Viisi astetta
aamulla Luumäen Taavetissa. Olemme siirtäneet kellon herätyksen puoli tuntia myöhemmäksi.
Sen verran annamme periksi syksyn pimeille aamuille. Kello soi nyt kahtakymmentä
vaille kuusi. Teimme eilen, lauantaiaamuna metsälenkin sähkölinjan pohjoispuolen
ulkoilualueen latu-uraa pitkin. Mennessä näimme pururadan penkillä maalatun
kiven, joita erilaisia kiviä on tullut vastaan siellä ja täällä lähistöllä. Valikoimme
sen postauskuvaksi. Metsässä oli sammalikossa kangastatteja, yksi herkkutatti,
suppilovahveroita ja kangasrouskuja. Helena oli suunnitellut tekevänsä
slaavilaista tattikeittoa. Tattilöytöjen ansiosta hänen ei tarvinnut ottaa
sieniä pakkasesta, vaan ne tulivat tuoreeltaan metsästä. Luomutuotteita lähimetsästä
omin käsin poimittuna. Taavetin torilla oli eilen tavallista useampia
kauppiaita tarjoamassa omia tuotteitaan. Pysähdyimme katsomaan jalkineita,
nastallisia talvilenkkareita, mutta ei ollut mieleisiä. Luin eilen eteenpäin
Vanhan -tarinaa. Muokkaustarvetta on. Runko on kasassa, luulen, mutta joudun
työstämään tekstiä vielä pitkään. Ehkä se on valmis ensi kesänä. Helena teki
käsitöitä perjantaina ja eilen. Hän katsoi samalla sarjaa läppäriltä. Eilen hän
piirsi lisäksi luonnoksia. Hän luki illemmalla Satu Rämön dekkaria Hildur. Minä
aloitin Danten Jumalaisen näytelmän, jonka luin huolimattomasti puolitoista vuotta
sitten. Alkuperäinen teos on seitsemänsadan vuoden takaa, ennen kirjanpainotaidon
aikaa ja suomeksi runoeepoksen on kääntänyt Eino Leino yli sata vuotta sitten.
Tekstissä on patinaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti