Sadetta nyt aamulla täällä etelärannikolla. Eilen meillä oli sattumoisin asioita keskustassa, joten Marjan päivästä tuli samalla puoliksi kaupunkipäivä. Kävelimme Kallion aurinkoisilla kaduilla, otimme muutamia kännykkäkuvia, katsoimme antikvariaattien näyteikkunoita ja poikkesimme sisälle yhteen kierrätyskeskukseen, josta Helena löysi kerän vihreää lankaa. Teimme tutustumiskierroksen Hakaniemen halliin, joka oli entisensä. Torilla ei näkynyt kotimaisia omenoita. Niiden aika ei ole vielä. Söimme Mäkkärissä. Ajoimme bussilla Rautatientorille, Helena jatkoi Sokokseen ja minä käännyin Oodiin. Olin tarkistanut, että siellä on hyllyssä Sinikka Vuolan ja Tommi Melenderin yhteisteos Maailmojen loput. Olen lukenut sen 2019, mutta tekee mieli lukea se uudestaan. Eilen aamulla luin ja korjailin kuusi sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Luin iltapäivällä loppuun Ford Madox Fordin kirjan Kelpo sotilas. Pidin siitä. Ehkä olen lukenut sen ennen. En muista kuitenkaan miltä se tuntui silloin. Nyt tarina vaikutti hieman pitkitetyltä, mutta toisaalta kirjailijan valitsema esitystyyli vaati verkkaista, vähittäistä ja perusteellista asioiden käsittelyä. Kannatti lukea, ehdottomasti. Helena lukee Westlaken Tappoaikaa. Hän sai minulta Marjan päiväksi kaunokirjoituksella täytetyn päiväkirjavihon, joka kattaa vajaan kuukauden ajanjakson kesäkuun puolelta heinäkuuhun. Katsoimme illalla Areenasta Espanjan ja Ruotsin välisen välieräottelun, jonka Espanja voitti kaksi yksi ja ottelee viikonlopulla maailmanmestaruudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti