Tilkankadulla

       

 Maaliskuun viimeinen päivä. Kolme astetta pakkasta Helsingin Pikku Huopalahdessa. Eilen kiersimme jälleen keskipäivällä lahden rannassa. Jää sulaa välillä ja yökylminä jäätyy uudestaan. Lokkeja seisomassa jäällä. Otin kuvia kännykällä ja Helena isolla kameralla. Helena piirtää ja sommittelee kukkaketoja, piirtää niitä olohuoneen sohvalla, katsoo televisiota ja siirtyy välillä makuuhuoneeseen työpöydän ääreen ja viimeistelee akvarellin valmiiksi. Minä edistyin eilen 41 sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Jos käy hyvin, saan käytyä tänään loppuun käsikirjoituksen ensimmäisen osan. Eilen luimme iltapäivän lukutunnilla U-kirjaimesta Günter Grassin kirjassa Grimmin sanat. Kirjan on suomentanut Oili Suominen, Grassin luottosuomentaja ja kansi on Jenni Saaren. Aakkosjärjestys ei etenekään säntillisen saksalaisesti niin kuin olettaisi. Grass mainitsee, että Saksassa 1800-luvun lopussa kaikki muuttui, kolme yhdistymissotaa sotki asioita ja elämänkulkua ja ainoa saksalaisille yhteinen asia oli sanakirjatyön jatkaminen, jota riitti seuraavalle vuosisadalle asti. Jatkoin eilen Miki Liukkosen kirjan Elämä: Esipuhe pitkien, kaartelevien ja kääntyilevien lauseiden parissa. Luin lisäksi loppuun Sienilehden artikkelit ja palaan Tyyne Saastamoisen runokoelmaan Ruhtinaslintu. Helenalla on yöpöydällä minun kaunokirjoitusvihkoni lisäksi nyt myös Sienilehti ja alimpana Ernest Hemingwayn Afrikan vihreät kunnaat. Erilaista kirjallisuutta.

Tilkankadulla

    

Mustarastas piti konserttia nyt puoli kuusi aamulla, kun kävin parvekkeella haistelemassa ilmaa. Pakkasta on melkein kymmenen astetta. Kevätkylmiä. Eilen Helena pääsi kuvaamaan isolla kameralla ja pitkällä objektiivilla harmaahaikaraa keskipäivän aikaan Pikku Huopalahden takana ruovikon laidassa. Tuuli kävi kylmänä ja taivas oli pilvessä. Eilen etenin 26 sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Menossa loppupuoli ensimmäisestä osasta. Helena akvarellaa ja virkkaa. Hän sai minulta lahjaksi kaunokirjoituksella täytetyn vihon, jossa on päiväkirjaseurantaa viime vuoden marras-joulukuulta. Vihko näkyy olevan sängyn vieressä jakkaralla. Iltapäivän lukutunnilla luin ääneen K-kirjainta Günter Grassin kirjassa Grimmin sanat. Jacob Grimm menehtyy kesken F-sanojen etsintää. Hän kirjoitti teräskynällä, kun Wilhelm-veli käytti sulkakyniä. Grimmin veljekset eivät olleet näkemässä niitä vuosia, kun Saksan pikkuvaltiot yhdistyivät katkerien sotien kautta. Sota taitaa olla synonyymi katkeralle ja kaikelle negatiiviselle ja ei-toivotulle. Kohta olen lukenut neljänneksen Miki Liukkosen hitaasti etenevää kirjaa Elämä: Esipuhe. Mietin miltä kirjailijan teksti tuntuisi tai millaista se olisi, jos tekijä keskittyisi harvempiin henkilöihin? Pelkkä valintakysymys, syväluotausta vai hajaluotausta. Sanoja.

Tilkankadulla

    

 Eilen paistoi päivällä aurinko. Kävimme ulkona syömässä, burgeraterian ja kiersimme sen jälkeen Pikku Huopalahden rantaa. Muuttolintuja oli kevään kiihkoisina sulalla lahdella ja rannassa olevalla jääkaistaleella. Edistyin eilen 23 sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena tekee akvarellejaan ja piirtää kissoja. Hän luki Gaz matkaan -tarinan kolmatta osaa pyykkituvassa ja minä otin sinne mukaan Sienilehden. Iltapäivän ääneenlukutunnilla oli vuorossa f-kirjain Günter Grassin kirjassa Grimmin sanat. Grimmin veljesten aikaan Saksa oli jakaantuneena pieniin ruhtinaskuntiin. Grassin aikana Saksa soti, jaettiin rauhateossa kahteen leiriin ja yhdistyi ajastaan. Illemmalla luin kolmekymmentä sivua Miki Liukkosen kirjaa Elämä: Esipuhe. Kirjailija pitää tyylinsä, pysyy tahdissa. Mietin kirjoittamistapahtumaa. Riitta Jalonen toi julki, että hän kirjoittaa kirjansa ensin käsin. Miki Liukkonen tuskin tekee niin. Ehkä hän puhuu tekstinsä kännykkään, siirtää sanat tietokoneelle ja editoi niitä sitten tarpeen mukaan? Sanamegalomaanisia, loputtoman tuntuisia tuotoksia. Helena vitsaili eilen, että olet kohta lopussa Liukkosen kirjassa. Joo, melkein neljännes luettu. On uusittava laina ainakin kerran.

Tilkankadulla

 

Talvinen sää jatkuu. Lunta satoi eilen iltaan asti. Turvauduimme kauppareissulla taas piikkeihin talvilenkkarien kannoissa. Gaz matkaan -käsikirjoituksessa korjasin aamupäivärupeaman yhtä rappukäytäväkohtausta. Jäsentelin sitä uudestaan ja poistin ylimääräistä. Koko päivän aikana sain käytyä läpi viisitoista sivua. Noin kolmannes käsikirjoituksesta on nyt luettu ja paikkailtu. Viikko meni siihen. Helena akvarellaa yleensä aamupäivän aikaan. Päivemmällä hän virkkaa. Viime päivinä ei ole tullut pelkästään isoäidin neliöitä, vaan myös jotain kapeaa liinaa. Lukutunnilla oli vuorossa ja järjestyksessä E-kirjain tai e-kirjain, koska Jacob kirjoitti kaikki sanat pienin kirjaimin. E niin kuin Ehe. Kun Grimmin veljien sisko meni naimisiin, Jacob ja Wilhelm pohtivat kumpi heistä menisi naimisiin ja Wilhelm teki sen. Jacob seurasi mukana bonuksena. Ja taisi niitä olla lisänä muutakin perhekuntaa. Uusperhe sekin. Olen lukenut melkein kaksisataa sivua Miki Liukkosen kirjaa Elämä: Esipuhe. Tekstiä kertyy kuin mattoa, sanamattoa, jota kirjailija suoltaa ja lykkää tulemaan tasaisena virtana. Loimet pysyvät samoina tässä matossa, joka on jotain sanaräsyä, mutta loimet erottuvat vain himmeinä muusta kudoksesta. Helena lukee vuoroin Sienilehteä ja vuoroin Hemingwayn kirjaa Afrikan vihreät kunnaat. Sienestystä ja suurriistanmetsästystä.

Tilkankadulla

    

Lunta tulvillaan nyt viikon alkaessa myös Helsingin Pikku Huopalahdessa. Eilen kävelimme päivällä Tilkankatua ja Mannerheimintietä Töölöntullin kohdalle ja takaisin. Saatoimme yhtä vierasta, joka kävi ilahduttamassa meitä. Kävin eilen läpi kymmenen sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Lukutunnilla oli Günter Grassin kirjassa Grimmin sanat vuorossa D-kirjain, joka oli Wilhelmin vastuulla. Luin taukohetkillä artikkeleita tuoreesta Sienilehdestä ja Helena otti sen illalla unilukemisiksi. Hän teki eilen yksinomaan käsitöitä tavanomaisten taloustöiden ohella. Lauantaina Helena leipoi sämpylöitä ja eilen omenatortun. Minä osallistun astiantiskaajana. Luin eilen myös muutaman sivun Miki Liukkosen kirjaa Elämä: Esipuhe. Kirjassa hajanaisesti esiintyvät tai vierailevat henkilöt ajelehtivat ja törmäilevät toisiinsa erinäisten projektien kautta ja parissa. Tietotekniikkaa, kameroita ja elokuvaa. Tavallisia nyky-yhteiskunnan ihmisiä. Osa outoja, jotkut vielä oudompia. Kirjailija ei suostu sanomaan mitään lyhyesti eikä yksinkertaisesti, vaan liikkeellä ollaan koko ajan maratonihengessä. Kiitoksia, minulla on aikaa ja riittää mielenkiintoa. Iltaviimeiseksi katsoimme jälleen yhden elokuvan. Suomen miesten jalkapallomaajoukkue otti vieraspelissä yksi nolla -voiton Pohjois-Irlannista ja avasi pistetilinsä.

                                        

Tilkankadulla

    

 Kesäaika alkoi tänään sunnuntaina. Eilen illalla satoi vähän lunta ja josta jäi nurmikoille valkea kerros. Aste pakkasta nyt aamulla täällä etelärannikolla. Kiersimme eilen päivällä Pikku Huopalahden rantaväylällä. Muutamia valkoposkihanhia on palannut muuttomatkaltaan. Sorsat muodostavat pareja ja etsivät pesäpaikkoja. Jäät ovat lähteneet lahden pohjukasta, mutta kohvaa on vielä keskemmällä lahtea ja siellä näkyi kaksi tai kolme joutsenta jäällä. Ohikulkijoilla oli kiikareita kaulassaan. Teimme eilen omia kulttuuriharrastuksiamme, Helena maalasi akvarelleja, teki luonnoksia, piirteli ja virkkasi välillä televisiosarjojen tahdissa. Minä luin ja kävin läpi jälleen 38 sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Iltapäivän lukutunnilla luin ääneen Günter Grassin kirjaa Grimmin sadut. Grass kertoo Grimmin veljeksistä, jotka elivät 1800 -luvulla ja vaihtaa välillä omiin kokemuksiinsa reilu vuosisata myöhemmin ja kuinka hän joutui ihmisten hampaisiin politiikan ja kannanottojensa takia. Jotkut viisaat ovat sanoneet, että kaikki on politiikkaa, jos muistan oikein. Ja eiköhän kaikki ole myös kulttuuria, olla ja elää ihmisenä on kulttuuriteko? On valintoja, on puhetta, on kirjoituksia. On odotuksia ja toiveita ja osa niistä voi jopa toteutua, onneksi.

Tilkankadulla

    

 Sataa silkkaa vettä. On kai satanut koko yön ja sadepisarat ropisevat nyt ikkunaan ja ikkunanaluspeltiin. Tunnelmallista. Eilen luimme molemmat muun muassa Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Minä luin ensimmäistä osaa, olen siinä sivulla 176 ja Helena luki aamusella pyykkituvassa kännykästä käsikirjoituksen kolmatta osaa. Kun istuin vuorollani ovivahtina pyykkituvassa, luin Tyyne Saastamoisen runokoelmaa Ruhtinaslintu, jossa on valikoima runoja vuosilta 1960 – 1986. Miki Liukkosen Elämä: Esipuhe on liian iso kirja kiikutella mukanaan. Ei taskukirja. Helena lukee unilukemisina Hemingwayn kirjaa Afrikan vihreät kunnaat. Suurriistaa ampumassa. Ääneenlukutunnilla jatkoimme Günter Grassin kirjaa Grimmin sanat. B -kirjain tuli luettua. Posti toi Sienilehden. Luettavaa riittää. Helena tekee lisäksi akvarelleja. Kun katsoimme iltamyöhällä jalkapalloa televisiosta, hän piirsi tussiluonnoksia kirjoista, joista kirjaimet sinkoilevat.