Taavetissa

    

Viisi astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Olemme siirtäneet kellon herätyksen puoli tuntia myöhemmäksi. Sen verran annamme periksi syksyn pimeille aamuille. Kello soi nyt kahtakymmentä vaille kuusi. Teimme eilen, lauantaiaamuna metsälenkin sähkölinjan pohjoispuolen ulkoilualueen latu-uraa pitkin. Mennessä näimme pururadan penkillä maalatun kiven, joita erilaisia kiviä on tullut vastaan siellä ja täällä lähistöllä. Valikoimme sen postauskuvaksi. Metsässä oli sammalikossa kangastatteja, yksi herkkutatti, suppilovahveroita ja kangasrouskuja. Helena oli suunnitellut tekevänsä slaavilaista tattikeittoa. Tattilöytöjen ansiosta hänen ei tarvinnut ottaa sieniä pakkasesta, vaan ne tulivat tuoreeltaan metsästä. Luomutuotteita lähimetsästä omin käsin poimittuna. Taavetin torilla oli eilen tavallista useampia kauppiaita tarjoamassa omia tuotteitaan. Pysähdyimme katsomaan jalkineita, nastallisia talvilenkkareita, mutta ei ollut mieleisiä. Luin eilen eteenpäin Vanhan -tarinaa. Muokkaustarvetta on. Runko on kasassa, luulen, mutta joudun työstämään tekstiä vielä pitkään. Ehkä se on valmis ensi kesänä. Helena teki käsitöitä perjantaina ja eilen. Hän katsoi samalla sarjaa läppäriltä. Eilen hän piirsi lisäksi luonnoksia. Hän luki illemmalla Satu Rämön dekkaria Hildur. Minä aloitin Danten Jumalaisen näytelmän, jonka luin huolimattomasti puolitoista vuotta sitten. Alkuperäinen teos on seitsemänsadan vuoden takaa, ennen kirjanpainotaidon aikaa ja suomeksi runoeepoksen on kääntänyt Eino Leino yli sata vuotta sitten. Tekstissä on patinaa.

Iijoki-sarja

    

Luin jälleen Kalle Päätalon Iijoki-sarjan. En ole laskenut, monesko kerta se oli, mutta aina yhtä nautittava.

Kairankävijä oli ensimmäinen Kalle Päätalon kirja, jonka luin. Pidin siitä.

Iijoki-sarjan ensimmäinen lukukokemus oli, kun Ilpo luki ääneen. Meillä oli kaksi pientä tyttöä ja ehdotin ääneen lukemista ja kuuntelin ja samalla tein kotiaskareita.

Minua kiehtoo, miten Kalle kertoo. Hänen murteensa, jossa sanat ja sanonnat kuvaavat niin upeasti tilanteita, tunnelmaa ja tunteita. Voimakkaasti ja hauskasti. Elämä on ollut karua ja kovaa, leipä ei ole tullut helpolla, mutta löytyy huumoria ja tilanteen hallintaa. Työnkuvaukset tukkimetsissä ja uitoissa. Kun niin nuorena joutui raatamaan. Ihmiskuvaukset erilaisista persoonista. Uskonto, lestadiolaisuus, joka on alueella vahvana vaikuttajana ihmisten elämässä.

Luen aina muutaman vuoden jälkeen Iijoki-sarjan. Lukukokemus on tietyiltä osin sama. Pidän näistä Kallen kirjoista. Aina niistä löytyy jotain uutta. En joko muista tai sitten vain koen eri tavalla johtuen omasta iästäni tai elämäntilanteesta. Kalle kävelee tai hiihtää pitkiä matkoja ja samalla kuvaa luontoa ja maisemaa. Tuntee, miten syvästi hän kokee asioita

Erilaista elämää kuin mitä itse olen kaupunkilaisena elänyt. Pohjoisessa en ole kertaakaan käynyt. Kallen kirjoissa olen siellä.

Taavetissa

    

Kolme astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on luvussa olevia ja lukuun tulevia lainakirjoja. Helena valikoi juuri tämän Liisa Nevalaisen kirjan, koska siinä on kansikuvassa naisella punainen lierihattu. Eilen, torstaina aloitimme aamulenkin pururadalta, jatkoimme Savitaipaleentielle ja edelleen Puusepäntielle. Vanhan hiekkakuopan kohdalla Helena ehdotti, että kävisimme alhaalla. Montun pohjalle vie vanha tieura, jota tosin rankkasateet ovat uurtaneet. Metsittyneen hiekkakuopan rinteillä on mäntyjen lisäksi kellastuneita koivuja antamassa väriä. Aurinko paistoi punaisena hetken aikaa taivaanrannasta, pilvilautan alta. Ostimme eilen kaupasta lohta ja riisiä ja Helena kokkaili aineksista herkullisen aterian. Sitä on meillä myös tänään. Muutama päivä sitten, kun Helena oli lukenut loppuun Kalle Päätalon Iijoki-sarjan, ehdotin, että hän kirjoittaisi tästä lukukokemuksesta. Eilen hän alkoi viimein naputtaa tekstiä koneelle ja se on luettavana huomisen, lauantain postauksena. Minä luin ja korjailin eilen Vanhan -tarinaa. Illemmalla luin Jorge Luis Borgesin kirjaa Haarautuvien polkujen puutarha. Helena luki loppuun Liisa Nevalaisen dekkarin Punainen hattu. Hän otti seuraavaksi lukuun Satu Rämön Hildurin. Uutuusdekkari Finna on tulossa painosta tässä kuussa ja Helena haluaa lukea sitä ennen sarjan muut osat pohjustukseksi.

Taavetissa

    

Neljä astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on koivikko Saviniementien varrella. Lähdimme eilen aamulenkille ennen sarastusta. Kuutostien valaistus oli vielä päällä, kun kuljimme kävelytunnelista sen ali ja jatkoimme linkkimaston ohi alas Saviniementielle. Haavat loistivat keltaisina ja kun valo lisääntyi, erottui osassa vaahteroita ruskan värejä. Liikenne kulki vilkkaana viereistä valtaväylää pitkin. Kauppamatkalla poikkesimme kirjastossa ja Helena lainasi Liisa Nevalaisen dekkarin Punainen hattu ja Eeva Kilven runokokoelman Perhonen ylittää tien, alanimikkeenä Kootut runot 1972-2000. Helena otti eilen kutimet esiin. Hän piirsi luonnoksia ja katsoi sarjoja läppäriltä. Minä luin eteenpäin Vanhan -tarinaa ja tein vähäisiä korjauksia. Teksti vaatii vielä muokkausta. Helena alkoi lukea Nevalaisen Punaista hattua. Minä luin illalla Matti Rossin valikoimaa ja suomentamaa Jorge Luis Borgesin Haarautuvien polkujen puutarhaa, jonka luin ensimmäisen kerran neljä vuotta sitten. Jostain syystä olen aina vierastanut eteläamerikkalaista kirjallisuutta ja se tunne on vahvana edelleen. Borgesin teksti ja tyyli on lisäksi liian oppinutta minun makuuni eli en usko, että saan hänen teksteistään kaikkea irti.

Taavetissa

    

Miina Sillanpään päivä, kansalaisvaikuttamisen päivä. Mitä Miina Sillanpää terävä-älyisenä ihmisenä olisi sanonut nykyisestä sivistyneestä ja kehittyneestä maailmastamme, jossa sota ja tappaminen riehuvat järkevämmän sopuisan yhteiselon ja rauhan sijaan? – Oho. Olisiko hän voinut tai voiko kukaan nykyään elävä, täysjärkinen henkilö sanoa muuta? Kaikesta huolimatta hyvää lokakuun ensimmäisen päivän aamua. Luumäen Taavetissa oli neljä astetta pakkasta aamulla vartin yli viisi. Postauskuvana on pelargonia Helenan työpöydällä. Kukka kukkii täyttä päätä. Kylmien säiden alettua olemme nostaneet sen yöksi sisälle parvekkeelta. Eilen aamulla teimme kamerakierroksen ja niitä kuvia on tässä postauksessa. Helena teki eilen kaalilaatikkoa makaronista ja jauhelihasta ja josta osa meni pakkaseen ja samalla uunilämmöllä mustikkapiirakan valmiiseen piirakkapohjaan. Hän piirsi eilen muun ajan luonnoksia ja katsoi sarjoja läppäriltä. Minä luin eteenpäin Vanhan -tarinaa ja muokkasin paria kohtaa. Kirjastoon oli saapunut noudettavia varauksia, Helenalle Mari Moilasen Sienikirja ja minulle Jorge Luis Borgesin Haarautuvien polkujen puutarha, jonka olen lukenut ennen ja toisena Danten Jumalainen näytelmä, jonka olen myös lukenut aiemmin, tosin perin huolimattomasti. Kummasta kirjasta aloittaisi?

Taavetissa

    

Syyskuu päättyy. Kaksi astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on ilta-auringon luoma varjokuva Helenan uudesta tukkamallista kaislaverhoa vasten. Hän kyllästyi tukkaansa ja lyhensi sitä itse viikko sitten ja minä autoin tasoittelemalla hiuslinjaa. Pari päivää sitten Helena halusi saada tukastaan vielä lyhemmän. Hän näytti kädellään niskastaan kohdan, johon pitäisi tulla hiusraja. Viisi senttiä pois. Tein aikani töitä, kun lyhensin hiuksia, tasasin ja ohensin niiden päitä, kampasin välillä ja tasasin ja ohensin taas. Varsinaista valokuvaa ei ole otettu vielä ja voi olla, ettei otetakaan. Eilen teimme aamulenkin Saviniementietä länteen ja takaisin. Helenalla oli järjestelmäkamera mukana ja hän otti muutamia maisemakuvia. Avasin eilen iltapäivällä Vanhan -tiedoston ja luin sitä yli neljäkymmentä sivua. Tein muutaman korjauksen. Helena kokkasi eilen päivälliseksi tonnikalaspaghettia ja iltapäivällä mansikkaraparperikiisseliä. Siinä ohessa hän katseli sarjoja läppäriltä ja piirsi luonnoksia, enimmäkseen varisseita syksyn lehtiä. Väriläiskiä. Illalla hän luki McCall Smithin kirjaa Botswanan iloiset rouvat. Minä valikoin luettavaksi sunnuntaina iltamyöhällä omasta hyllystämme Juhani Syrjän novellikokoelman Syysmatka ja jonka luin eilen loppuun.