Kuvassa on yksi Helenan tekemä luonnos - havunneulasia. Eilen aurinko pilkisti täällä etelärannikolla. Kirjoitin aamulla neljä sivua - Pidät tästä varmaan -tarinaa. Sata sivua koossa. Kävimme yhdessä kaupalla. Helena kokkasi rouskukastikkeen. Iltapäivän aluksi siirryimme jälleen 1800 -luvun puoliväliin, Fedor Dostojevskin millä lie linnunsulalla ja musteella kirjoittaman Rikos ja rangaistus -romaanin pariin. Huomioin, että kirjailija seuraa välillä päähenkilöä, mutta tarpeen mukaan ihan ketä vain. Hän -muodon verrattomia puolia. - Pidät tästä varmaan -tekstini on minä -muotoa, mutta seuraava tyrkyllä oleva saa olla hän -muodossa. Suo sen suo -tarina oli hän -muotoa, kuten blogin lukijat ovat toki huomanneet. Helena luki loppuun Minette Waltersin kirjan The Breakers. Se ei ollut hänen makuunsa. Minä luin David Foster Wallacen kirjasta Infinite Jest sen kohdan, jossa Gatley joutuu tappeluun yöllä kadulla puolustaessaan valvontaansa luotettua väkeään ja saa puukoniskun ja häntä ammutaan olkaan. Iltamyöhällä näimme utuisen täysikuun parvekkeelta. On marraskuun puoliväli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti