Luin jälleen
Kalle Päätalon Iijoki-sarjan. En ole laskenut, monesko kerta se oli, mutta aina
yhtä nautittava.
Kairankävijä oli
ensimmäinen Kalle Päätalon kirja, jonka luin. Pidin siitä.
Iijoki-sarjan ensimmäinen
lukukokemus oli, kun Ilpo luki ääneen. Meillä oli kaksi pientä tyttöä ja ehdotin
ääneen lukemista ja kuuntelin ja samalla tein kotiaskareita.
Minua kiehtoo,
miten Kalle kertoo. Hänen murteensa, jossa sanat ja sanonnat kuvaavat niin
upeasti tilanteita, tunnelmaa ja tunteita. Voimakkaasti ja hauskasti. Elämä on
ollut karua ja kovaa, leipä ei ole tullut helpolla, mutta löytyy huumoria ja
tilanteen hallintaa. Työnkuvaukset tukkimetsissä ja uitoissa. Kun niin nuorena
joutui raatamaan. Ihmiskuvaukset erilaisista persoonista. Uskonto, lestadiolaisuus,
joka on alueella vahvana vaikuttajana ihmisten elämässä.
Luen aina
muutaman vuoden jälkeen Iijoki-sarjan. Lukukokemus on tietyiltä osin sama.
Pidän näistä Kallen kirjoista. Aina niistä löytyy jotain uutta. En joko muista
tai sitten vain koen eri tavalla johtuen omasta iästäni tai elämäntilanteesta.
Kalle kävelee tai hiihtää pitkiä matkoja ja samalla kuvaa luontoa ja maisemaa.
Tuntee, miten syvästi hän kokee asioita
Erilaista elämää
kuin mitä itse olen kaupunkilaisena elänyt. Pohjoisessa en ole kertaakaan
käynyt. Kallen kirjoissa olen siellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti