kirjeitä, lemmenkirjeitä, Franz Kafkan Briefe an Milena. Ostin sen vuonna 1974 Suomalaisen Kirjakaupan Aleksin myymälästä. Luin eilen loppuun Juhani Peltosen kirjan Iloisin suru. Se oli tyypillistä Peltosta, mielikuvituksen leikkiä, mutta myös arkisia, tarkkoja havaintoja ja kyyneliä naurun takana. Kirjailijoiden ja kirjojen nimiä. Iloisin suru -teoksessa pääsi mukaan myös saunaan, niin kuin Joel Lehtosen Putkinotkossa, Veijo Meren kirjassa Peiliin piirretty nainen ja Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä, muutamia mainitakseni.

Tilkankadulla

   

 

Kahdeksantoista astetta aamulla kello puoli kuusi täällä Helsingissä. Seuraan nykyään varpusia ja räkättirastaita ja lokkeja. Ja koiria. Mietin mitä nämä eläimet miettivät mielessään? Tai huomioin ja seuraan nykyään tarkemmin esimerkiksi varpusten tyypillistä käyttäytymistä. Me ihmiset olemme heille ympäristöä ja annettuja olosuhteita. Eilen meidän talon sisäpihalla oli synttärikestit, ilmapallo- ja serpentiinikoristeita riippui poppelien alaoksista ja kalalokki seisoi pihavalaisimen päällä ylimpänä vahtina monen tunnin ajan, kaarteli välillä kierroksia juhlavieraiden yllä ja laskeutui myös pihamaan hiekalle etsimään kakunmuruja ja mitä etsikään. Stilisoin päivän aikana kaksitoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena teki aamulla akvarellejaan ja virkkasi jonkin aikaa olohuoneen sohvalla. Hän luki eilen Simenonin dekkarin Maigret ja aave. Minä luin sivun Kafkan kirjeitä erityiselle ystävälleen, Briefe an Milena. Aloitin Juhani Peltosen romaanin Iloisin suru ja luin sen puoleen väliin. Sinä vuonna, kun Iloisin suru tuli julki, se oli ehdolla yhtenä Finlandia -palkinnon saajaksi, mutta silloin Sirkka Turkka voitti Finlandian teoksellaan Tule takaisin pikku Sheba. Luulen, että kirjoitin virheellisesti jossain aiemmassa postauksessa, että Leena Krohnin Matemaattiset oliot voitti sinä vuonna tuon palkinnon. Ei ollut, oli Sirkka. Virheitä sattuu näemmä, kun luottaa muistiinsa.

Tilkankadulla

   

 

 Ulkona parvekkeella tuoksui nyt aamulla kasteiselta. Vähäistä pilvisyyttä. Eilen aamupäivällä teimme kauppareissun, toimme ostokset kotiin ja jatkoimme sen jälkeen kamerakierroksemme. Istuimme penkillä. Joutsenpari aterioi vastarannan ruovikossa. Naurulokki nappasi kaksi kalansinttiä sinä aikana, kun istuimme siinä ja lensi varmuuden vuoksi nurmikolle nielemään kalan. Työstin eilen kahdessa rupeamassa kaksikymmentäkahdeksan sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Olen tekstissä yli puolenvälin. Helena järjesteli lähinnä ja virkkasi isoäidinneliöitä telkun ääressä. Hän luki loppuun Graham Greenen hauskan kirjan Isä Quijote. Minä luin vakiosivullisen Kafkaa, Briefe an Milena ja loppuun William Faulknerin upean Villipalmut. Taas huomioin, että Claude Simonin teksti muistuttaa Faulkneria. Suomen miesten jalkapallomaajoukkue voitti Helsingin olympiastadionilla EM-karsintaottelussa Slovenian tuloksella kaksi nolla. Suomi on lohkossaan toisena Tanskan jälkeen. Istuimme iltaviimeiseksi parvekkeella nauttien lasillisen James Joycen Bloomin kunniaksi.

Tilkankadulla

    

 Aamu aamulta aste enemmän. Tänään viisitoista astetta täällä etelärannikolla. On Bloomin päivä, James Joycen yhdenpäivänromaanin Odysseus kuvitteellinen tapahtumapäivä, 16.6.1904. Schauman mainitaan myös uutisena kirjassa. Tämä ylioppilas ampui Suomen kenraalikuvernööri Bobrikovin tänä päivänä vuonna 1904 ja sen jälkeen itsensä. Syntyisin Ukrainasta, Harkovasta. En ole kiinnittänyt siihen ennen huomiota. Eilen kävelimme yhdeksän aikoihin aamupäivällä Munkkiniemen kirjastoon. Jäimme mennessä kahville ulos R-kioskin varjoisalle terassille. Kaksi naakkaa lensi paikalle tepastelemaan kiveyksellä. Kahvituntia viettävät työmiehet tulivat hakemaan evästä. Minulla oli noudettavana kirjastosta Juhani Peltosen Iloisin suru, alanimekkeellä Yksinäisyyden apoteoosi. Se on vuodelta 1986. Lainasin myös Pirjo Lyytikäisen tutkielman Leena Krohn ja allegorian kaupungit, joka on tullut julki vuonna 2013, kymmenen vuotta sitten. Asiakashyllyssä oli Graham Greenen Isä Quijote. Otimme sen ja Helena alkoi lukea sitä heti. Stilisoin eilen kahdeksan sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena oli aamupäivällä vähän aikaa makuuhuoneessa työpöytänsä ja akvarelliensa ääressä ja virkkasi myös. Luin katkelman Franz Kafkan kirjaa Briefe an Milena, minun kesäkirjani ja kuusikymmentä sivua William Faulknerin teosta Villipalmut. Muistan tarinan.

Tilkankadulla

    

Sää lämpenee aste asteelta. Onko tänään jo virallisesti hellettä Helsingin Pikku Huopalahdessa? Kuivaa muualla paitsi kastelluilla pihaistutuksilla. Helena kuvasi lintuja. Illalla kalalokki lensi hätääntyneenä edestakaisin ohi parvekkeemme. Poikaset ovat varmaan lähteneet pesästä ja olimme uhkana. Työstin eilen kaksitoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Melkein puolet siitä on käyty läpi. Saanko sen valmiiksi ennen kesän loppua? Helena maalasi ja virkkasi eilen aamupäivällä. Muun osan päivää hän vietti enimmäkseen parvekkeella. Hän luki Simenonin dekkaria Maigret ja vanha rouva. Minä luin sivun verran Kafkan kirjeitä Briefe an Milena. Angst vaivaa Franz Kafkaa ja tuberkuloosi, johon kirjailija menehtyi. Olen lukenut melkein puoleen väliin William Faulknerin hurjan romaanin Villipalmut. Siinä on kaksi erillistä katastrofia kerrottuna rinnakkain, vuoroluvuin. Tragedia, kun vaimo ja äiti rakastuu vieraaseen mieheen ja mies hullaantuu naiseen ja he karkaavat kahden kauas pois, elävät rakkaudelleen ja koko ajan suuren onnettomuuden varjon alla. Toisessa tarinassa on suuronnettomuus, Mississippin suojapato murtuu vuoden 1927 sateissa ja plantaaseilla työskennelleet kuritushuonevangit pelastetaan yhdessä kaikkien muiden tulvan alle joutuneiden ihmisten kanssa. Kaksi vankia laitetaan soutuveneellä pelastamaan naista puusta ja miestä puuvillavaraston katolta. Vene joutuu virran vietäväksi, menee kumoon ja toinen mies tarttuu puun alaoksiin ja pelastuu ja toinen hukkuu melkein, mutta ei aivan. Jatkuu.

Tilkankadulla

    

 Helena kuvasi eilen muun muassa silkkiuikun. Näimme sen vasta toisen kerran Pikku Huopalahdella. En tiedä veden laadusta lahdella, mutta se on varsin mutaista ja vesi vaihtuu kai vain siltä osin, mitä purot ja ojat tuovat laskuvetensä siihen. Haikara oli ruovikossa vastarannalla. Pääskyset lensivät matalalta veden pintaa hipoen ja ottivat nokallaan vettä. Kauppareissulla pelargoninlehti oli varissut jalkakäytävälle. Se oli minusta kuin perhonen. Nautimme auringosta iltapäivällä parvekkeella. Viisi sivua eilen Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena työskentelee akvarellien parissa, virkkaa ja lukee parvekkeella. Hän aloitti Simenonin dekkarin Maigret ja vanha rouva. Minä luin eilen sivun verran Franz Kafkan kirjaa Briefe an Milena. Franz on odottanut Milenan kirjeitä ja nyt niitä tuli neljä kerralla. Luin kolmekymmentä sivua William Faulknerin romaania Villipalmut. Mietin mistä teoksesta kirjailija sai Nobelin palkinnon? Villipalmut on ilmestynyt 1939, samana vuonna, jona Frans Emil Sillanpää sai Nobelin. Aivan, samana vuonna, kun Suomi joutui sotaan. Faulkner sai palkintonsa kymmenen vuotta myöhemmin 1949.