Kolme astetta pakkasta. Pakkaset tulivat. Vietämme merkkipäivää, sillä tänään on kulunut kaksi kuukautta muuttopäivästä. Syyskuun yhdeksästoista muutimme Luumäen Taavetista Helsingin Pikku Huopalahden Tilkankadulle. Se päivä tuntuu olevan jossain kaukana ja meistä molemmista, Helenasta ja minusta on tuntunut kuin olisimme asuneet täällä uudessa kodissamme jo vaikka kuinka pitkään. Ajan outoja olemuksia, pitkiä päiviä ja lyhyitä päiviä, nopeasti ohi virtaavia viikkoja ja vauhdikkaita viikonloppuja. Tänään on myös jalkapallon mm-kisojen aatto. Näistä kisoista on ollut ennakkoon paljon suunpieksentää. Voisiko väittää, että kun politiikka sekaantuu urheiluun, urheilu menettää puhtautensa. Siitä tulee likaista. Helena luki eilen loppuun Murakamin kirjan Miehiä ilman naisia ja otti seuraavaksi luku- ja unikirjaksi Clarken kirjan Avaruusseikkailu 2001. Menikö se nimi noin? Helena on tehnyt edelleen käsitöitä, isoäidin neliöitä keittiön verhoa varten. Tänään hän aikoo liittää tämän uuden neliörivin verhon pituudeksi ja mallaa onko se nyt tarpeeksi pitkä? Minä naputtelin lisää sivuja Gaz matkaan -käsikirjoitukseen. Etenen sivulla 678. Luin myös Matti Pulkkisen Elämän herrat -teosta, jossa kirjailija irrottelee kuvaamalla kolmen lapsen äidin riemunkirjavaa elämää yksin tenavien kanssa. Pulkkinen on asettanut miehen ja isän kirjailijaksi, joka sulkeutuu omaan työhuoneeseensa ja lähinnä neuvoo vaimoaan esimerkiksi imetysasioissa. Elämän herrat parani merkittävästi. Asia vie eikä Pulkkinen koukeroi kaunoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti