Tilkankadulla

    

Sadetta nyt aamulla täällä etelärannikolla. Eilen meillä oli sattumoisin asioita keskustassa, joten Marjan päivästä tuli samalla puoliksi kaupunkipäivä. Kävelimme Kallion aurinkoisilla kaduilla, otimme muutamia kännykkäkuvia, katsoimme antikvariaattien näyteikkunoita ja poikkesimme sisälle yhteen kierrätyskeskukseen, josta Helena löysi kerän vihreää lankaa. Teimme tutustumiskierroksen Hakaniemen halliin, joka oli entisensä. Torilla ei näkynyt kotimaisia omenoita. Niiden aika ei ole vielä. Söimme Mäkkärissä. Ajoimme bussilla Rautatientorille, Helena jatkoi Sokokseen ja minä käännyin Oodiin. Olin tarkistanut, että siellä on hyllyssä Sinikka Vuolan ja Tommi Melenderin yhteisteos Maailmojen loput. Olen lukenut sen 2019, mutta tekee mieli lukea se uudestaan. Eilen aamulla luin ja korjailin kuusi sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Luin iltapäivällä loppuun Ford Madox Fordin kirjan Kelpo sotilas. Pidin siitä. Ehkä olen lukenut sen ennen. En muista kuitenkaan miltä se tuntui silloin. Nyt tarina vaikutti hieman pitkitetyltä, mutta toisaalta kirjailijan valitsema esitystyyli vaati verkkaista, vähittäistä ja perusteellista asioiden käsittelyä. Kannatti lukea, ehdottomasti. Helena lukee Westlaken Tappoaikaa. Hän sai minulta Marjan päiväksi kaunokirjoituksella täytetyn päiväkirjavihon, joka kattaa vajaan kuukauden ajanjakson kesäkuun puolelta heinäkuuhun. Katsoimme illalla Areenasta Espanjan ja Ruotsin välisen välieräottelun, jonka Espanja voitti kaksi yksi ja ottelee viikonlopulla maailmanmestaruudesta.

Tilkankadulla

    

Sunnuntaina otin metsästä tullessa taas kerran kuvan Tilkasta. Siitä tuli puoliksi Pisan torni, mutta Helena oikaisi sen kännykällään. Kuva sopii siihen, että vietämme tänään Marjan päivää. Vuosi sitten tänä päivänä kävelimme ensimmäisen kerran Tilkankatua pitkin. Lämmin elokuun keskipäivä. Vuokra-asunnon näyttö C-rapussa. Kaksio. Seuraavana päivänä olimme menossa tekemään vuokrasopimusta siitä, kun hakuvahti löysi samasta asuntokiinteistöstä, A-rapusta, yhtäläisen kaksion, sama vuokra, mutta pari neliötä enemmän, joten vaihdoimme siihen. Aloimme silloin tehdä muuttoa Taavetista Helsinkiin, joka muutto toteutui syyskuun yhdeksästoista. Onko muuten viidestoista elokuuta myös kansainvälinen isoäidinneliöpäivä? Eilen luin ja muokkasin kymmenen sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena löysi jonkin uuden sarjan televisiosta ja virkkasi sitä katsoessaan. Hän alkoi lukea Donald Westlaken dekkaria Tappoaikaa. Minä luin sivun verran Franz Kafkan loputtomia kirjeitä, Briefe an Milena ja loppupuolelle Ford Madox Fordin kirjan Kelpo sotilas. Kirja on tullut julki vuonna 1915. Ei niin vanhaa aikaa kuin Dickensin kertomuksissa, mutta hevosien ja höyrylaivojen aikakautta. Ja englantilaiset sotilaat ovat palveluksessa Intiassa ja paremman luokan perheissä on enemmän tai vähemmän palvelijoita.

Tilkankadulla

    

Eilen, sunnuntaina olin jälleen liikkeellä aamuvarhaisella. Ajoin aamun ensimmäisellä bussivuorolla Espoon Lakistoon ja jäin Mustasillan pysäkille Rinnekodin tien varressa. Löysin metsästä haapa- ja kangasrouskuja, kehnäsieniä ja muutaman tatin. Keräsin samalla pikkupurkillisen mustikoita. Näin kaksi yksittäistä valkokärpässientä. Kehä kolmosen jälkeen oli usvaa suonnotkossa. Luukkiin tullessa näin kaksi lammasta pienellä laidunalalla. Vasta iltapäivällä päivätorkkujen jälkeen jaksoin paneutua Gaz matkaan -käsikirjoitukseen. Edistyin kahdeksan sivua. Helena katsoi samaan aikaan Skotlannin Premiershipin ottelua Aberdeen Celtic, joka päättyi yksi kolme. Hän virkkaa ja luonnostelee kissatöitä. Minä luin illansuussa Ford Madox Fordin Kelpo sotilasta. Olen sen puolivälissä. Illalla katsoimme Villarrealin ja Betisin välisen ottelun, joka päättyi yksi kaksi. Huomasimme vasta nyt, että Villarrealin nimi on kahdella ärrällä. Pelin jälkeen istuimme parvekkeella. Pilvet väistyivät sen verran, että tähdet Deneb ja Vega näkyivät.

Tilkankadulla

    

 Mustaa, tuoretta asvalttia ja ratikkakiskot paikoillaan upotettuna asvalttiin. Hienoa. Helsingin Korppaanmäentien rinteen remontti ylös Mannerheimintielle on valmistunut. Kelpaa kävellä, ajella autolla, polkupyörillä ja muilla kulkupeleillä ja kelpaa kävellä ja juosta ja jäädä ihastelemaan katunäkymää. Vielä muutama päivä sitten kadunosa oli työmaana ja rajattuna suoja-aidoin ja tuntui mahdottomalta, että se valmistuisi viikonlopuksi. Ulkoilimme eilen pidennetyn kauppareissun verran ja otimme kuvia kännyköillä. Pääskysiä näkyy yhä. Iltapäivällä oli varsin aurinkoista täällä Pikku Huopalahdessa. Erotimme kapean kuunsirpin taivaalla. Illalla näimme kesäkolmion tähdet ja Arcturuksen lännen puolella. Eilinen oli ruhtinaallinen jalkapallolauantai, ensin kaksi ottelua naisten MM-jalkapalloa ja iltapäiväviideltä valioliigaa ja illalla la ligaa. Naisten otteluissa Australia voitti Ranskan maalittoman tasapelin jälkeen rangaistuspotkuilla ja selvisi mitalipeleihin. Ranskan valmentaja vaihtoi taktisesti pelin viime minuuteilla rankkarispesialistimaalivahdin mukaan peliin, mutta se ei auttanut. Englanti voitti Kolumbian kaksi yksi. Maalit olivat pelitilanneosumia. Kävin eilen aamulla kymmenen sivua läpi Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena virkkasi telkkua katsoessaan. Luin sivun verran Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena ja Helenalla oli sänkylukemisina Tyyne Saastamoisen Vieras maa -runoteos, jonka pariin hän palaa aina, kun mikään muu ei tunnu oikealta.

Tilkankadulla

    

 Aamut pimenevät jo. Nyt lauantaina aamulla puoli kuusi on täällä etelärannikolla niukasti kaksitoista astetta. Eilen teimme ennen kauppareissua kamerakierroksen. Raitilla oli paikoin vesilätäköitä menneen päivän jäljiltä. Helena otti kuvia järjestelmäkameralla. Iltapäivällä otimme aurinkoa ja luimme parvekkeella. Helena luki loppuun Leena Krohnin Umbran ja minä aloitin Ford Madox Fordin kirjan Kelpo sotilas. Luulen, että olen lukenut sen joskus ennen. Eilen oli kaksi puolivälieräottelua jalkapallon naisten MM-kisoissa. Espanja Hollanti ratkesi jatkoajan jälkeen kaksi yksi. Espanja jatkaa välierään. Japani Ruotsi päättyi yksi kaksi normaalipeliajalla. Ruotsi pelaa seuraavaksi Espanjaa vastaan loppuottelupaikasta. Helena veikkasi oikein ja minä vikaan. Tänään kohtaavat Australia Ranskan ja Englanti Kolumbian. Eilen käynnistyi 2023 – 24 -jalkapallokausi. Valioliigan avausottelussa Burnley hävisi hallitsevalle mestarille Manchester Citylle nolla kolme. Etenin eilen yhdeksän sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Vauhti ei huimaa.

Tilkankadulla

    

Koululaiset olivat joukolla liikkeellä eilen ensimmäisenä päivänä kesälomansa jälkeen. Oli siksi hieman erilaista käydä aamulla kaupassa ja kun kiersimme kameran kanssa, koululaisten hälinä kuului välitunnilta tai pelikentältä. Pirteitä, nuoria ääniä. Muutamia pääskysiä näkyi taivaalla. Kiersimme katsomaan Pikku Huopalahden pohjukan toiselle puolelle keltaista rantakasvustoa. Pietaryrttejä ja ahdekaunokkeja seassa. Etenin eilen yksitoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Luin loppuun Charles Dickensin romaanin Suuria odotuksia. Sen on suomentanut Alpo Kupiainen ja se ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi 1934. Vuonna 1960 kirja ilmestyi nimellä Loistava tulevaisuus, silloin Maini Palosuon suomentamana. Hyvä kirja. Helena virkkasi eilen, katsoi televisiosarjaa ja viihtyi myös pitkät ajat oman läppärinsä ääressä. Hän lukee Leena Krohnin kirjaa Umbra, silmäys paradoksien arkistoon.

Tilkankadulla

   

 

Kuvassa bussi eilen matkalla Rinnekodin päättärille. Olin tehnyt kierroksen maastossa, kerännyt mustikoita, rouskuja, tatteja ja muutaman kanttarellin. Mustikat ovat parhaimmillaan, mutta sieniaika on vasta alussa. Hienoa, vihreää sammalikkoa kuusikon katveessa. Olin ehtinyt pysäkille, kun bussi näkyi tulevan Helsingistä. Vietimme eilen välipäivää jalkapallosta. Helena lukee Leena Krohnin kirjaa Umbra. Hän pitää Krohnin tekstistä ja Umbra on myös sopivan pieni kirja sänkylukemisiksi. Minä luin ja työstin eilen iltapäivällä eteenpäin muutaman sivun Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Sivu Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena ja pitempi rupeama Charles Dickensin Suuria odotuksia. Hyvä kirja. Hauskaa olla myös siinä muinaisessa maisemassa, kahdensadan vuoden takaisessa Lontoossa. Helena on sanonut, että hän ei lue sitä nyt. Hän kysyi siitä illalla parvekkeella jotain ja kun vastasin, että en voi paljastaa, en tällaista juonta, se olisi karhunpalvelus ja kun lisäsin, että Graham Greene ei suotta suositellut Suuria odotuksia, Helena kiinnostui siinä määrin, että otti sen kokeeksi yöpöydälle lukuvuoroon. En ole kysynyt vielä kuinka monta sivua hän luki ennen kuin sammutti valon? Muutaman. Riittää tällä erää.