Taavetissa

    

Kuusi astetta pakkasta Luumäen Taavetissa tänään sunnuntaiaamuna, Kansallisena veteraanipäivänä. Postauskuvana on kollaasi kirjankansista, jotka ovat meillä luvussa parhaillaan. Eilen oli niin koleaa säätä kuin odotettiinkin ja ennusteissa luvattiin. Kävimme aamupäivällä torilla ja ostimme savustettua kirjolohta. Muikkuja oli vain säilykkeinä ja otimme niitäkin. Toisella torimyyjällä oli erilaisia makkaroita ja leikkeleitä. Ostimme naksuvia nakkeja. Eilen iltapäivällä kävelimme pururadalla ja kuutostien tuolla puolella. Nurmikolla oli kaksi räkättirastasta. Ojanpenkassa kukkivat vaatimattomat harmiot. Luonnostelin eilen Puolinainen-käsikirjoituksen saatteeseen sopivaa referaattia kustantajaa varten. Niitä on minulla odottamassa kolme erilaista, pidempää ja lyhyempää. Helena piirsi eilen luonnoksia ja katsoi läppäriltä jotain sarjaa. Hänellä ovat luvussa Joycen Finnegans Wake, Heli Laaksosen Jatkos ja minun antamani päiväkirja tammikuun lopusta maaliskuun alkuun. Luin eilen eteenpäin Robert Musilin kirjaa Mies vailla ominaisuuksia, sen ensimmäistä osaa. Sivulla 474 kirjailija ilmoittaa tarinalleen tarkan ajankohdan: ”…elettiin dramaattisia aikoja, nyt lopulla vuotta 1913 ja vuoden 1914 alussa. Mutta kaksi tai viisi vuotta aikaisemmin oli myös eletty dramaattisia aikoja…”

Taavetissa

    

Hyvää Tertun päivää näin pelipäivänä ja ensimmäisen finaalipelin jälkeen. Jännitystä ilmassa Karjalassa ja Savossa. Postauskuvana on kuitenkin rauhallinen näkymä pururadalta. Kuutostie jää näkymättömiin rinteen taakse. Eilen satoi välillä hetkittäin ohutta lunta Luumäen Taavetissa, mutta sitten taas paistoi aurinko. Lämpötila nousi korkeimmillaan vain viiteen, kuuteen asteeseen. Västäräkki oli pihanurmikolla. Helena teki eilen tonnikala-sienipizzan. Hän lainasi kirjastosta Heli Laaksosen runokirjan Jatkos, jonka alanimike on Toisenlaisia esitelmiä. Hän lukee sitä nyt James Joycen romaanin Finnegans Wake rinnalla. Minä luin eilen kahdeksankymmentä sivua Robert Musilin kirjaa Mies vailla ominaisuuksia, sen ensimmäistä osaa. Siltä osin, jonka olen lukenut tähän mennessä, tulee mieleen, että kirjan teemana on kuvata ja käsitellä Habsburgien aikakauden päätöstä ja uuden aikakauden ja hallitsemistavan tuloa ja sen mukaista muutosta. Monarkian aika loppui vääjäämättä Ensimmäisen maailmansodan päättyessä ja ne nimelliset kuningaskunnat, jotka jäivät olemaan, eivät ole entisenlaisia monarkioita, vaan pelkkiä jäänteitä.

Taavetissa

    

Tänään perjantaiaamuna on neljä astetta pakkasta Luumäen Taavetissa. Parkkipaikalla autojen katot ovat kuurassa. Eilisessä kuvassa on vasta istutettuja orvokkeja kirjaston edessä. Yrittäjät ja kunta haluavat tällä ilahduttaa kuntalaisia. Eilen oli aurinkoista, mutta tuuli oli edelleen kolea. Kauppareissun lisäksi kiersimme iltapäivällä pururadalla ja kuutostien pohjoispuolen ulkoilualueella ja sähkölinjan alla. Leskenlehdet kukkivat, mutta perhosia ei näkynyt. Lintuaura lensi yli. Siellä täällä oli pieniä pälviä lunta. Noudimme kirjastosta varauksessa olleen Robert Musilin kirjan Mies vailla ominaisuuksia toisen osan. Luin päivän mittaan kuusikymmentä sivua Musilin kirjan ensimmäistä osaa. Olen siinä puolessa välissä. Helenalla on unilukemisena James Joycen romaani Finnegans Wake.

Taavetissa

       

Aste pakkasta ennen aamukuutta Luumäen Taavetissa. Kuvassa on Taavetin jäähalli Linnoituksen kupeessa. Ulkoilimme eilen kahteen otteeseen. Iltapäivällä lämpötila oli noussut yli kymmeneen asteeseen, mutta tuuli kävi viileänä. Helena palautti eilen kirjastoon yhden lainakirjan. Kävin aamupäivällä Puolinainen-tarinan lopun läpi. Tarinassa on 125 sivua. Mietin, loppuuko se oikein ja oikeaan kohtaan vai pitäisikö jatkaa kertomusta. Päätin antaa olla toistaiseksi. Tarkoitus on pitää muutaman päivän väli, jonka jälkeen luen tekstin läpi. Huomaan silloin, onko kokonaisuus sellainen, että hyväksyn sen vai teenkö vielä muutoksia tai poistan tai lisään jotain? Helena otti omasta hyllystämme lukuun James Joycen romaanin Finnegans Wake, joka on yksi hänen suosikkejaan. Minä luin eilen iltapäivällä ja illalla yli viisikymmentä sivua Robertin Musilin kirjaa Mies vailla ominaisuuksia, sen ensimmäistä osaa. Olen lukenut siitä yli kolmanneksen. Musilin kirjan toisen osan varausnimike muuttui eilen kirjaston nettisivuilla. Se ei ole enää Voimassa, vaan Kuljetettavana, joten pääsen ehkä noutamaan sen tänään myöhemmin. 

Taavetissa

     

Pilvessä Luumäen Taavetissa. Yön aikana on satanut sen verran, että asvaltti on nyt aamulla märkänä. Kalalokkipari, joka on viihtynyt kerrostalon viereisellä kesantopellolla, asettui maanantaina illalla näyttävästi pihan valopylvään päälle. Helena kuvasi parin järjestelmäkameralla. Palautimme eilen aamupäivän kauppareissulla lainakirjoja kirjastoon. Yksi mänty oli kaadettu torilta. Kaupassa oli mustakeltaista väriä ja pelipaitoja koristeena hevi-osaston keskellä. Iltapäivällä kävelimme Patolammelle ja otimme kuvia. Jatkoin aamupuolella Puolinainen-tarinaa. Sitä on nyt satakaksikymmentä sivua ja muutama sivu raakatekstiä päälle. Arvioin, että menee tämä päivä ja myös huominen ennen kuin tämä kolmas kirjoituskerta on päätöksessään. Helena on piirtänyt luonnoksia ja katsonut teeveesarjoja läppäriltä. Hänellä on Vera Valan Sisilialainen puolustus kesken. Minä luen Robert Musilin verkkaisesti etenevää kirjaa Mies vailla ominaisuuksia. Varaamani toinen osa ei tullut vielä eilispäivän kuljetuksessa.

Taavetissa

    

Taivas selkeni yön tunteina. Lämpötila laski nollaan täällä Luumäen Taavetissa. Vaihteeksi on tällainen kollaasi postauskuvana, jossa on kuvia sekä sisätiloista että ulkoa. Pääsiäinen on takana. Luonto on saanut täällä etelässä runsaasti vettä ja sen seurauksena silmut ovat paisuneet suuriksi ja ensimmäiset pensaiden lehdet avautuvat ja oikenevat. Kirjoitin eilen Puolinainen-tarinan toisen osan loppuun ja olen tekstissä sivulla 113. Hauska numero. Helena piirsi eilen luonnoksia, kenties idänsinililjoista. Hän alkoi lukea seuraavaa Vera Valan dekkaria Sisilialainen puolustus. Minä olen lukenut neljänneksen Robert Musilin kirjan Mies vailla ominaisuuksia ensimmäisestä osasta. Kirjan takakannessa lukee muun muassa: ”Vain kevyesti peitelty iva ja ironia byrokratiaan tukehtuvaa Itävalta-Unkaria kohtaan on Musilin kehys 1900-luvun ensimmäiselle täysin modernille ihmiskuvalle.” Siltä osin kuin olen lukenut tätä Musilin eeposta, sen henkilöt ovat minusta enemmän omaa aikaamme kuin vaikkapa Marcel Proustin ja James Joycen fiktiohahmot.