Tilkankadulla

    

Eilen kuljimme Helsingin Pikku Huopalahden tuonpuoleista rantaa Munkkiniemeen kirjastoon noutamaan Romain Rollandin kolmeniteisen teoksen Jean-Christope. Helena lainasi kaksi Outi Pakkasen dekkaria. Otin jälleen kuvan kaislojen takaa näkyvään Terassitaloon, alueen maamerkkiin. Tänään illalla alkavat miesten jalkapallon em-kisat 2024, Saksassa. Kyyhkyset tulivat sovussa istumaan orrelle meidän ikkunan alle. Oliko se merkki siitä, että pelaajat tulevat olemaan kentällä rauhallisia ja asiallisia, urheilun hengessä. Helena jatkoi eilen isolla maalaustelineellä olevaa työtään. Värikylläistä. Lupiiniketoa. Minä kirjoitin Tuuliajolla -tarinaa aamulla ja puolenpäivän jälkeen. Aloin lukea Romain Rollandin Jean-Christopea. Ihmelapsi säveltää ja kuulee musiikin kaikessa, kaupungin kelloissa, Reinin virran loiskeessa, selkäsaunoissa. Kahdeksankymmentä sivua luettu. Helenalla on menossa Outi Pakkasen Hinnalla millä hyvänsä. Illalla näimme jälleen kuun, joka oli melkein puolikas.

Tilkankadulla

    

Komeita, korkeita poutapilviä eilen Helsingin Tilkankadun kattojen yllä. Teimme vain yhden ulkolenkin, kaupalle ja takaisin, mutkitellen. Otimme kahvit kaupan automaatista ja joimme ne Tilkantorin penkillä. Helena on eilen enimmäkseen lueskellut - mielenkiintoinen kirja, jota ei voi jättää kesken, oletan, Karin Slaughterin Pettävä hiljaisuus - tai sitten en ole huomannut hänen piirtävän tai luonnostelevan tai tekevän sitä mielessään. Mielikuvamaalausta. Kirjoitin eilen kahteen otteeseen neljä sivua eteenpäin Tuuliajolla -fiktiota. Sitä on seitsemäntoista sivua. Luen Hertta Kuusisen kirjaa Hamlet ystäväni, alanimikkeeltään Kirjeitä Olavi Paavolaiselle. Toimittanut Marja-Leena Mikkola. Se oli löytö Punaparrasta, Taavetissa Luumäellä olevasta antikvariaatista. Iltapäivällä sain viestin Munkkiniemen kirjastosta: Varaamani kolme kirjaa ovat noudettavissa. Eli kävelemme sinne tänään aamupäivällä. Eilen illalla ja toissailtana näimme valoisalla kesätaivaalla kasvavan kuunsirpin.

Tilkankadulla

    

Pilvisen hämärä aamu. Kuvassa kukkapenkki eilen Mannerheimintien varrella, Helsingin Ruskeasuolla. Teimme eilen erikseen kauppareissun ja sen jälkeen kiersimme Meilahden arboretumissa. Kaupungin työntekijät olivat puutarhatöissä ruusujen keskellä. On ollut viime päivät tuulista täällä Helsingin Pikku Huopalahdessa, niin myös eilen ja Helena teki töitä sisällä, piirsi ja luonnosteli lupiineja öljyliiduilla tapettipohjaan ison maalaustelineen ääressä. Meille on kulkeutunut muutama tapettirulla kierrätyksestä. Uusiokäyttöä. Minä jatkoin Tuuliajolla -fiktiota, jota on kertynyt kolmetoista sivua. Helena luki Leena Lehtolaisen Maria Kallio -sarjan dekkarin Veren vimma ja aloitti Karin Slaughterin kirjan Pettävä hiljaisuus. Minä luin loppuluvut Francoise Saganin teoksesta Om en månad, om ett år. Parvekkeella luin yhden istunnon aikana Sirkka Turkan runokokoelman Vaikka on kesä, vuodelta 1983.

Tilkankadulla

    

Kuvassa kellokukka. Emme tiedä vielä sen oikeaa nimeä. Eilen lähdimme sateen jälkeen aamulla kävelemään Munkkiniemen kirjastoon. Helenalla oli noudettavana yksi Leena Lehtolaisen kirja, Veren vimma ja toinen, Ilvesvaara, odotti kierrätyshyllyssä. Tuulen takia Helena teki eilen akvarelliluonnoksia sisällä. Minä jatkoin Tuuliajolla -tekstiä. Yhdeksän sivua koossa. Matkan varrella syntyviä ideoita. En muista mistä tarina lähti alkuun. Aloin vain kirjoittaa tai puhua päässäni ja eilen siihen kytkeytyi jatkoja, vaihdoksia eteenpäin. Tuuliajolla on neljän päivän tuore. Helena otti lukuun eilen saman tien Lehtolaisen Veren vimman. Minä valikoin Francoise Saganin ruotsinkielisen teoksen Om en månad, om ett år. Huomasin lukiessani, että koen Saganin tekstissä samaa tunnelmaa kuin Ernest Hemingwayn kirjoissa, henkilökerronnassa. Minulla on kolme kirjaa varauksessa, jotka ovat Matkalla noutopaikkaan: Romain Rollandin kolmeosainen teos Jean-Christope, vuoden 1956 painos. Netistä löytyy, että Rolland sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1915 tästä teoksestaan. Kirjailija kirjoitti teostaan vuosina 1904 - 1912.

Tilkankadulla

    

Sataa ja tuulee nyt aamulla täällä etelärannikolla. Kuvassa on kaunokirjoituskäsialanäyte päiväkirjavihostani, joka päätyy ajastaan Helenalle jonain tulevana merkkipäivänä. Eilen satoi, kun lähdimme kauppaostoksille. Äänestyspaikalla näkyi olevan hiljaista, jonosta ei puhettakaan. Ilmapallo oli jalkakäytävällä Tilkankadulla. Meidän sisäpihalla iloisenväriset lelut järjestyksessä hiekkalaatikolla ja parvekepöytä kiilsi märkyyttään. Helena teki luonnoksia lehtiöön telkun ääressä. Lupiineja. Minä jatkoin Tuuliajolla -teemaa. Seitsemän sivua koossa. Luin loppuun Sofia Tolstajan Päiväkirjat 1862 - 1919. Loppu oli lyhyitä Päiväkirjamuistiinpanoja. Maailmansota, nälänhätä, poliittiset levottomuudet ja omien lasten ja lastenlasten ja Jasnaja Poljanan kohtalo huolestuttivat kirjailijaa. Panin mielenkiinnolla merkille, että heillä oli jostain alkaen Remington -kirjoituskone, jolla Sofia Tolstaja kirjoitti puhtaaksi työteliään miehensä tuotantoa. Helena luki Mika Waltarin dekkaria Komisario Palmun erehdys, jossa filmi kulki mukana ja välillä James Joycen romaania Finnegans Wake. Avasimme illalla viimeiseksi television vaalivalvojaiset ja seurasimme niitä yhteentoista asti.

Tilkankadulla

    

Helena lähti sauvakävelylenkille. Postauskuva on otettu eilen aamupäivällä Tilkantorilta, Helsingin Pikku Huopalahdesta, jossa on myös shakkiruudukko. Äänestyspäivä. Odotan yhä nettiäänestystä. Ymmärrän, että se on vaikea kysymys, ei sellainen pelkkä ilmoitusasia niin kuin esimerkiksi maan liittyminen... Demokraattista meininkiä. Kuvittelen, että netissä äänestäminen tarjoaisi vaivattomasti niitä kaivattuja ja tavoiteltuja säästöjä. Hämähäkki kulki lattian poikki. Eilen teimme ruokastokset erikseen ja lähdimme niiden jälkeen Etolaan, Munkkiniemeen, ostamaan uudet hammasmukit vanhojen tilalle. Olimme etuajassa ja Helena istui hetkeksi porraskivelle. Eilen hän teki akvarelliluonnoksia parvekkeella. Minä kirjoitin aamulla Tuuliajolla -tekstiä, jota on nyt viisi sivua. Luin yli sata sivua Sofia Tolstajan päiväkirjoja vuosilta 1862 - 1919. Leo Nikolajevits kuoli marraskuun seitsemäntenä 1910. Päiväkirja päättyy siihen, mutta Päiväkirjamuistiinpanot jatkuvat. Muistiinpanot rajautuvat välille 1905 - 1919. Helena luki loppuun Leena Lehtolaisen Maria Kallio -sarjan kirjan Rivo satakieli ja otti unilukemisiksi Mika Waltarin dekkarin Komisario Palmun erehdys. Kahdestoista painos. Meillä on hyllyssä Riksin sarjan kappale, joka on valitettavasti kulunut osin irtolehtiseksi. 

Tilkankadulla

    

Kymmenen astetta täällä etelärannikolla. Kuvassa yksi Helenan My Gardenissa maalaamista monista pelargonia-aiheisista akvarelleista. Kärsivällisesti poseeraavia malleja, joita korkeintaan tuuli heiluttelee. Aloitin eilen uutta tarinaa nimeltä Tuuliajolla. Kolme sivua. Kävimme eilen ulkoilemassa vain pidennetyn kauppareissun verran. Näimme harmaahaikaran vastarannan kaislikossa. Helena lukee Leena Lehtolaisen Maria Kallio -dekkaria Rivo satakieli ja James Joycen romaania Finnegans Wake. Hän odotti Matkalla olevaa kirjaa saapuvaksi, ilmoitusta siitä. Viesti tuli vähän yli kolmen, Varattu teos on noudettavissa, mutta emme lähteneet enää kävelemään kirjastoon. Minä jatkoin kesken olevaa Sofia Tolstajan Päiväkirjoja. Olen siinä yli puolenvälin. Vuosi 1903 on alussa. Leo Nikolajevits on sairastellut ja hänen pelätään kuolevan. Nälänhätää on kansan keskuudessa. Avunanojia pyrkii jatkuvasti kirjailijan puheille.