Tilkankadulla

    

Plus yksi aste. Kuusi metriä itätuulta. Saimme joulukuusen sisäpihalle. Ensin se oli vain kuusi, jonka jotkut työntekijät kiikuttivat paikalle, putkimaiseen pakettiin topattu parimetrinen kuusipuu, mutta jossain välissä iltaa, kun jo hämärsi, siihen olivat ilmestyneet valot. Hyvän näköinen. Toivotaan vain, että se ei kuluta paljon sähköä, kun se keksintö on käynyt vähiin maailmassa. Helena keräsi toissapäivänä ompelukoreihin samanpaksuisia lankakeriä ja alkoi eilen kutoa tai virkata jotain uutta. Hän luki Leena Lehtolaisen Henkivartijan ja varasi kaksi muuta kirjastosta. Osa kolme on jo noudettavissa, mutta kakkosta kaipailemme. Kirjoitin omaa Gaz matkaan -tekstiäni. Olen siinä sivulla 714. Luin myös muutaman sivun Galbraithin Rahaa. Eilisissä Qatarin jalkapallopeleissä ei tullut varsinaisia yllätyksiä. Lohkovaiheen ensimmäinen kierros tuli päätökseen. Työ- ja arkiviikko päättyy. Siirrymme viikonloppuna adventtiaikaan.

Tilkankadulla

    

Jouluun on kuukausi. Teimme eilen ratikka-ajelun Jätkäsaareen. Kympin päättäriltä Lasipalatsin pysäkille ja Simonkadulta ysillä perille. Kävelimme muun jonon mukana vanhaan tiilimakasiiniin ja saimme siellä kahdet rokotukset. Toiminta oli tehdasmaista liukuhihnaa ja teki vaikutuksen. Jonottaminen ei ollut mitään seisomista, vaan siirryimme koko ajan eteenpäin ja hoitohenkilö luetteli sermien takana piilossa olevien vapaiden rokotuspisteiden numeroita, viittoi ja näytti käsillään kuin liikennepoliisi. Tietokoneelta ei tainnut löytyä meikäläisen rokotushistoriaa tai sitten sairaanhoitaja testasi ja kyseli muuten, toinen piikki toiseen olkaan ja toinen toiseen, kehotus olla rasittamatta itseään ja muistutus viidentoista minuutin odotusajasta tarkkaamossa ennen kuin saa lähteä. Istuimme sen aikaa, tarinoimme, katsoimme kännyköistä miten peli oli päättynyt ja lähdimme ulos rakennuksesta satama-altaan puolelle. Helsinkiä tältä kulmalta. Meillä oli molemmilla liukuesteet talvilenkkarien kantapäissä ja ne olivat tarpeen sekä Pikku Huopalahden päässä että Jätkäsaaressa, vaikka kulkuväylät olivat hiekoitetut. Piti mainita jo eilisessä postauksessa, että eleissään ikoninen Stephanie Frappart näkyi olevan jossain ottelussa neljäntenä erotuomarina, hienoa ja eilen taisi olla kahdessa ottelussa nainen neljäntenä oikeudenjakajana. Saksa sitten hävisi, vaikka pääsi tekemään rankkarimaalin. Japani loisti. Hyvä Japani.

Tilkankadulla

   

 

Kolme astetta pakkasta. Koillistuulta viisi metriä sekunnissa. Helena sai käsityön valmiiksi. Pieni palapeitto. Pikku Huopalahti oli osin ohuessa riitteessä, kun kävelimme eilen Munkkiniemeen kirjastoon. Emme olleet ajatelleet, että pakkasjakso olisi ollut niin pitkä, että mataliin merenlahtiin muodostuu jäätä. Paluumatkalla poikkesimme leipomoon kahville ja ostimme mukaan pari lämpimäisleipää. Jalkapallokisoissa oli yllätys, kun Argentiina hävisi Saudi-Arabialle yksi kaksi. Vai pitäisikö kirjoittaa, että piristävä käänne, kun Saudi-Arabia kiri pelin toisella puoliajalla tasoihin ja voittoon asti. Hyvä Saudi-Arabia. Kaksi ottelua päättyi maalittomina tasapeleinä ja pistejakoon. Illan päätösottelussa Ranska oli Australiaa parempi neljä yksi. Tätä kirjoittaessani tuli mieleen Juhani Peltosen kirja Elmo ja siitä Dervangan kisat vai oliko se Dervangan suurkisat tai maailmankisat? Niin ne tulivat, Qatarin kisat. Peltonen voisi olla nyt huvittunut tai ihmeissään. Helena lukee Leena Lehtolaisen kirjaa Henkivartija. Gaz matkaan -käsikirjoitukseni eteni eilen kolme sivua. Olen siinä sivulla 703. Luin myös lyhyen kappaleen Galbraithin kirjaa Raha. Faktaa ja asiaa.

Tilkankadulla

    

Aste pakkasta. Itätuulta viisi metriä. Pilvistä, mutta nyt aamulla parhaillaan ei sada lunta ja säätieto lupaa poutaa pariksi päiväksi. Tilkankadun yksityiskohtia: Vihreä seinäpinta erottuu valkoista maanpintaa vasten. Sinisiä pylväitä. Yksityiskohtia, joiden ohi kulkee helposti huomaamatta. Meidän rappukäytävän hiirenkoloasetelman postilaatikossa näkyy olevan postilähetys. Helena luki Clarken Avaruusseikkailu 2001 -kirjan. Hänelle tuli lukiessaan mieleen siitä tehty Kubrickin elokuva. Kirjan voi palauttaa ja noutaa samalla seuraavan saapuneen varauksen. Minä naputin pelien ohessa lisää Gaz matkaan -tarinaa. Se on sivulla 700. Aloin lukea Galbraithin kirjaa Raha, muutaman sivun. Olen lukenut sen aiemmin noin kaksikymmentä vuotta sitten. Eilen oli täysi pelipäivä Quatarissa. Maaleja on tullut reippaasti. Ensimmäinen tasapeli myöhäisottelussa USA:n ja Walesin välillä. Eri televisiokanavien urheilutoimitukset tekevät täyttä päivää. Urheilu työllistää.

Tilkankadulla

    

Kaksi astetta pakkasta. Totuttelemme talveen. Eilen päiväkävelyllä näimme kanootin vesillä. Joku meloi virtaa ylöspäin. Mielikuvitusvirtaa. Sorsat narskuttivat. Tuuli rannassa vaatteiden läpi. Jalkapallon mm-kisat alkoivat Quatarissa. Aukaisimme television puoli tuntia ennen ottelun alkua. Siellä meni kisastudio, luki ohjelmatiedoissa, mutta menossa oli kuitenkin jonkinmoinen yhteiskuntapoliittinen keskustelukerho ja paneeli. Kisastudio? Aihe oli jalkapallokisat, ajattelin, mutta tämä pääasia oli unohdettu ja ohitettu. Se oli kai sivuseikka jonkin isomman haloon rinnalla. Boikotti? Ahaa, senkö takia, koska Suomen jalkapallomaajoukkue ei selviytynyt kisoihin? Iltakuudelta alkoi avausottelu, jonka isäntämaa hävisi nolla kaksi. Ecuador voitti. Tänään on peräti kolme ottelua. Eilen Helena neuloi tilkkutäkkiä. Hänellä oli valmiina nippu isoäidin neliöitä, joita hän alkoi sommitella joksikin peitoksi. Tai verhoiksi. Helena lukee unikirjana Clarken kirjaa Avaruusseikkailu 2001. Minä luin loppuun Pulkkisen Elämän herrat. Mielenkiintoinen teos, vaikka en kohdakkoin välittänyt siitä kovin paljon. Kiihkeys ja kannanotto. Protestimieliala. Kirjailija puhuu suunsa puhtaaksi, antaa tulla. Johtuuko tendenssi pahoinvoinnista? Kirjoitin kahdessa työrupeamassa yhdeksän sivua omaa Gaz matkaan -tarinaani. Sitä on nyt 694 sivua ja kasvaa vain.

Tilkankadulla

    

Sataa hiljalleen lunta. Ensilumi lankesi eilen puoliltapäivin Tilkankadun sisäpihalle. Olimme hetken päivälevolla ja kun avasin silmäni, näin sälekaihdinten pilkkomaa vipatusta. Lunta, sanoin ääneen. Joo joo, Helena vastasi. Jatkoin: Tai lintuparvi. Tai mehiläispesä on lähtenyt liikkeelle. Maa sai verkalleen ohuen valkoisen lumipeitteen, jota ruohonpiikit koristavat. Jääkö se? Tuttu kysymys joka syksy. Siinä ja siinä. Helena ahkeroi eilisen aikana keittiön ikkunaverhon valmiiksi. Laitoin sen riippumaan paikoilleen. Se täytyy vielä silittää ja samalla vähän venyttää sitä. Minä luulin, että tällainen paksu verho olisi painavampi, mutta ainakin verhonnipsut näyttävät pitävän siinä ihan hyvin. Kirjoitin seuraavat seitsemän sivua Gaz matkaan -tarinaa, jota on nyt 685 sivua. Iltapäivällä luin vajaat sata sivua Matti Pulkkisen kirjaa Elämän herrat. Harrastajakirjoittaja kirjoitti tunnistettavan novellin paikallisesta kappalaisen vaimosta, kolmesta pienestä lapsesta ja miehestä, kuvitteli mitä kaikkea naisen päivään kuuluu yrittäessään pitää kotia kunnossa ja syöttää, pesettää, ulkoiluttaa ja kasvattaa lapsia oikeaoppisesti. Sitten harrastajakirjoittaja vei tekstin kappalaiselle, toiselta ammatiltaan kirjailija, luettavaksi ja arvioitavaksi ja luki sen tekstin tämän vaimokin. Kappalainen antaa suullisena monikymmensivuisen vapaan kritiikin lukemastaan ja samalla elämästään, itsestään ja vaimostaan ja jälkimmäisen henkisistä vaikeuksista. Kirja muuttui taas kiinnostavaksi ja nyt kiinnostaa miten se päättyy?

Tilkankadulla

   

 

Kolme astetta pakkasta. Pakkaset tulivat. Vietämme merkkipäivää, sillä tänään on kulunut kaksi kuukautta muuttopäivästä. Syyskuun yhdeksästoista muutimme Luumäen Taavetista Helsingin Pikku Huopalahden Tilkankadulle. Se päivä tuntuu olevan jossain kaukana ja meistä molemmista, Helenasta ja minusta on tuntunut kuin olisimme asuneet täällä uudessa kodissamme jo vaikka kuinka pitkään. Ajan outoja olemuksia, pitkiä päiviä ja lyhyitä päiviä, nopeasti ohi virtaavia viikkoja ja vauhdikkaita viikonloppuja. Tänään on myös jalkapallon mm-kisojen aatto. Näistä kisoista on ollut ennakkoon paljon suunpieksentää. Voisiko väittää, että kun politiikka sekaantuu urheiluun, urheilu menettää puhtautensa. Siitä tulee likaista. Helena luki eilen loppuun Murakamin kirjan Miehiä ilman naisia ja otti seuraavaksi luku- ja unikirjaksi Clarken kirjan Avaruusseikkailu 2001. Menikö se nimi noin? Helena on tehnyt edelleen käsitöitä, isoäidin neliöitä keittiön verhoa varten. Tänään hän aikoo liittää tämän uuden neliörivin verhon pituudeksi ja mallaa onko se nyt tarpeeksi pitkä? Minä naputtelin lisää sivuja Gaz matkaan -käsikirjoitukseen. Etenen sivulla 678. Luin myös Matti Pulkkisen Elämän herrat -teosta, jossa kirjailija irrottelee kuvaamalla kolmen lapsen äidin riemunkirjavaa elämää yksin tenavien kanssa. Pulkkinen on asettanut miehen ja isän kirjailijaksi, joka sulkeutuu omaan työhuoneeseensa ja lähinnä neuvoo vaimoaan esimerkiksi imetysasioissa. Elämän herrat parani merkittävästi. Asia vie eikä Pulkkinen koukeroi kaunoa.