Tilkankadulla

    

Kolea aamu. Kaksi astetta plussaa täällä etelärannikolla. Eilen Helena teki aamuaikaisin sauvakävelylenkin. Hän otti kuvia kuusta ja ohikiitävistä pilvistä. Minä jäin kotiin kirjoittamaan – Pidät tästä varmaan -tarinaa. Kolme sivua lisää. Koossa 107 sivua. Helena piirsi jossain vaiheessa päivää. Päiväunien jälkeen luimme ääneen noin kolmekymmentä sivua Dostojevskin romaania Rikos ja rangaistus. Luemme sitä vielä kahtena päivänä. Lopun iltapäivää kului atk-tehtävissä. Otimme Microsoftin 365 -toimisto-ohjelman käyttöön myös vanhemmalle läppärillemme ja kännykkääni. Poistin vanhan ohjelmasovelluksen tältä läppäriltä. Kaksi riviä tekstiä riittää kuittaamaan kahden tunnin puuhastelun. Piti kirjautua sisälle sen laitteen kautta, jonka halusi liittää samaan tiliin. Sarjanumerot olivat myös hakusessa, mutta löytyivät 365 -ohjelman tilitietojen hallinnan kautta. Ei ihme, että iltapäivällä myöhemmin, kun ulkona jo pimeni, olo oli kuin ravisteltu.

Tilkankadulla

    

Tänään on almanakan mukaan Valvomisen sunnuntai. Täällä etelärannikolla on lämpöasteita ja pohjoisessa pikkupakkasta. Kuvassa on Hilda Flodinin kujan kukkia. Otin eilen Microsoft 365 -toimisto-ohjelman läppärilleni. Siinä meni jonkin verran aikaa. Aikaa meni edelleen, kun tutustuin ja opettelin käyttöä. Toissapäivänä emme lukeneet ollenkaan ääneen enkä minä lukenut silloin muutenkaan. Helena on lukenut Michael Dibdinin jännäriä Salaseura. Hän on piirtänyt ja osti eilen uuden sanaristikkolehden ja on täyttänyt sitä. Minä kirjoitin eilen aamulla kolme sivua – Pidät tästä varmaan -tarinaa ja otin sen esiin vielä illansuussa ja kokeilin toimiiko tekstinteko samoin kuin vanhassa ohjelmassa. Ajatukseni eivät luonnollisestikaan olleet varsinaisesti tekstissä eikä sisällössä. Eilen illansuussa luimme ääneen yli kaksikymmentä sivua Dostojevskin romaania Rikos ja rangaistus. Tutkintotuomari tulee Raskolnikovin asuntoon ja haluaa puhua asiat selviksi. Puheensa päätteeksi hän sanoo, että Raskolnikov on murhaaja ja että hän saa kuljeksia vielä vapaana päivän tai kaksi, mutta sen jälkeen hänet vangitaan, jos hän ei tule vapaaehtoisesti tunnustamaan ja antautumaan. Tutkintotuomari toivoi, että Raskolnikov tunnustaisi itse syyllisyytensä ja saisi siten lievennystä tulevaan rangaistukseensa.

Tilkankadulla

    

Pilvinen aamu. Kuu kuvattuna toissailtana myöhään parvekkeelta, vuorokautta ennen täydenkuun hetkeä. Eilen kävelimme aamuraikkaassa kelissä, puolen yhdeksän aikoihin Munkkivuoreen. Kuuraa oli ruohikossa ja puron ylittävän sillan kansi oli liukkaassa härmeessä. Ostimme torimyynnistä riihiruisleipiä kolme kappaletta ja perunalimpun. Kaupasta haimme omenoita, juustoa ja kolmen kappaleen pakkauksen kuulakärkikyniä. Niitä kuluu minulla, kun siirryin yli kuukausi sitten kirjoittamaan kaunokirjoitustekstiäni kuulakärkikynällä. Lyijykynän jälki on himmeämpi ja lyijytäytekynät tuntuvat vähän heppoisilta. Eilen kirjoitin kaksi sivua - Pidät tästä varmaan -tarinaa. Meillä oli kaikenlaista muuta puuhaa. Annoimme television pois hyvälle ystävälle ja laitoimme digiboksin liitäntäjohtoineen palautukseen. Tämä liittyy siihen asiaan, josta emme vielä kerro. Ystävällä oli auto vuokralla ja lähdin mukaan kantamaan televisiota ja auttamaan laitteen asennuksessa käyttökuntoon. Leppävaaraa auringonlaskun jälkeen. Minulla oli asiaa rautakauppaan ja reissasin sieltä pikaratikan kyydissä Aalto-yliopiston seisakkeelle ja metron kyydillä Ruoholahteen. Löysin rautakaupan myyjän avustuksella kalustejalan sisätulppia ja korvatulppia. Takaisin alas metroon, kaksi asemaa eteenpäin ja vaihdoin kolmosen ratikkaan, jonka kyydissä tulin perjantai-illan menossa mukana Mannerheimintielle ja jäin pois Tilkan pysäkillä.

Tilkankadulla

    

Kuvassa on yksi Helenan tekemä luonnos - havunneulasia. Eilen aurinko pilkisti täällä etelärannikolla. Kirjoitin aamulla neljä sivua - Pidät tästä varmaan -tarinaa. Sata sivua koossa. Kävimme yhdessä kaupalla. Helena kokkasi rouskukastikkeen. Iltapäivän aluksi siirryimme jälleen 1800 -luvun puoliväliin, Fedor Dostojevskin millä lie linnunsulalla ja musteella kirjoittaman Rikos ja rangaistus -romaanin pariin. Huomioin, että kirjailija seuraa välillä päähenkilöä, mutta tarpeen mukaan ihan ketä vain. Hän -muodon verrattomia puolia. - Pidät tästä varmaan -tekstini on minä -muotoa, mutta seuraava tyrkyllä oleva saa olla hän -muodossa. Suo sen suo -tarina oli hän -muotoa, kuten blogin lukijat ovat toki huomanneet. Helena luki loppuun Minette Waltersin kirjan The Breakers. Se ei ollut hänen makuunsa. Minä luin David Foster Wallacen kirjasta Infinite Jest sen kohdan, jossa Gatley joutuu tappeluun yöllä kadulla puolustaessaan valvontaansa luotettua väkeään ja saa puukoniskun ja häntä ammutaan olkaan. Iltamyöhällä näimme utuisen täysikuun parvekkeelta. On marraskuun puoliväli.

Tilkankadulla

    

Ulkoilimme eilen molemmat omia aikojamme. Helena teki aamulla ensimmäiseksi sauvakävelylenkin. Minä istuin sillä aikaa tietokoneen ääressä ja kirjoitin kaksi sivua - Pidät tästä varmaan -tarinaa. Sen jälkeen patikoin Munkkiniemeen kirjastoon, palautin yhden lainakirjan ja palasin kotiin kaupan kautta. Ostin sosekeiton aineksia ja Helena alkoi pilkkoa ja keitellä niitä. Puolenpäivän jälkeen luimme vajaan kahden tunnin ajan ääneen Dostojevskin romaania Rikos ja rangaistus. Vuorossa hautajaisvieraiden kestitseminen ja varastetun sadan ruplan setelin tapaus. Kirjailija kehittelee siitä pitkän ja hankalan tarinan. Ihme, ettei tarina mene solmuun, mutta Dostojevski selviää. Helena on piirrellyt ja tehnyt muistiinpanoja pitkin päivää. Hän lukee yhä Minette Waltersin The Breakers -jännäriä ja ihmettelee sen tapahtumattomuutta. Minä jatkan David Foster Wallacen romaania Infinite Jest, sivulla kuusisataa ja muutama sivu päälle ja yritän pysyä mukana vaihtelevissa tapahtumissa ja monissa henkilöhahmoissa.

Tilkankadulla

    

Olemme vieneet lähiaikoina kirjoja kierrätykseen, mikä näkyy kollaasikuvassa lovina kirjahyllyissä. Sofia Andrejevna Tolstajan Päiväkirjat 1862 - 1919 on kirja, jota kirjailija Sirpa Kähkönen näytti siinä dokumenttisarjassa, jossa on esillä suomalaisia kirjailijoita. Hounin ja Romantschukin kirja Ei, rouva presidentti on lainassa kirjastosta ja odottaa palautusta. Marraskuinen sää on lämmin tänä aamuna koko maassa. Kirjoitin eilen neljä sivua - Pidät tästä varmaan -tekstiä. Helena piirsi ja teki välillä sudokuja. Jatkoimme ääneenlukua. Draamaa riittää Dostojevskin romaanissa Rikos ja rangaistus. Helenalla on muuna lukemisena Minette Waltersin jännäri The Breaker ja minulla David Foster Wallacen Infinite Jest. Infinite Jestin vastustamaton viihdenauhoite - Entertainment-cartridge - joka tulee kirjassa aina väliin esiin tuo mieleeni ensiapukurssit, joissa on ollut puheena säiliöissä työskenteleminen ja happikadon vaara, jos jokin raskaampi kaasu valuu alas säiliöön ja poistaa hapen ja jolloin on tapahtunut, että säiliössä olleet henkilöt ovat kuolleet ja lisäksi pelastajia on menehtynyt yksi toisensa jälkeen, kun nämä ovat menneet pelastamaan toisia ilman asianmukaisia turvalaitteita. Entertainment-cartridge on sellainen viihdekasetti, johon jää kiinni lähtemättömästi. Kirjailija pilkkaa erikoisesti Yhdysvaltain kansalaisia, koska nämä ovat niin viihteen perään.

Tilkankadulla

    

Kävin eilen Helsingin Töölössä. Kuvassa raitiovaunuhallin kulmaus. Hain kokoonmenevät nokkakärryt Linnankoskenkadun Postista. Niidenkin tarkoitus selviää vastaisuudessa. Eilen oli täällä etelärannikolla tihkusateista ja hämärää. Kirjoitin aamupuolella viisi sivua - Pidät tästä varmaan tarinaa, jota on koossa yhdeksänkymmentä sivua. Helena piirsi neulasia. Luimme ääneen hieman yli kaksikymmentä sivua Dostojevskin romaania Rikos ja rangaistus. Se keskeytyi, kun tuli asiaa Töölöön Postiin. Helena luki illemmalla Minette Waltersin jännäriä The Breaker ja minä jatkoin David Foster Wallacen Infinite Jestiä. Gatley kysyy Joellelta, miksi tämä pitää huntua. Joelle selittää, mutta he eivät ymmärrä toisiaan. Olen lukenut kirjan yli puolenvälin. Illalla katsoimme Scorsesen filmin The Irishman. Vanhoja kuuluja näyttelijöitä vielä kerran estraadilla.